keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Hiljalleen kohti arkea

©Sirja 
Onko täällä muutakin kuin possu?
©Arto
Mitäs sinä sait?
©Arto

Joulu meni rattoisasti lepäillen, syöden ja kaikkia mahdollisia pelejä (trivial pursuit, wii -pelit yms.) pelaillen. Ihanaa perheen yhdessä löhöämisen ja puuhastelun aikaa. Koirien kanssa tuli käytyä muutamalla pidemmällä lenkillä, mutta kunnon lonkkatuloksille voi kohta heiluttaa hyvästit, sen verran jäistä ja liukasta on jokapuolella.

©Arto
Eilinen meni kahden nuoren neidin matkassa ale-hulinassa Jyväskylässä. Me siis todellakin lähdimme kaupoille klo 9.00 ja palasimme takaisin klo 20.00! Sitä kassien määrää! Mutta ihan hyvää käyttövaatetta ja muuta vastaavaa neidit kyllä löysivät. Minä kuljin lähinnä tavaroiden kantajana ja osittain myös maksajana mukana. Omat ostokseni keskitin tälle aamulle paikalliseen urheiluliikkeeseen, josta matkaan tarttui uusi ulkoilupuku ja icebugit, sellaiset varrelliset.

Päivällä nappasin auton käyttööni Arton ruokatunnin ajaksi ja hurautin Marsan ja damien kanssa paikkaan jossa arvelin olevan vain vähän jäätä. Arvio osoittautui oikeaksi ja saimme tehtyä hyvän muistitreenin ja sitten piiiitkällä kuivalla suoralla linjalle lähetystä. Neiti oli aivan täpinöissään. Se meinasi mennä solmuun jo kun huomasi minun kaivelevan dameja kassista mukaani metsään. Vähän ne palautukset olivat taas "sinne päin", melkein käteen, mutta joka kerta toi damit heti ja aivan suoraviivaisesti takaisin. Enemmänkin tuo olisi halunnut treenata, mutta tehtiin sitten vain lopuksi rivakka kävelylenkki (niitä icebugeja testaten) ja ennätettiin ajoissa kotiin palauttamaan auto.

lauantai 24. joulukuuta 2011

HYVÄÄ JOULUA!




Repe kotiutui viime lauantaina, sillä tosin kesti viisi päivää uskoa että Marsan juoksut todellakin ovat ohi.  Se oli rasittava, Marsakin tuijotteli sitä kuin halpaa makkaraa: "missä olit silloin kuin sinua olisi tarvittu..."
No nyt on taas rauha talossa ja kaikilla hyvä tahto!
Hyvää Joulua kaikille!

PS. tuo tonttulakki on oikeasti roikkunut tuossa kuvattaessa, sitä ei ole lisätty jälkeenpäin

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Kuudestoista päivä

Mun puolesta nää Marsan juoksut vois alkaa loppumaan! Tänään on kuudestoista päivä ja minä alan olla kurkkuani myöten täynnä. Tänään olisi nuorten noutajien treeneissä ollut ohjelmassa ohjausta ja markkeerauksia, me ollaan niiiin jumissa täällä kotona. Jos ei olisi noin pitkä ajomatka (70km suuntaansa), niin olisin voinut mennä yksikseni seuraamaan treeniä. Minäkö kärsimätön?

Sitä kun miettii, että esim. ohjausta, tai ihan mitä tahansa, pitäisi päästä treenaamaan ja saada niitä suorituksia tehtyä paljon, että ne uppoaisivat neidin takaraivoon, niin tällainen tauko tuntuu aivan käsittämättömän raivostuttavalta. Ja en nyt edes tarkoita niitä Jykylän treenejä vaan meidän omia harjoituksia, sillä niissähän tuo neiti lähinnä oppii, yhteiset treenit on vielä enemmälti minua varten. Onko sittenkin niin, että nuo jästipäät urokset ovat enemmän minun juttuni. Tai ehkä tähän tottuu...
Katsotaan vaan, niin minun tuurillani tämä neiti vetäisee vähintään neljän viikon juoksut ja aloittaa seuraavat viimeistään puolen vuoden kuluttua; )

No, Repelle tämä on ensimmäinen ja viimeinen vierailukeikka neidin juoksujen vuoksi. Sitä odottaa alkuvuodesta pieni toimenpide, josta sillä ei onneksi ole vielä aavistustakaan. Seuraavien juoksujen aikana se saa olla kotona ihan kaikessa rauhassa. Meidän pikku eunukki!

Rauha (kuva:Sirja Kylmälä)
Rauha, yksi perheemme "koirista" on jäänyt esittelemättä. Se on vahtinut etukuistilla ulko-oveamme viimeiset kuusi vuotta. Rauha on siis melko pitkään esitelty ainoana tyttökoiranamme.

Tänään kävin Marsan kanssa kävelyllä. Viime päiville tyypillinen levottomuus väistyi hetkeksi, kun neiti sai taskustani variksensiiven kannettavakseen. Jotain toivoa on siis vielä jäljellä.

Toinen etukuistin vartija!
(kuva:Sirja Kylmälä)

torstai 8. joulukuuta 2011

"Näin kulutan aikaa...

Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. Lunta satoi sen verran, että edellisenä iltana suunniteltu suppilovahveroiden keräily jäi väliin. Onneksi ei myöskään ollut pakottavaa tarvetta lähteä Tampereelle Niihaman koiranäyttelyyn. Viime vuonna siellä tuli paleltua Väpän kanssa, onneksi ei silloin vielä ollut aavistustakaan että näinkin pian sytyttelisin samaiselle koiralle hautalyhtyyn kynttilää.

Hiljaiseloahan tämä nyt on. Jos eivät meidän kaksi koiraa yleensäkään rymyä kotioloissa, niin nyt yhden kanssa on tosi hiljaista. Marsalla alkaa olla "parhaat hetket" käsillä, se on ulkoillessa hieman levoton, sisällä lähinnä nukkuu omassa punkassansa. Välillä tulee rapsuteltavaksi ja tyrkkii nimenomaan takapäätään rapsuttelun kohteeksi ; ) Ei se onneksi ole ainakaan vielä kaivanut eteisestä Arton saappaita. Joku on joskus väittänyt, että hänen narttunsa kauppaa itseään ohimennessään vaikka kumisaappaalle.
Ulkona sitten olisi virtaa ihan kunnolla. Marsa touhottaa ja singahtelee, jos vaikka jossain sattuisi lymyämään sopiva sulhasehdokas. Merkata täytyy tiheään tahtiin. Ja olisihan niitä sulhasia, naapurissakin kaksi tolleriurosta, jotka ovat aivan varmasti haistaneet neidin sulotuoksut.

Sinänsä tämä pakollinen tauko on tullut hyvään saumaan, viimeisten parin sunnuntain aikana keli on ollut kehnonlainen, jos olisi pitänyt ajella Jyväskylään treenaamaan. Mutta kyllä minä jo kaipailen niitä meidän omia touhuiluja. Se on niin mukava katsella iloisesti työskentelevää noutajaa! Hieman hirvittää, että kun ennätän tuudittautua tähän joutilaiseen elämään niin joudun vielä tosissani ottamaan itsestäni niskaotteen, että saan palautettua taas itseni ruotuun, ahkeraan treenaukseen.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Viikonloppua

Repe lähti sitten eilen hoitopaikkaansa. Kiinnostus Marsan perään alkoi hiljalleen kasvaa. Olisi se vielä varmaankin voinut olla päivän tai pari kotona, mutta laskettiin että on parempi kotiutua uuteen paikkaan "hoitohenkilökunnan" viikonloppuvapaiden aikana.
Repe on aiemmin ollut pariin otteeseen hoidossa pari päivää, eikä sillä ole yleensä ollut minkäänlaisia sopeutumisongelmia, se on aika easy kaveri. Jos ihan totta puhutaan, niin se on ihan huippu-ukko. Enemmän tämä käy kotijoukkojen psyyken päälle.
Tytöt eivät olleet riemuissaan, kun kuulivat että Repe viedään hoitopaikkaan. Minullekin on palautunut mieleen, miksi lapset ja koirat on aina ja joka paikassa mukana. Kerran yritettiin pitkää viikonloppulomaa Tahkolla niin että koirat oli hoidossa, mutta se oli aika kamalaa. Sittemmin onkin etsitty mökki johon saa koirat mukaan. Ei vaan osaa rentoutua ilman että koko lauma on kasassa. Nytkin ollaan keväällä lähdössä viikoksi Ylläkselle, lapset ja koirat tiukasti matkassa.

Viikonlopun suunnitelmat meni muutenkin hieman uusiksi. Sara aloitteli jo loppuviikosta flunssaa, kuume kohosi raketin lailla korkeuksiin ja pientä kuumetta riittää edelleenkin. No, eipä tarvinnut kuskata neitiä ees taas tallille ja takaisin, mikä muutoin olisi ollut ohjelmassa joka päivä; )
Marsa heitti taas tassut seinälle.
Perjantai-iltana oli jo pakko laittaa pöksyt Marsalle, siihen asti meni ihan hyvin ilmankin. Aluksi se yritti kävellä takajalat suorana ja ihan vinossa, mutta nyt se ei enää kiinnitä niihin mitään huomiota.

Huomaa miten häntä on aseteltu.

Illalla oli vielä ohjelmassa Koop Arponen trion hyväntekeväisyyskonsertti Keuruun uudessa kirkossa. Kirkko täynnä, hieno tunnelma.
Flute Of Shame

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Vielä rauhaisaa...

Olen suurella mielenkiinnolla seurannut neidin kasvua ja kehitystä. Nyt varsinkin odottelen miten nämä juoksut vaikuttavat käyttäytymiseen, vai vaikuttavatko lainkaan. Toivottavasti ei muutu huonompaan suuntaan, olen tähänasti ollut niin tyytyväinen ; ) Ehkäpä kuitenkin on niin, ettei urosten ja narttujen välillä ole suurta eroa, erot ovat lähinnä eri yksilöiden ominaispiirteitä. Onhan se kumminkin hieman erilaista kun ruokankuntaan kuuluu kaikkien näiden koirallisten vuosien jälkeen narttu, ainakin näitä ekoja juoksuja on pitänyt ihmetellä ;)

Repe ei edelleenkään sen kummemmin noteeraa meidän neitiä.  Se käy hyvin harvakseltaan toteamassa, että hetki ei ole vielä otollinen ja häipyy omiin touhuihinsa. Repelle on "kalustettu" kodinhoitohuoneeseen oma valtakunta, se asustelee sielä kun olemme töissä. Tästä Repe ei ole lainkaan pahoillaan, sillä samaan paikkaan se yleensäkin livahtaa nukkumaan kaikessa rauhassa. Nyt kun kodinhoitohuoneeseen on roudattu sille oma punkka ja vesikuppi, paikka on entistä mieluisampi. Tänäkin aamuna se paineli jo hyvissä ajoin kauneusunille omaan poikamiesboxiinsa ; )

Riistapakkaseen pitäisi hankkia pupu. Varisten, lokkien, hirvenkinttujen, veren ja muun (?) väliin mahtuisi yksi. Nykyisin onneksi on riistapakkanen erikseen, ei tarvitse kaivella sekavihanneksia varisten seasta. Joskus muinoin oli hyvä keskustelu töissä pakastimien sisällöistä. Kun kertoilin mitä meillä löytyy pakkasesta, olivat ilmeet ihan mukavia. Tuon riistan marjojen ja muun lisäksi sielä majaili silloin myös vyö ja kengät. Ai miksi? No kun ne oli tullut hankittua jostain reissusta, olivat nahkaa ja haisivat, ja joku oli kertonut että tämä haju lähtee kun heittää tavarat vähäksi aikaa pakkaseen. Jos silloin olisi sattunut jotain, ja olisi pitänyt tehdä lista vakuutusyhtiölle kaikesta pilaantuneesta, niin mitähän siitä listasta olisi pitänyt karsia pois? Vai onko joku saanut korvauksia sulaneista variksista? Eräs tuttava oli kerran moista listaa kirjoitellut, eikä ollut laittanut siihen papukaijaa joka oli sulanut siinä missä marjat ja muutkin. Mutta se onkin sitten ihan toinen juttu ja pitkä sellainen!

Tämä on nyt tätä, kerrankin on aikaa mutta sitten ei ole tehty mitään maininnan arvoista. Tai treenattiinhan me palautuksia makkarissa, mutta eihän kukaan kerro kenellekään että harjoittelee koiran kanssa makkarissa.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Lumisateessa

Nyt sitten tapahtui se jota olen jo jonkin aikaa odotellut, Marsan juoksut alkoivat eilen. Repe ei ole vielä lainkaan kiinnostunut neidistä, joten saa asustella vielä muutaman päivän kotosalla ennen kuin lähtee evakkoreissulle. Hoitopaikassa Repeä jo odottelee leikkikaveriksensa labradori neitokainen.
Meidän treenit siis typistyvät vähäksi aikaa lähinnä vain raakkuvainaan siiven kantamiseen iltakävelyllä. Toisaalta ihan hyvä, saa vähän vetää henkeä. Tai sitten ei kun tuo joulu alkaa painaa päälle...
Tänään kävimme rauhallisella iltakävelyllä ihastelemassa maahan satanutta lumikerrosta. Lunta tuli koko ajan lisää ja se oli melko märkää. Mutta se ei tahtia haitannut, maisemat olivat niiiin kauniita että märät vaatteetkaan eivät pilanneet tunnelmaa.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Elämää ja logistiikkaa

Eilen oli lukiolaisten pikkujoulut. Saran kaveri Pauliina tuli meille yöksi pippaloiden jälkeen. Minulla olisi ollut taas aikainen herätys ja ajomatka Jkylään, mutta se jäi nyt väliin logistisen ongelman vuoksi. Saran piti päästä Sepolla (Sefir) tunnille klo 13 ja minä en mitenkään ennättäisi nuorten nuuskujen treenistä siihen mennessä takaisin. Jätin siis tämänkertaisen markkeeraustreenin väliin. 
Aamulla käväisin ensin pikaisesti kaupassa. Sitten laitoin tytöille aamiaisen valmiiksi (sain itsekin pari karjalanpiirakkaa), pakkasin Marsan ja damikassin matkaan ja lähdin metsään.
Menimme ensin treenaamaan eteen -lähetyksiä ja suoria palautuksia, siis sille samalle polulle jossa olimme viime viikonloppuna.  Kävimme myös tekemässä ison hakuruudun.
Keli oli aivan upea. Minulla oli kyllä kamera mukana, mutta on aivan toivotonta ottaa kuvia samalla kun treenaa, joten kamera pysytteli omassa laukussansa. "Siirtymätaipaleella" nappasin muutaman kuvan, mutta eipä niistä jää jälkipolville mainittavaa.
Paluumatkalla autolle löytyi vielä mukava määrä suppilovahveroita, pääsevät pannulle ja paistin kaveriksi illalla.


torstai 24. marraskuuta 2011

Sataa, sataa ja paistaa!

Lähdin töistä paljon tavallista aiemmin, pidin pois sisässä olevia tunteja. Hmm, niitä taitaa olla yli viikon verran... Koko aamun oli tullut vettä aivan kaatamalla, mutta sääennuste piti kuin pitikin paikkansa ja hieman ennen kahta alkoi aurinko pilkottaa pilvien lomasta.
Kävin kotona pakkaamassa Marsan ja raakkuvainaan, sekä pari damia matkaani. Pienen kävelylenkin jälkeen tein pari variksen noutoharjoitusta metsässä, ne sujuivat ihan hyvin, tipu oli mieleinen. Sitten taasen pari eteen lähetystä metsäautotiellä. Seuraavaksi oli listalla vielä lähihakutreeni makkaranpaloilla.

Täältä tullaan!

Tässä vaiheessa kello oli jo sen verran, että oli kiire treffeille. Meidät oli kutsuttu kävelylle Hetan kanssa.
Ajelimme siis Kivelänmäkeen ja lähdimme kiertämään koirapolkua. Marsa-tädin leikkiä Hetan kanssa oli mukava katsella! Marsalle teki ihan hyvää huomata, että ei ole vain sen etuoikeus roikkua jonkun (lue Repen) kaulanahassa, vaan myös se voi joutua moisen käytöksen kohteeksi.

Täällä on jotain mielenkiintoista.

Reilun tunnin verran kävelimme metsässä ja pelloilla polkuja pitkin, loppumatkasta alkoi jo tulla pimeä. Sitten vauhdilla kotiin ja viemään Saraa tallille!

Vähän aikaa paikoillaan.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Pakkasaamu

Lähdin aamusta Marsan kanssa liikenteeseen. Arto ja Repe lähtivät samalla kyydillä mökille ihastelemaan pakkasaamua.

Ajatuksenani oli etsiskellä paikka jossa voisi ottaa eteen -lähetyksiä suoralla ja kapealla polulla. Tuo kapeus oli kriteerinä lähinnä siksi, että Marsalle ei tulisi tilaisuutta lähteä yhtään kurvailemaan damin kanssa.

Pienen etsiskelyn jälkeen paikka löytyikin, pajukon ja heinikon reunustama polunpätkä. Sitten vain hommiin! Eilisiä vinkkejä noudattaakseni kasasin vielä taakseni polulle muutaman risun poikittain, ne estäisivät neidin mahdolliset yritykset pujahtaa ohikseni.

Teimme harjoitusta kahdella damilla ja taisimme olla molemmat yhtä innoissamme, paikka oli hyvä. Marsa ei edes huomannut pientä jekutustani, se toi dameja minulle ihan tohkeissaan; )
Kamerahan oli taas kerran unohtunut kotiin, joten ei auttanut kuin kaivaa kännykkä esiin että sai edes jotain tallennettua. Kuvat siis kännykällä otettuja.

Dami odottaa noutajaansa.
 

Kävelimme pienen matkaa ja etsin paikan johon oli hyvä tehdä hakuruutu. Kävin viemässä ruutuun kahdeksan damia ja lähetin neidin hommiin. Kun kuusi oli tuotu, en enää lähettänyt sitä hakemaan lisää. Hain itse loput ja siirryimme takaisin metsäautotielle. Tiellä vielä vähän treenattiin seuraamista ja sitten mökille  hakemaan Artoa ja Repeä. Ja mökillähän neidin oli ihan pakko käydä kertaalleen uimassa ja kahlailemassa.


Kun otin kännykän kuvatakseni polkua, Marsa kiepsahti pyytämättä kuvattavaksi.
Linssilude ; )

lauantai 19. marraskuuta 2011

Ihan pellolla!

Kovasti olisi nukuttanut, unta kun ei sitten ennättänytkään kertyä kovin montaa tuntia. Paistoin aamulla muutaman croisantin valmiiksi tytöille ja sain samalla itsellenikin hieman evästä mukaan. Lähtiessäni oli kolme astetta lämmintä ja tie märkä, onneksi ei matkalla ollut jäätä.

Jyväskylässä olisi ollut koiranäyttely, mutta kun Marsa on vielä vähän "bikinikuosissa" niin eipä tullut kiusausta ilmoittaa sitä kisaan. Ajelimme siis Ankeriasjärvelle treenaamaan markkeerauksia, niitä on nyt ohjelmassa muutaman viikonlopun verran. Olin varannut menomatkaan ruhtinaallisesti aikaa, olimmekin hyvissä ajoin perillä ja ennätimme tehdä kunnon kävelylenkin.
Paikalle tuli vain kolme nuorta noutajaa ja ohjaajia oli kaksi, joista toisella oma treenattava mukana. Kokoonpano siis mustat labradorit ja yksi tolleri; )

Päätimme kokeilla Marsan reaktioita vuoroa odottaessaan. Yleensä odottelijat ovat hieman kauempana, mutta nyt kun eka koira lähti harjoittelemaan menimme samalle pellolle parinkymmenen metrin päähän odottelemaan vuoroamme. Marsa ei ollut moksiskaan, välillä se katseli minua ja välillä seurasi silmätarkkana mitä kaveri touhusi. Nyt kun meitä oli vähän, oli treeni vielä vähän normaalia pidempi ja neuvoa ja ohjetta tuli joka välissä.

Sitten se meidän oma harjoitus. Olen jo naureskellut, että taidan kehittää näissä treeneissä aukeanpaikankammon. Kun otetaan noutoja isolla pellolla, niin Marsa aina hieman innostuu aluksi. Ensin heitettiin ykköspaikkaan, ensimmäiset palautukset olivat... ilmavia. Neidin oli ihan pakko tehdä pieni rundi aina viime metreillä. Kokeiltiin muutaman kerran sitä, että heti kun koira lähti tulemaan kohti, lähdin kävelemään poispäin ja tällä sen huomio saatiinkin takaisin minuun. Sitten toista muistipaikkaa muutaman kerran. Lähetyspaikkaa vaihdettiin ja palattiin heittoihin ensimmäiseen paikkaan. Into säilyi koko ajan, pieni taskuraketti lähti joka kerta yhtä innokkaasti damia hakemaan. Lähetyspaikkaa muutettiin vielä pariin otteeseen, kunnes kaksi viimeistä palautusta tulikin aivan suoraviivaisesti ja yllättäen suoraan käteen. Tähän olikin hyvä lopettaa oma osuus.

Kun osallistujia oli tänään näinkin vähän, niin oli aikaa touhuta aika pitkään yhden koiran kanssa. Koska tällä kertaa treeni oli vain yhdessä pisteessä, kaikki ennättivät myöskin näkemään toistensa koirien työskentelyn ja kuulemaan kesken treenin ja sen jälkeen ohjaajien antamat ohjeet. Oli taas antoisa aamu, kannatti herätä!


perjantai 18. marraskuuta 2011

Pihalla...

Joulutontut ovat lähteneet liikkeelle. Marsa ainakin näkee niitä mitä ihmeellisimmissä paikoissa, jo pieni rasahdus saa vipinää kinttuihin. Tai sitten Marsalla on alkanut mörköikä. Silti olen laittanut viimeisen viikon puhinat ja tuhinat tonttujen piikkiin.
Neidillä on kyllä ihan miehekäs haukku kun se hieman säikähtää, ei uskoisi millainen pieni sirppana päästelee noinkin kumealla äänellä. Ihan pienistä se ei yleensä ole hätkähtänyt, mutta nyt tuo nuoren koiran mörkökausi on tehnyt tehtävänsä.



Sirja ja Sara
Tyttäret järjestivät minulle tänään ihan yllättäen ja pyytämättä mahdollisuuden treenata Marsan kanssa.

Sirja lähti klo 13 srk:n reissulle Turkuun Maata näkyvissä festareille. Tulin töistä kotiin A) hoputtamaan Sirjaa B) varmistamaan että kaikki tavarat lähtee mukaan C) kuskaamaan neidin bussiin ennen kuin se lähtee ... ja sain kun sainkin neidin ajoissa bussiin ja matkaan ; )

Saralla oli tänään lukion tokaluokkalaisten puolivälipäivä. Ai mikä se on? No menevät kouluun yöpuvuissa, tyynyjen ja lelujen kanssa, tilaavat koululle pizzaa jota syövät ruokalassa kun muut syövät kouluruokaa, pelailevat pleikkarilla ja kuuntelevat musaa koulun käytävillä, mutta osallistuvat ihan normaalisti tunneille.  Saralla oli sen verran paljon rekvisiittaa mukana, että lupasin hänelle toimivani kuskina kolmen aikaan kun koulu loppuu.



Aamulla sitten totesin, että olisi aivan hullua mennä tuossa neitien kuskausten välissä reiluksi tunniksi töihin, joten ilmoitin pitäväni pois kertyneitä tunteja ja saatuani Siken bussiin ryntäsin kotiin vaihtamaan kamppeita ja kiiruhdin Marsan kanssa metsään.

Neiti kirmaili aivan onnessaan kun pääsi valloilleen! Annoin sen juoksennella, kun ei ollut kova kiire. Tein sille eteen -ohjauksia, mutta tälläkertaa ilman polkua, avoimella metsäaukealla. Marsa näki minne vein dummyt ja lähti innokkaana liikeelle. Homma meni ihan hyvin, olin piilottanut pienelle alueelle kuusi dummya joten löydettävääkin oli. Neljän dummyn jälkeen neiti meni "kasan" ohi, eikä enää löytänyt siihen takaisin. Kun kutsuin luokse, tuli taas esiin se sama piirre jonka olen aiemminkin havainnut, se ei halua tulla luokse ilman dummya. Jouduin hieman maanittelemaan ja kehumaan, ennen kuin se tuli. Hassu typykkä!

Leikittiin ja hassuteltiin hieman metsässä. Paluumatkalla autolle, tein sitten vielä polulla kahden peräkkäiseen linjaan asetetun damin kanssa pari eteenlähetystä. Ne menivät hyvin ; )

Sara lähti puolivälipäivän jatkoille, Arto saa luvan toimia "noutajana". Minä menen nukkumaan, jotta jaksan huomenna hurauttaa Marsan kanssa Jkylään treenaamaan!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Hyvää isänpäivää!

Lauantai-iltana piti päättää lähdenkö sunnuntaina junnunoutajien harjoituksiin vai jäänkö kotiin. Jykylässä ohjelmassa olisi ollut markkeerauksia ja kotona isänpäivän bileet. Päätin jäädä kotiin.

Iltapäivällä oli sopivasti aikaa lähteä Marsan kanssa metsään treenaamaan. Matkaan lähti jälleen kerran varis ja muutama dami.

Ensin neiti kantoi varista ihan ansiokkaasti. Sitten tehtiin taas lihapullapalojen kanssa lähihakutreeniä. (Taas, öö siis toista kertaa ikuna!) Kun olin valinnut mielestäni hyvän kohdan, johon menin pullasia palastelemaan, totesin että suppilovahveroita kasvoi siinä aika reilusti. No, niitä on nyt onneksi jokapuolella joten sinne vaan pullat sekaan ja neiti nuuskuttelemaan. Eivätkä sienet tuntuneet haittaavan ; )

Lopuksi palasimme metsäautotielle treenaamaan eteen-lähetyksiä. Niitä pitäisi treenata ja paljon, että menevät selkäytimeen. Tälläkinkertaa ensimmäistä damia hakiessaan Marsa pysähtyi hetkeksi tuijottelemaan kauempana olevaa damia. Mutta tiukan pillityksen kuultuaan se lähti tuomaan damia. Seuraavilla kerroilla vein haetavaksi vain yhden damin kerrallaan. En halunnut päästää tilannetta siihen, että olisin joutunut komentamaan neitiä damien vaihtamisesta. Varsinkin kun olin liian kaukana pystyäkseni muutoin puuttumaan asiaan.

Treenihetkemme lopuksi laitoin kassin puunoksaan ja kävimme pienellä kävelylenkillä ennen autolle palaamista.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Miks ei aina vois olla lauantai?

Aamupäivä meni yllätys yllätys ruokakaupassa. Kun olin puolenpäivän aikaan "heittänyt" Arton kalastamaan, kului muutama tunti Sirjan assistenttina leivontahommissa. Mutta ei tästä mitään sen tarkempaa...

Iltapäivällä lähdin Marsan kanssa treenaamaan. Mukana oli yksi varis ja kassillinen dameja. Ensiksi kävin viemässä variksen pöpelikköön. Olimme taas paikassa jossa en aiemmin ole tehnyt neidille noutotreeniä, onneksi meillä on useamman maanomistajan kanssa sovittuna treenimaastoja. Varis tuli nätisti, joten päätin jättää homman sen osalta siihen.
Kävin tekemässä dameilla hakuruudun ja haetutin Marsalla kuusi damia. Tällä kertaa olimme melko avoimessa metsässä, niin vein damit normaalia kauemmas. Kaikkein kauimpana olevakin löytyi.  Tielle palatessa annoin Marsan kantaa variksen. Se ei revi eikä muutoinkaan rieku, vaan kantaa raakkuvainaata ihan ylpeänä, niin ei kai siitä haittaakaan ole.

Seuraavaksi etsimme suoran metsäautotien pätkän ja teimme kahdella damilla eteen lähetystä. Näitä toistoja tullaan tarvitsemaan vielä mieleeettömän monta, että idea menee perille. Kertaalleen Marsa lähti ihan toisaalle. Kutsuin sen takaisin ja lähetin uudelleen. Nyt se muisti, että olin vienyt jotain eteenpäin ja juoksi suoraan damille. Kuudesta eteenlähetyksestä yksi "pummi", ihan ok saldo mielestäni. Itse pelkäsin etukäteen, että se nappaa ensin ensimmäisen damin ja lähtee sitten vaihtamaan sitä toiseen ja alkaa arpoa näiden kahden välillä kummanko tuo... Mutta tällaista ei esiintynyt. Mennessään toista kertaa lähemmälle damille se kyllä vilkaisi kauempana olevaa damia, mutta malttoi tuoda ensin sen ensimmäisen. Ja haki seuraavasta lähetyksestä sen toisen.

Sitten testattiin sitä lähihakua. Kävin tekemässä lihapullanpaloilla "ruudun" ja lähetin Marsan siihen. Sitten vaan pillittelin kun neiti naposteli lihapullia. Tein saman vielä toiseen kertaan. Tätäkin täytyy tehdä vielä ihan älytön määrä, että menee perille. Pitääköhän mun ryhtyä tosiaankin karkaamaan töistä parina päivänä viikossa? Liukuvan työajan tunteja on kyllä yli viikon verran sisässä...

perjantai 11. marraskuuta 2011

"Kun kohdattiin oli pimeää,

kun erottiin oli pimeämpää." Tämä vuodenaika on just tätä. Tulis nyt jo lunta ja pakkasta. Ei tätä ikuista pimeyttä kestä!
Pimeässä iltalenkillä harrastaminen on ihan toivotonta, ei siitä mitään tule.  Kun tulisi pakkanen, järvi jäätyisi ja vielä vähän lunta, niin voisi iltaisinkin tehdä jotain.
Ohjelmamme on siis koostunut muutaman tokoliikkeen treenamisesta iltalenkillä. Marsa ei oikein tykkää tästä, tuntuu odottavan että mörkö hyökkää pimeyden keskeltä.

Tiistaina, kun Sirja oli säveltapailussa, kävin Marsan kanssa kävelyllä Keuruun keskustassa. Ainuttakaan koiraa ei tullut vastaan. No, tulipahan näyteikkunat katsottua pitkästä aikaa.

Tänään olin liikenteessä sen varran varhaisessa vaiheessa, että ennätimme metsään variksen kanssa. Ennen täydellistä pimeyttä kerkesimme tehdä oikeastaan vain yhden noutotreenin, mutta se sujui niin hyvin, että päätin jättä homman hautumaan neidin pääkoppaan. Jos sitä vaikka lauantaina ennättäisi tehdäkin jotain tuon sulatetun raakkuvainaan kanssa.

Sain tänään Artolta toivomani uuden mukin töihin, siinä on sama kuva kuin tämän blokin bannerissa.  Minä tunari kun onnistuin hajoittamaan mukin, jonka ostin kun kävimme koko perheen kanssa Norjassa morjestamassa Repen kasvattajaa Ciciä.

Meillä muuten Väpä, Repe ja Marsa ovat kaikki peräisin kasvattajiensa ensimmäisestä pentueesta. Ensipainokset ovat aina parhaita! Ainakin kirjoista ne ovat ajanmyötä arvokkaimpia ; )

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Back to the basics

Tänään oli junnunoutajien treenit. Sara lähti mukaan ja meni Polleparkkiin kuvaamaan ja katsomaan kun Ida ja Petra kisasivat "joulukinkkukisassa" esteitä.

Me Marsan kanssa mentiin treeniin johon ilmaantui yksitoista koirakkoa. Aiheena tänään oli kantaminen, malttaminen, palauttaminen, noutaminen ja lähihaku. Eli ihan perusteita taas mentiin ja tätä sitä tarvitaan. Sakkimme on aika sekalaista, meidän "pienten" lisäksi porukassa on jo taipparit läpäisseitä nuoria koiria ja parivuotiaita koiria joilta taipparit eivät ole menneet läpi. Melko sekalaista seurakuntaa siis ollaan, mutta tämähän ei olekaan mikään taipparikurssi.

Se on niin hauskaa, kun tietää että rauhaisassa tilanteessa jossa koira jaksaa keskittyä, tämä on ihan helppoa. Mutta kun soppaan lisätään kourallinen muita koiria ja ohjaaja jota vähän jännittää parin metrin päässä seisova rivistö katsojia, hommasta tulee huomattavasti haastavampaa.  Tämän vuoksihan sitä ajetaan näihin treeneihin, hankkimaan kokemuksia häiriöstä ja kuulemaan uusia vinkkejä. Ja ohjaajiamme on ihan pakko kehua. Eivät he meitä helpolla päästä, mutta aina tulee hyviä vinkkejä ja rakentavaa palautetta.

Katselin ensin parin koirakon työskentelyä. Vein Marsan pienelle kävelylle ennen omaa vuoroaan, sillä se oli ennättänyt nukkua autonperässä jo reilut kaksi tuntia. Onneksi se tykkää matkustaa autossa, nukkuu tyytyväisenä omassa osastossaan.

Omalla vuorollamme teimme ensin damin kantamista, mutkikasta reittiä vauhtia muutellen. Välillä vauhdissa dami omaan käteen ja takaisin koiralle.

Seuraavaksi koira paikalleen odottamaan ja ohjaaja muutaman metrin verran koiran eteen leikkimään dameilla. Samaa siirtyen koiran sivulle ja välillä käyden koiran luona. Marsa pysyi hyvin paikoillaan muuten, mutta kun kävelin sen selän takaa se ei malttanut olla kiepahtamatta niin, että näki minut koko ajan. Seuraavaksi otettiin vielä niin, etten mennyt aivan selän taakse vaan palasin takaisin päin, silloin malttoi istua kuin tatti paikoillaan.

Sitten noutoharjoituksia. Vein damin reilun kymmenen metrin päähän, kävelin oikealle taas reilun kymmenen metriä. Koira kutsuttiin luokse. Hmm! Tämä oli se suurimman osan kompastuskivi! Marsakin ajatteli ensin, että täytyy hakea se dami mammalle...  kun sitten "damin vartija" hieman ärähti ja mamma kutsui sitkeästi luokse, ei pieni koira ollut enää ihan varma mitä siltä haluttiin.  Se ei uskaltanut tulla täysillä luokse, ilman damia, mutta damiakaan ei saanut hakea.  Se kuitenkin päätti tulla mamman luokse, kaikesta hämmennyksestä huolimatta.  Voi sitä riemua kun tuli kehuja ja sai sitten vielä käydä hakemassa sen damin ja "vartijakin" oli ihan hiljaa.
Sama kuvio toistettiin vielä pari kertaa ja lopulta Marsa uskoi, että pääsee helpommalla kun käy hakemassa damin vasta luvan kanssa.
Tehtiin vielä sama homma kahdella damilla, niin ettei niitä oltu sijoitettu samaan linjaan koiran noudettavaksi.
Kotitreeniksi saimme tuon paikallaolon treenausta. Ja kun homma alkaa toimia lisätään omaan treeniin uusi harjoitus. Vien damin koirasta eteenpäin noudettavaksi, kävelen koiran taakse ja kutsun sen ensin luokse ja vasta sitten lähetän noutoon.  Tähän voi vielä lisätä yhden damin joka on matkalla koiran tullessa luokse.

Vein Marsan pienelle lenkille ja sitten autoon odottelemaan. Palasin kuuntelemaan ohjeita ohjauksen suuntien opettelun aloittamiseen ja lähihakuun. Tuo lähihaku on minulle ihan uusi juttu, mutta sitä täytynee kokeilla.
Väpän kanssa treenasin aikoinaan vasemmalle ja oikealle ohjausta ja ne se oppi hyvin (monen muun asian suhteen saan katsoa peiliin, laiska ohjaaja. Tai sanokaanko laiska hankkimaan itselleen ohjausta ja neuvoja.) Enhän niitä tosin käyttänyt kuin lähinnä silloin kun Väpä ei meinannut löytää damia kaislikosta, se totteli ohjausta upeasti vedessä ;)

Nämä treenit hoidettiin kahdessa ryhmässä vierekkäisillä pelloilla. Omaa häntää täytyy nostaa sen verran, että Marsalla ei käynyt mielessäkään karata viereiselle pellolle moikkaamaan kaveria, mutta ainakin yksi koirista joiden treeniä seurasin, ei malttanut pysyä omalla tontillansa.

Mä niiin tykkään tuosta Marsasta! Vaikka siitä "ei tulisi mitään", se on aivan mahtava pakkaus! Mamman silmäterä (kuten muu perhe Marsaa nimittelee)!

Nyt pitäisi varmaankin karata parina päivä töistä niin aikaisin, että ennättäisi metsään, tai sopivalle peltoaukealle (joka on vielä vähän hakusassa) ennen pimeän tuloa.

Ei tätä ole loppuun asti jaksanut lukea kukaan muu kuin minä! Mutta ei se mitään, itselleni minä näitä ihan enimmäkseen kirjoittelen. On kivaa seurata mitä kaikkea ollaan puuhattu, nämä päivät unohtuvat hiljalleen jos ei ole mitään faktaa tallessa.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Red nose day

Joka päivä kun lähden töihin, on säkkipimeää. Joka päivä kun tulen töistä, on vielä pimeämpää. Treenaa tässä sitten jotain iltaisin.

Ollaan harjoiteltu palautuksia sisällä. Vaihtoehtoisesti takapihalla, himmeän lampun valossa muutaman tokoliikkeen treenausta. Tylsää.

Tänään pidin pois sisään tehtyjä tunteja, olin koko päivän vapaalla töistä. Jee!!!

Aamu meni siivotessa ja ruokakaupassa. Iltapäivällä pakkasin koirat mukaani ja ajelin mökille. Käyskenneltiin lähimetsässä ja koirat vetivät ympäri tannerta sata lasissa. Kuinka ollakaan, Marsan piti käydä myös pulahtamassa.

Paluumatkalla tein törkeän tempun ja jätin Repen autoon. Kävin Marsan kanssa tekemässä hakuruudun dameilla. Nätisti tuli damit, mutta arvelen, että ensimmäistä tuodessaan kävi vaihtamassa toiseen damiin... Mokoma punakuono ;d


maanantai 31. lokakuuta 2011

Kellon kääntöä ja käyttöä

Sunnuntaina junnunuuskujen treeni olisi ollut Kuusalla ja aiheena laahausjälki. Harmi ettemme päässeet paikalle, sillä olin jo aiemmin luvannut Saralle tulevani ajanottajaksi tämän viikonlopun estekisoihin. Oli kyllä ihan hyvä porukka toimitsijoina kisoissa, sai nauraa välillä ihan kiharalla. Sen puoleen ei siis harmittanut yhtään, mutta olisi se ollut hyvä että Marsa olisi päässyt morjestamaan pupua.

Kisojen jälkeen hain Marsan ja varikset kotoa ja suuntasin metsään tekemään pienen treenin, ennen kuin taas tunkisin raakkuvainaat takaisin pakastimeen. Treeni meni ihan ok, hieman neidin piti tälläkin kertaa roikkua varisten päällä ennen kuin ne tuotiin. Annoin Marsan kantaa variksen autolle, se tuntuu olevan harjoituksen mukavin vaihe  ; )

Tänään sitten oli jo töistä lähtiessä aivan säkkipimeää. Otin Marsan mukaan kun vein Sirjan prima vista -tunnille ja kävin koirulin kanssa näyteikkunakierroksella. Pieni maiseman vaihdos teki hyvää kummallekin.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Vihdoinkin viikonloppu!

Aika ihanaa huomata, kuinka monet tavat ovat periytyneet isältä tyttärelle. Väpää kutsuimme aikoinaan paperisilppuriksi ja nyt meillä asuu paperisilppurin tytär!
Paras mahdollinen silputtava on pehmoinen talouspaperi tai paperinenäliinat. Niitä ei pureskella eikä muutoinkaan näljätä suussa, vaan ne otetaan varovasti etutassujen väliin ja etuhampailla aletaan huolellisesti kiskoa paperista suikaleita. Nämä suikaleet sitten asetetaan viereen ja niistä kertyy hiljalleen pienien paperipalojen pino. Sitten jäädään tyytyväisenä lepäilemään ja ihailemaan työn tulosta.
Toinen vastaava on Marsan tapa nukkua sohvan- tai seinänvieressä. Se asettuu mahdollisimman lähelle seinää ja pyöräyttää itsensä selän kautta ympäri. Lopullinen asento on se, että tassut on "nostettu seinälle" ja häntä on vielä yleensä aseteltu tassujen päälle aivan kuin kallisarvoinen karvapuuhka. Iskänsä tyttö!

Tänään kävimme laittamassa mökkiä talviteloille tai ainakin tuomassa pakkaselle arimmat tavarat pois. Onneksi saamme mökin vuokralle myös ensi kesäksi, ei tarvitse tuoda ihan kaikkea. Olemme vuokranneet samalta omistajalta toista mökkiä aiemmin, silloin kun tytöt olivat pieniä. Tätä mökkiä "kyttäsimme" vuosia, kun se oli vuodesta toiseen samalla perheellä vuokralla. Alkuvuodesta saimme puhelun, jossa kysyivät vieläkö olemme kiinnostuneita ko. mökistä. Alustavasti oli puhe, että saamme mökin tälle kesälle ja toinen perhe miettii vieläkö jatkavat. Nyt ilmoittivat, että voimme jatkaa vuokrausta myös ensi vuonna, heillä on nyt toinen paikka.
Oli suoranainen onnenpotku, että mökki tuli meille juuri täksi kesäksi. Ei ollut mejä tms. kokeita viikonlopuiksi ja pentu oli tullut taloon keväällä. Sitten vielä sattui tällainen hellekesä ja olimme kaiken mahdollisen vapaa-ajan mökillä.

Minulla oli matkassa mukana myös pari varista. Kun tavarat oli pakattu ja Arto karkasi veneellä "vähän kalastamaan" lähdin variskassin ja Marsan kanssa liikenteeseen. Ensin tein variksella laahausjäljen siten, että varis oli puskassa ja myös minä toisessa puskassa niin ettei Marsa nähnyt minua. Marsa lähti ja hetken kuluttua se palasi variksen kanssa. No problem.
Jatkoimme matkaa, kävin viemässä sille kaksi varista noudettavaksi. Ensimmäinen tuli ihan hyvin. Toista se lähti hakemaan, mutta kävi ensin kaartelemassa alueella, katsellen löytyisikö jotain muuta (?). Tätä varista palauttaessaan Marsa puotti sen parin metrin päähän, mutta toi sen kun siirryin kauemmas.
Vielä "paluumatkalla" yksi harjoitus. Tein taas laahausjäljen yhdellä variksella. Marsa lähti, mutta kierteli ja kaarteli alueella. Kun mitään ei näyttänyt "löytyvän" päätin pillittää neidin takaisin. Kun olin viheltänyt pilliin, se lähti tulemaan luokseni ja nappasi siinä matkalla variksen matkaansa ja toi sen minulle. Naisen logiikkaa?  Annoin Marsan kantaa sen variksen sitten tielle ja mökille asti. Neiti kantoi sitä ylpeänä saaliistaan.






Kuvat: Sara
                  

torstai 27. lokakuuta 2011

Kun hämärtää...

Alkaa mennä nuo työpäivän jälkeiset treenit hämärähommiksi.  Maanantaina kävin Marsan kanssa tekemässä yhden treenin iltakävelyllämme. Hipsimme "käsikopelolla" eteenpäin metsäautotietä ja sen varteen kävin sitten viemässä kuusi damia joiden paikat merkkasin pyykkipoika/kuitunauha liehukkeilla.
Lähetin Marsan hakemaan neljä damia. Mitään en nähnyt, kuulin kyllä missä neiti mennä viipotti.  Se toi damit järjestyksessä oikeassa reunassa lähimpänä olleesta aloittaen. Toisena tuli oikean raunan seuraava dami ja kolmantena kaikkein kauimmainen dami. Olin vienyt damit alueella edestakaisin risteillen.
Kun neljä oli tuotu, jäi jäljelle vasemman reunan kaksi damia.  Kävin hakemassa ne ja muidenkin damien liehukkeet pois taskulampun valossa.  Kaikki löytyivät!
Seuraavaa kertaa varten suunnittelin, että otankin mukaani heijastimia tai ainakin sellaisia heijastinnauhoja. Ne löytyisivät taskulampunvalossa vielä helpommin.
Kotona treenattiin vielä vähän palautuksia.

Tiistai menikin työn merkeissä, neljätoista tuntia putkeen.

Keskiviikko täyttyi sitten rästiin jääneistä kotihommista.  Palutuksia toki harjoiteltiin ja ne treenit tuntuvat olevan Marsasta tooosi mukavia. Tehdään aina vain muutama, niin jää into päälle. Paria tokoliikettä palauteltiin mieleen, mutta kun se on minusta tylsää... Asennevamma,

Tämä ilta kului "taksikuskina" neitejä harrastuksiin ja takaisin kuskaten, sekä vanhempainillassa koululla.  No kyllä me vähän treenattiin palautuksia! Se kun on niin kivaa!

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Viikonloppuna ei lepäilty


Lauantai, matkalla jonnekin aamusta iltaan. Lähdimme kymmenen aikoihin liikenteeseen, veimme Sirjan ja Vilman Jkylään shoppailemaan, Marsa ja Repe olivat mukana matkassa.  Käväisimme itsekin pyörimässä muutamassa kaupassa. Iltapäivällä suuntasimme Petäjävedelle, sillä olimme menossa kyläilemään Marjalle jonka tiesimme olevan tokoilemassa ja menevän sen jälkeen tekemään mejä-jälkiä paikallisen raviradan tuntumaan.  Koska tiesimme, että jälkien teko saattaisin olla vielä kesken, olimme itsekin varustautuneet pakkaamalla sopivaa vaatepartta ja jalkinetta mukaan.  Niinhän siinä sitten kävi, että kävin sienenä yhden jäljen teossa.  Kun kaikki oli valmista seuraavan pävän treenejä varten, kävimme vielä Marjalla kahvilla. Ja kotiin siis vasta illalla kuuden jälkeen. Vähänkö väsytti!


Sunnuntai, kello soitti ennen heräämistä. Teki mieli vetää peitto korville ja jatkaa unia, mutta ei... Kamat kasalle ja kohti Jyväskylää ja Ankeriasjärveä.


Jälkiviisaus, se on hienoa.  Miksi ei voi ajatella ensin ja tehdä sitten.  Ei tarvitsisi hakata päätä tahdikkaasti seinään, kun niin potuttaa.

Meillä oli siis tänään Jkylässä riistaa: variksia ja lokkeja. Näistä eineksistä oli kasattu hakuruutu jossa sitten vuorotellen treenattiin. Ja mun olisi pitänyt olla järkevä ja painaa jarrua heti alkumetreillä. Ennen Marsaa ruudussa oli käynyt seitsemän koiraa. Ja minä en ole Marsalle moista ruutua rakennellut vielä edes rauhassa yksin treenattavaksi, joten neiti oli pihalla kuin lumiukko. Se meni ihan lukkoon, kävi katsomassa riistan, ei tuonut sitä, oli tulossa luokseni, ei uskaltanut tulla ilman riistaa. Vasta tässä vaiheessa tajusin että pyydän siltä liian paljon kerralla. Se on hakenut omassa rauhassa yhtä varista ja homma on toiminut.  Nyt älysin vasta liian myöhään että ajatusmalli "kokeillaan nyt tätäkin" ei riitä, ensin pitäisi treenata useampi kerta ilman suuria häiriöitä ja sitten vasta siirtää harjoitus tällaisen paineen alle. Vihelsin siis pelin poikki, ihan kirjaimellisesti, nappasin yhden variksen jolla sitten tehtiin markkeeraus avustajan kanssa ruudun viereen ja sen Marsa toi. Tilanne yleisön edessä, hakua aiemmin harjoittelematta, liian monta koiraa merkkaillut maastoa ja ne variksetkin jo aika kälyisen näköisiä: liika on liikaa kerralla. No, Marsa ei ollut läheskään ainoa, joka oli ihan pihalla, jos se nyt yhtään lohduttaa. Tänään muuten oli paikalla yksitoista koirakkoa.
Sinänsä tämä palveli siinä, että olen luullut ettei variksen kanssa ole mitään ongelmia kun se on niitä kantanut.  Nyt lähdetään taas hieman tiuhemmin kantamaan varista iltalenkillä ja otetaan sinne ruutuun varmaan toinenkin siivekäs kaveriksi.  Lisäksi teipataan vielä pariin damiin "redbull"-siipiä. Peli on vasta alussa!

Paluumatkalla pihisin ja puhisin, ei laskenut kierrokset.  Marsa veti sikeitä omassa osastossaan koko kotimatkan ajan.  Minä päätin, että kun ei ole aiemmin ruutua treenattu, niin tehdään nyt sitten vielä uusi treeni pääkoppaan hautumaan. Ajelin ennen kotiinmenoa maastoon jossa ei ole aiemmin treenattu, mutta joka on minulle ihan tuttu. Etsiskelin maastoltaan mahdollisimman samanlaisen kohdan kuin aamuinen treenipaikka ja sellainen löytyikin helposti.  Sitten auton perästä kassillinen dameja mukaan ja ruutua rakentamaan. Damit palautuivat hienosti ilman pienintäkään epäröintiä.  Viiteen damiin lopetin ja hain loput itse pois.  Innokkaasti neiti kävi nuo hakemassa, nyt pitäisi varmaankin seuraavaan treeniin vaihtaa jonkun kanssa dameja. Tai tiedä häntä vaikuttaako tuo, kyllä se noutajien treeneissä on koko ajan tuonut ohjaajien damit.


Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan... Kävimme vielä illemmalla näyttelytreeneissä.  Se oli onneksi sellainen kolmenvartin homma ja ihan mukavaa puuhaa.  Neiti jaksoi esiintyä hyvin eikä edes hätkähtänyt kun mitattiin korkeutta. Kovasti ei jaksanut (?) riekkua vaan ravaili ihan nätisti. Tähän oli mukava päättää päivää, viimeisen päälle onnistuneeseen ja mukavaan yhteiseen puuhaan.
Varpaitteni päällä tuhisee väsynyt typykkä, joka toivottavasti vielä luottaa minuun vaikka sen tänään kertaalleen petinkin.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Perjantai

Ennätin käydä  koirien kanssa mökillä juuri ennen auringonlaskua.

Nämä kaksi täytyy komentaa paikalleen, ei niistä muuten saa kuvaa!
Kuopan kaivaminen yhdessä on kivaa.


Paluumatkalla hain Saran Ponilaakson ratsastusleiriltä kotiin.  Talli on sopivasti melko lähellä mökkiä, joten ylimääräistä matkaakaan ei kertynyt. Kun pääsimme kotiin oli jo aivan pimeää ja kävin sytyttelemässä etu- ja takapihalla oleviin lyhtyihin kynttilät.


Uusi lyhty Väpän haudalla.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Arkea

Helsingin kirjamessut lähenee ja työtahti kovenee. Tällä viikolla on mennyt joka päivä töissä aikaisesta myöhään. Tytöt on syyslomalla, niin olen mennyt normaalia aiemmin töihin ja poiskin on tullut lähdettyä normaalia myöhemmin. Kaiken tämän tohinan keskellä sitten kävi niin, että unohdin maanantain pentukoulutuksen. Tai siis ryntäsin töistä ruokakaupan kautta kotiin ja ryhdyin laittamaan ruokaa. Vähän aikaa touhuttuani älysin että on maanantai ja pentukoulutus on ollut menossa jo reilun vartin. Jos olisin lähtenyt vaihtamaan vaatteita ja ajelemaan koulutuskentälle, niin olisin toki ennättänyt vielä loppuajaksi mukaan, mutta...  Niin minä vain sitten päätin jatkaa ruoan valmistamista.

Kun sain sapuskan uuniin, lähdin Marsan kanssa vähäksi aikaa metsään.  Dami mukaan ja tekemään pari harjoitusta.  Suoralla polunpätkällä tehtiin pari eteen -ohjausta.  Marsalla oli vauhti päällä. Taas kun noudettava oli "helppo" sen piti palauttaessaan tehdä pientä ärsyttävää kunniakierrosta. Minä muistin olla heilauttamatta kättäni sitä lähettäessäni!

Sitten se toinen treeni.  Se ei ollutkaan suoraan mistään oppikirjasta vaan ihan oman uteliaisuuteni tuotosta.  Oli jo todella hämärää ja halusin testata kuinka hyvin Marsa käyttää kuonoaan kun ei todellakaan pysty turvautumaan näköönsä.  Jätin Marsan odottamaan ja kävelin reilut kaksikymmentä metriä eteenpäin.  Heitin damin matalalla kaarella mahdollisimman pitkälle ja yritin samalla painaa tarkasti putoamispaikan mieleeni, jos joutuisin itse damia etsiskelemään.  Marsa ei tosiaankaan nähnyt minne dami lensi. Palasin Marsan luokse ja lähtin sen etsimään.  Neiti painui hommiin ja pienen etsiskelyn jälkeen dami tuli vauhdilla ja nyt ei sitten enää kierrelty eikä kaarreltu vaan saalis tuotiin ylpeänä mammalle. Tein vielä kaksi vastaavaa heittoa, hieman eri kohtiin suunnattuna.  Käytin vain yhtä damia, sillä  en halunnut antaa sille tilaisuutta päästä vaihtamaan damia.  Toinen hauista tuotti hieman enemmän töitä, mutta löytyi kuitenkin.  Suuren osan aikaa Marsa työskenteli poissa näkyvistäni ja kuulin vain missä se liikkui.  Tämä tuntui olevan sille mieluisaa puuhaa!

Tiistai kuittaantui perus kävelylenkillä ja lyhyellä palautuksien harjoittelulla.

Tänään tuli taas vettä kaatamalla, joten ohjelma oli sama kuin tiistaina. Sähköpostiin kolahti myös viikonlopun nuorten noutajien treenin harjoitussuunnitelma, toivottavasti ei ilmaannu mitään odottamatonta ja pääsen paikalle.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Treenipäivä

Aamulla liikenteeseen ennen puolta yhdeksää.  Haimme Saran kanssa Petran ja lähdimme ajelemaan kohti Polleparkkia.  Tytöt menivät katsomaan estekisoja ja me Marsan kanssa noutotreeneihin.

Paikalla oli yhdeksän koirakkoa ja aiheena ohjauksen alkeet.  Toinen tehtävä oli pellola ja toinen hiekkatienpätkällä.  Kummassakin damit vietiin koiran kanssa yhdessä ja matkaa lisättiin siirtämällä lähetyspaikkaa kauemmas.  Koiran istumiskäsky annettiin pillillä ja sitten se lähettäminen: kummalla kädellä tahansa suunnan näyttäminen, mutta johdonmukaisesti aina samalla tavalla.  Käsi ei saa olla pään vieressä vaan keskellä yläpuolella ja koiraa EI lähetetä käden heilautuksella.
Tuo kädenheilautus tuntuu tulevan mulla ihan suoraan selkäytimestä! Täytyy varmaankin kehittää jokin rautalankakehikko joka tukee ranteen paikoilleen.  Mun täytyy varmaankin treenata ihan issekseni tuo homma muutamaan otteeseen, että se toimisi ilman ylimääräistä säheltämistä.

Kävin Marsan kanssa ensin peltotreenissä ja se meni ihan hyvin, mutta sain kyllä tosissani keskittyä siihen etten heilutellut kättäni.  Marsaa ei tuntunut haittaavan, että paikalla oli käynyt jo muutama koirakko ennen meitä. Kertaalleen neiti otti varaslähdön, mutta palasi heti komennosta takaisin.  Se taisi jo lähtiessään tietää, että nyt tuli mokattua. Oli ihan se näköinen

Vein Marsan vähäksi aikaa autoon odottelemaan ennen seuraava treenipistettä ja menin siksi aikaa katsomaan muiden harjoittelua. Anteeksi vaan, mutta on se ihan kiva nähdä että labukatkin saa välillä hepuleita ja pistää treenit ranttaliksi.  Olo keveni moisen nähtyäni huomattavasti, sillä tiedän että jossain vaiheessa meillä on sama riekkuminen edessä.

Hiekkatiellä oli pieni monttu johon dami vietiin.  Se katosi hyvin näkyvistä, varsinkin kun tie oli kauttaaltaan lehtien peitossa.  Marsa pyyhkäisi vauhdilla yli.  Kun kutsuin takaisinpäin, se ei olisi huomannut vieläkään koko damia ellei olisi suurinpiirtein astunut sen päälle.  Pari seuraavaa noutoa olivatkin sitten helpompia kun reitti oli tuttu.

Ennen kuin kaikki olivat tehneet harjoituksensa molemmissa pisteissä, oli kello jo yksi. Kolme tuntia hujahti hetkessä.  Molemmilla rasteilla tuli ohjaajilta hyviä neuvoja mihin asioihin kiinnittää huomiota ja vinkkejä omiin treeneihin.  Nyt kun vielä muistaisi kaiken!

Tytöt olivat vannottaneet että ainakaan ennen kahta heitä ei saa tulla hakemaan tallilta.  Käväisin siis vielä vähän kaupoilla ennen Polleparkkiin menoa.  Kun viimein menin tallille, sielä oli juuri alkamassa 110cm luokka, joten sitäkin piti vielä vähän katsoa.
Paluumatkalla käytiin vielä ostamassa Saralle uudet ratsastushanskat ja sitten kohti Keuruuta.  Saralla oli ratsastuskamppeet mukana, joten vein hänet tallille ja Petran kotiinsa.

Missasimme taas näyttelytreenit.  Kello oli jo neljä kun vein Petraa ja hetken harkitsin että hakisin äkkiä kotoa näyttelyhihnan ja menisin vähän myöhässä paikalle.  Mutta sitten totesin, että Marsalla on kyllä ollut jo ihan riittävän pitkä päivä tämän aamun treenin kanssa.  Ja perheen päivällinen valmistuisi melko myöhään, jos lähtisin vielä yli tunniksi koulutuskentälle.  Päätin siis ajella kotiin laittamaan ruokaa ja kyselemään leiriltä palanneen Sirjan kuulumisia.  Ai missäkö Arto oli?  No lähtenyt kalalle aamulla kello kahdeksan.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Tylsä viikko

Tylsä viikko todellakin.  Maanantaina satoi kaatamalla kun olisi pitänyt lähteä pentukoulutukseen.  Oli sen varran flunssainen olo, että ajatuskin parin tunnin seisoskelusta paikallaan sai hytisemään.  Seisoskeluahan se lähinnä on, oman vuoronsa odottamista.  Sensijaan laitoin reippaasti päälle ja lähdin sadetamineissa kävelylle Marsan kanssa.  Vettä tuli välillä taivaan täydeltä, mutta sopivassa kävelyvauhdissa ei ehtinyt palella.  Ei muuten näkynyt muita ulkoilijoita;)

Tiistaina koirat pääsivät rellestämään mökille. Illalla uni maittoi!

Kun päivät ovat venyneet pitkiksi töissä, eikä oikein voi lähteä pimeään metsään damien kanssa, on täytynyt keksiä jotain muuta.  On siis treenattu pelkkiä luovutuksia ja toko-liikkeitä.  Mä vaan olen hieman liian suurpiirteinen tuon tokon kanssa.  En jaksa alkaa hinkata liikkeitä tarpeeksi tarkasti, joten Marsa istuu sivulla "vähän sinnepäin"  yms.  Pitäisi ehkä käydä tiukka neuvottelu itseni kanssa ja päättää otetaanko tämä touhu tosissaan vai ei.

Vein Sirjan perjantaina Isohiekkaan (paikallisen srk:n leirikeskus) syysleirille.  Kotona on tosi hiljaista: ei soi piano, kitara eikä huilu ja laulukin on vaiennut.  Kai tässä täytyy laittaa radio päälle, mutta mieluummin kuuntelisin Sirjaa.

Tänään koiruudet taas kävivät riehumassa mökillä (meiltä on sinne 10min. ajomatka).  Marsan oli ihan pakko käydä pari kertaa uimassa.  Aallokkoa oli ja vesi oli kylmää, mutta sinne vaan täytyi tunkea.  Takkatulen lämmössä oli sitten hyvä lämmitellä, viltin päällä nukkuessa.  Kotimatkalla käytiin vielä hakemassa muutama suppilovahvero iltaruoan lisäksi.  Silläkin matkalla piti Marsan juosta ja riehua, Repestä ei taaskaan ollut sille juoksukisassa vastusta.  Ja minä kun olen aina luullut että Repe on varsinainen tykki juoksemaan. Meillä on nyt kotona pari toooosi rauhallista koiraa.  Kuorsausta kuuluu välillä.


Nuorten nuuskujen treenit on siirretty huomiselle, kun ohjaaja on tänään Hauholla WT:ssä.  Tänään täytyy mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaa taas ajella treenaamaan ohjausten alkeita.  Tuskin maltan odottaa!  Meillä on kyllä ihan hyvä porukka, on ihan mukava mennä vaikka matkaa kertyykin melkoisesti.  Ja eihän tällaista tilaisuutta voi jättää käyttämättä, eihän?

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Liikenteessä

Ajelin Laukaan pohjoispuolelle katselemaan taippareita.  Edellisestä kerrasta on aikaa, sillä en ole käynyt sen jälkeen kun Väpän kanssa olimme kokeessa, vuonna 2001. Eipä nuo olleet pahemmin muuttuneet.  Katselin kuuden koiran suorituksen, niistä puolet pääsi jäljelle.  Jäljestystä en enää ennättänyt katsella, kun piti lähteä hakemaan Saraa.  Marsa oli turistina mukana, kuunteli laukauksia autossa istuessaan ja kun käytin sitä kävelyllä.  Ranta ja ruutu olivat reilun sadanmetrin päässä autojen parkkipaikalta.

Suunnitelmissa oli siis hakea Sara ja Jyväskylässä kaverin luona perjantaista asti kyläillyt Sirja ja ajella kotiin.  Yllätys oli melkoinen, kun Polleparkin luona olikin neljä tyttöä odottamassa kyytiä.  Pikaisen laskutoimituksen jälkeen totesin, ettei Sirja mahtuisi mukaan.  Netin selaamisen jälkeen on selvisi, että Keuruulle olisi lähdössä juna johon Sirja vielä ennättäisi.  Neiti ei kyllä ollut kovin iloinen tämän uutisen kuultuansa  ;)

Matkalla Jyväskylästä Keuruulle pari hirveä pyrki tekemään lähempää tuttavuutta automme kanssa.  Onneksi kääntyivät takaisin metsään.  

Täytynee tästä lähteä hakemaan Sirja rautatieasemalta...

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***

Kerkesin vielä ennen pimeää käydä Marsan kanssa metsälenkillä.  Otin mukaan kaksi damia ja tein vastaavanlaisen markkeerausharjoituksen kun eilen.  Nyt niin, ettei 1.muistidami ollut näkösällä.  Kakkoset kävin heittelemässä metsäpolun toisella puolella.  Kyllä neidin muisti toimii, se teki kunnon tappohypyn kohti damia sen edessä olleen puskan yli, ennen kuin dami edes oli näkyvissä.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Pieni ankanpoikanen...

Heti aamusta Ankeriasjärvelle.  Tänään oli vuorossa vesimarkkeeraus ja paikalla oli seitsemän koirakkoa.
Ensiksi tehtiin muistipaikka, vietiin yhdessä koiran kanssa dami ja tultiin pois.  Kun koira oli noutanut damin, käytiin taas viemässä dami samaan paikkaan koiran odottaessa paikoillaan.  Ja noudon jälkeen sama vielä kolmannen kerran.  Neljännen damin viennin jälkeen siirryttiin koiran kanssa rantaan.

Yllättäen tuo veteen meneminen oli muutamalle hankala paikka.  Vesi oli kylmää ja ranta äkkisyvä.  Pari koiraa suostui hakemaan damin vain reilun metrin päästä rannasta.  Marsa, huomattuaan ensimmäisen noudon jälkeen, että ranta oli äkkisyvä, ponnisti noutoon rantapenkalta ja hyppäsi reilun toista metriä pitkän loikan lähtiessään toiseen ja kolmanteen noutoon ;)  Sitten siirryttiin takaisin muistidamille, joka käytiin noutamassa.

Iltapäivällä olisi ollut paikallisen kennelkerhon näyttelytreenit, mutta ne jäivät nyt väliin logistisen ongelman vuoksi.  Arton piti viedä hevostenkuljetuskärry Ponilaakson, kun tytöt ovat huomenna menossa estekisaan Polleparkkiin (n. 1 km päähän tämänpäiväisestä treenipaikastamme).  Lähtö sinne on huomenna aikaisin, joten kärry täytyi pakata jo tänään valmiiksi.  Minulle ei sitten jäänyt autoa käyttöön, kävellen olisi ollut hieman liian pitkä matka.  No, näitä treenejä on onneksi vielä seuraavina viikonloppuina.

Illemmalla kävimme vielä mökillä tarkistamassa ettei eilen riehunut myrsky ollut tehnyt tuhojaan.  Koirat pääsivät samalla juoksentelemaan ja siivoilimme pihaa talvikuntoon.  Marsa kävi taas muutamaan otteeseen uimassa ja touhusi, ei voi kuin ihmetellä sitä energian määrää.  Vähän kun saisi pihistettyä itselleen!

torstai 6. lokakuuta 2011

Täysin jäässä...

En ihan äkkiä muista milloin viimeksi olisin ollut niin umpijäässä kuin eilen.  Paikallinen eläinklinikka järjesti match shown ja seisoskelin siellä reilut kaksi tuntia.  Suoraan siperiasta puhaltava tuuli osui sopivasti parkkipaikalle jossa kisa järjestettiin.  Aurinko paistoi ja sen perusteella olisi voinut kuvitella ulos ikkunasta katsoessaan että ulkona on paljon lämpöisempää.  Minä olin täysin paleltunut jo ensimmäisen vartin jälkeen ja odottaminen vain jatkui.  Porukkaa oli paljon, varsinkin Mänttäläisiä näytti olevan paikalla.
Järjestäjillä oli pienoisia teknisiä ongelmia ja aina kun luulivat että penturyhmä oli arvosteltu, löytyi jostain kolmeen eri otteeseen vielä pentuja joita ei oltu huudettu kehään laisinkaan.  Taas kaikki pois kehästä ja arvostelemaan yksittäisiä koiria.  Muutaman kerran huudeltiin turhaan kehään tulijoita, olivat varmaankin lähteneet kotiin lämmittelemään. Tämän vuoksi aikataulu venyi ja venyi. 
Marsa sai sinisen nauhan ja heti kun selvisimme sinisten yhteiskehästä pois, suuntasin autolle ja kohti kotia lämmittämään saunaa!
  
Maanantaina olimme pentukoulutuksessa, se kului kuten ennenkin.  Ohjaajalla oli mukana kassillinen leluja ja kaikki leikkivät oman koiransa kanssa.  Lisäksi oli seuraamista ja vanhojen juttujen kertausta. 

Tiistaina kävin neidin kanssa metsälenkillä.  Mukana oli yksi dami, jolla tehtiin vain pari noutoharjoitusta.  Repe on ollut maanantai-illasta lähtien hieman kipeänä ja piti saada Marsa purkamaan loppumaton energiansa johonkin muuhun kuin Repen kiusaamiseen.  Käytin tiistaina Repeä eläinlääkärissä, mutta epämääräiseen takapään varomiseen ei löytynyt mitään järkevää syytä.  Todennäköisintä on, että Marsa on taklannut Repeä liian rajusti ja vanhalla herralla on jotain venähtänyt.  Kun nyt syödään pieni kuuri kipulääkettä (tulehdusta poistavaa) niin katsotaan tokeneeko sillä.  Mitään muuta oireita ei ole.  Voi kun nuo koirat osaisivat puhua!

Repe on tosiaankin aivan liian pitkämielinen tuon Marsan suhteen.  Neiti saa tehdä ihan mitä tahansa, eikä se vastustele lainkaan.  Sitä saa purra, roikkua kaulanahassa, taklata vauhdissa, hyppiä päälle, juosta päin... lista on loputon.  Murahtaisi edes kunnolla ja näyttäisi ettei ihan mitä tahansa saa tehdä, mutta ei, se antaa kaiken tapahtua.  Liian hyvähermoinen lapsenkasvattaja!  Mutta niin Väpäkin menetteli Repen kanssa, se saa nyt maistaa omaa lääkettään.  Repe oli reilusti yli yksivuotias, ennen kuin Väpä laittoi sen kuriin.  Se leikki vähän aikaa, mutta kun mitta tuli täyteen se osoitti päätään nostamalla ja koko kropallansa, ikään kuin jäykistymällä, että nyt riittää.  Ja Repe totteli.  Ehkä tämä sama on odotettavissa?  Tai sitten Repe on niin tyytyväinen omaan osaansa "pahnan pohjimmaisena", että Marsa menee heittämällä sen ohitse arvojärjestyksessä.  Tämä jää nähtäväksi.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Väsyttää!

Viikonloppu vilahti ohi kurssilla ja omat koirat jäivät vähälle toiminnalle.  Vähän harmitti, kun junnunoutajien treeneissä olisi ollut hakuruutu harjoituksia lauantaina.  Mutta onhan meillä aikaa...
Perjantaina kävin metsässä Marsan ja variksen kanssa. Neiti toi varista ihan rivakasti, lähinnä siivestä kantaen.  Toi kuitenkin!  Pimeys meinasi yllättää ja harjoittelu jäi vähän lyhyeksi, kun piti vielä löytää autolle takaisin.
Siinähän se sitten olikin ja huomenna töihin!

Kun me Arton kanssa kulutimme syksyn upeimmat päivät kovalla penkillä luentoja kuunnellen, oli koiravahdiksi jääneellä Saralla aikaa räpsiä kuvia.























keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Alkuviikko

Pentukurssi jatkui taas maanantaina.  Kerrattiin vanhoja juttuja ja harjoiteltiin hieman näyttelyssä esiintymistä ja hampaiden katsomista.  Lisäksi kokeiltiin pieniä helppoja temppuja, joita voi kotona harjoitella koiran iloksi.  Porukka ei ollut harventunut yhtään, joten välillä tuli väkisin hetkiä jolloin vain seisoskeltiin odottelemassa omaa vuoroa.  Se on ihan hyvää harjoitusta sekin!
Treenien aikana tuli hieman yllättäen myös laukauksensietotesti, nimittäin hävittäjäkone lensi ylitsemme ja päästi melkoisen pamauksen.  Onneksi Marsa ei ollut moksiskaan, vaikka vilkaisikin minua nopeasti katsoakseen pitäisikö tähän reagoida jotenkin.

Tiistai kului taas tyttöjä kuskatessa ja musiikkiopiston matineassa.  Sirja soitti huilutriossa ja säestäjänsä kanssa, hyvin meni.  Matineassa oli tällä kertaa melko vähän esiintyjiä, joten pääsimme Sirjan kanssa vielä ihan ihmisten aikoihin kotiin.

Keskiviikko katosi käsistä.  Aika kului lähinnä siihen, että piti tehdä kaikki alkuviikosta tekemättä jääneet kotityöt.  Pitäisi varmaankin palkata kodinhoitaja, että ennättäisi harrastaa enemmän!  Olisi se hienoa: tulisi metsälenkiltä valmiiseen ruokapöytään, pyykit olisi pestynä ja koti kiiltelisi.  Täytyy muistaa lotota tänä viikonloppuna...
Illalla pääsin ensi kertaa tervehtimään naapurissa vieraillutta uutta Keuruulaista tolleria Hetaa.  Mejä -treenikaverimme Aija on siis hankkinut novascotiannoutaja nartun Maplefox Crazy Catcher eli tuttavallisemmin Heta.  Marsa on Hetan tätipuoli ja naapurin (Syrjien) Mortti on Hetan isä.  Ollaan siis kaikki sukua keskenämme!!!
Kyllä nuo pennut ovat suloisia!  Pyöreitä ja pehmoisia!  Ja tuoksuvat pennulle!  Marsa ei enää tuoksu pennulle, mutta on se muuten aivan ihana, en vaihtaisi ;)
Kuvia minulla ei vielä Hetasta ole, mutta kyllä niitäkin vielä saadaan.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Nuorten nuuskujen treenit

Tänään päästiin asiaan.  Ennen yhdeksää pakkasin Marsan ja pinon tavaraa (vaihtovaatteet yms. sillä vettä tuli välillä kaatamalla) autoon ja suuntasin kohti Jyväskylää.  Tai oikeastaan vielä vähän pidemmälle, Laukaan suuntaan Ankeriasjärvelle, siellä oli Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen treenit pennuille ja nuorille noutajille.

Pääsimme varapaikalta (kun en tyhmä huomannut ajoissa ilmoitusta;) mukaan treenaamaan, onneksi.  Tämä on juuri sitä mitä nyt tarvitsemme!  Meitä oli seitsemän koirakkoa paikalla tänään ja harjoittelimme kahdella eri tehtäväpaikalla markkeerauksia.  Ja välillä vähän kannettiin damia kun odoteltiin omaa vuoroa.
Pellolle oli kahden eri pensaan viereen tallattu alue jolle damit heitettiin.  Ensin otimme kolme noutoa eri etäisyyksiltä ja eri kulmista ensimmäiselle alueelle ja sitten siirryimme toiseen kohteeseen tekemään kolme noutoa.
Toinen paikka oli metsässä siten, että koiran lähetyspaikkana oli kapeahko "pururata" jossa läheisen tallin ratsukot käyvät maastolenkillä.  Ensin lähetettiin koira noutoon pururadan takareunasta ja sitten pururadan takaa.  Viimeisen damin kävin noutamassa itse.
Marsalle tuli mahdottoman paljon uutta asiaa: treeneissä paikalla muita koiria, vieraat damit, vieraat ihmiset enkä juurikaan ole heitellyt dameja Marsalle omissa harjoituksissamme.
Hyvin meni, olen todella tyytyväinen.  Se on ihan siinä hilkulla, toisiko neiti jo damin suoraan käteen, mutta tähän asiaan ei kiinnitetty nyt huomiota.  Palautuksia harjoitellaan edelleen erikseen.
Oli kiva saada kokeneilta ohjaajilta palautetta siitä mikä meni hyvin ja mihin täytyy kiinnittää huomiota.
Ensiviikonloppuna on valitettavasti jo muuta sovittuna niin, ettemme pääse treeniin, mutta sitten meitä ei kyllä pidättele mikään!

On se hyvä, ettei tuo Marsa ole mikään hienohelma.  Tänään treenipaikka oli vallan mahdottoman kurainen, savinen ja mutainen.  Oman jännitysmomenttinsa toi sekin, saiko auton pois parkista vai jumittuuko se liejuun.
Minulla oli hieman ongelmia löytää paikalle, edellisestä käynnistä kun on tainnut vierähtää kymmenen vuotta.   Polleparkilla (läheisellä tallilla) olen kyllä ollut katsomassa Saran estekisoja, mutta oikean tienhaaran löytäminen treenipaikalle oli hankalaa.  Tie oli vielä niin huonokuntoinen, että ensimmäisen viidenkymmenen metrin jälkeen harkitsin, että peruutan pois koska olen taatusti väärässä paikassa.  Ajattelin kuitenkin että ajan varovasti eteenpäin jos löytyisi sopiva kääntöpaikka ja vielä vähän matkaa ajettuani tulikin jo näkyviin koiria ohjaajineen.  Kaikki muut koirat tämän päivän treenissä olivat labradoreja...

Äsken kävimme vielä metsässä hakemassa muutaman suppilovahveron ja löytyipä pari hyväkuntoista kanttarelliakin.  Nyt on mukana juoksennellut (lue: Repen juoksuttama) neiti hieman väsynyt.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Sadetta, sadetta, sadetta...

Maanantaina olimme pentukoulutuksessa.  Taas ohiteltiin ja pujoteltiin, harjoiteltiin istumista ja maahan menoa.  Ja vettä tuli koko ajan enemmän ja enemmän.

Tiistaina lähdin Marsan kanssa metsään.  Mökkitien varrella oli paikka, jota olin jo pari kertaa aiemmin vilkuillut sillä silmällä.  Jonkin matkan päässä hiekkatiestä oli heinittynyt aukio jonka perällä alkoi todella tiheä kuusikko / pajukko.  Kun kävin katsastamassa paikkaa, totesin että muutama metri tiheän kuusikon takana oli oja.  Sellainen sopivan kokoinen, ei mikään mahdottoman suuri.
Kävin siis viemässä Marsalle damit sinne ojan taakse.  Lähettäessäni neidin hakuun, se joutui vielä heinikkoniityllä ylittämään kaatuneen koivun.  Ainakin oli hyviä esteitä matkalla, mutta eivät ne Marsan menoa haitanneet.  Se pinkaisi kuin aropupu dameja etsimään. Ja toi ne vielä nopeammalla vauhdilla;)  Miksiköhän se tuo aina minulta näkymättömissä olleet damit suorempaa linjaa ja huolellisemmin?  Jos se hakee damin avoimesta maastosta niin kohdallani täytyy tehdä pienoinen kiepsahdus.  Olemme ryhtyneet harjoittelamaan luovuttamista erikseen.  En vielä viitsi edes yrittää painostaa Marsaa tällä asialla, kun noutaminen on muuten niiiin kivaa.
Muutaman metsiköstä suoritetun vauhdikkaan haun jälkeen kävimme kävelyllä.  Suoralla hiekkatienpätkällä tein damin avulla vielä pari eteen -lähetystä.
Kotoa lähtiessämme tuli vettä aika reippaasti, enkä sitten viitsinyt ottaa kameraa mukaani.  Mutta tietysti sateen raja kulki aivan pienen matkan päästä kotoamme, eikä treenipaikalla satanut lainkaan.  Menomatkalla olisin saanut upean kuvan ketusta, joka pysähtyi parinkymmenen metrin päähän tiestä katselemaan meitä, ennen kuin jatkoi matkaansa.  Noutavasta koirasta on tosin vaikea ottaa kuvia, eikä tuo pokkarini taida ehtiä tarkentelemaan Marsan vauhdissa,

Tänään otin variksen mukaan iltakävelyllemme.  Nurmikkoisella tieosuudella annoin linnun Marsalle kannettavaksi.  Sitä piti ensin vähän ihmetellä, mutta kyllä se kelpasi pienen tuumaustauon jälkeen.  Olipahan jotain vaihtelua niille kepinpätkille ja risuille joita se tavallisesti raahaa ojanpohjilta mukaansa.

Tällähetkellä varpaitteni päällä nukkuva neiti kuorsaa kaikkea muuta kuin naisellisesti!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kaislikossa suhisi


Aivan upea aamu!  Oli ihan pakko lähteä tekemään jotain ulos.  Koska lokit olivat tukevasti jäässä pakkasessa, otimme kassillisen dameja matkaan ja suuntasimme mutaiselle rannalle.  Pitäähän tuon neidin oppia muuhunkin kuin hiekkarantaan.  On se harmi, ettei meillä ole yhtä isoa mikroaaltouunia kuin sillä yhdellä isännällä joka sulatti hirvenkintutkin mikrossa koeaamuna... ;)  (Terveisiä Jussille!)

Väpä olisi täyttänyt tänään 11-vuotta ja Marsalla tuli 8-kuukautta täyteen. Aika tuntuu kuluvan siivillä.  Niin ja onhan näitä synttärisankareita muitakin:  Lindasta tuli eilen täysi-ikäinen!

SM-mejän finaali on käynnissä.  Hieman teki mieli lähteä tänäänkin ajelemaan Pomarkkuun, mutta 390 kilometriä autoilua kahtena päivänä peräkkäin ei oikein houkutellut. Ehkä tuon tuloksen voi jännittää kotonakin.

Kaikki nämä kaislikkokuvat ovat Arton veneestä kuvaamia (mun ikivanhalla digipokkarilla).









Marsa ja "redbull" dami.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Paha yskä

ja yhä pahenee.  Repelle olisi ollut paikka Toivakan mejäkokeeseen tälle viikonlopulle.  Minä olisin lähtenyt, mutta Arto jyrähti ettei yhtään mihinkään.  Okei. Yskä kuullostaa siltä, että milloin tahansa voi lentää keuhkonkappaleita esille.  Täytyi siis taipua ja peruuttaa osallistuminen.  Mutta kyllä harmittaa ihan vietävästi!

Perjantaina saunoimme ja palaveerasimme Keuruun Seudun Kennelkerhon mejä-toimikunnan kanssa Syrjien mökillä.  Suunnittelimme ensi vuoden koetta, viikko ennen juhannusta, laittakaahan kalenteriin muistiin ;)

Jo viikolla oli puhe, josko lähtisimme fiilistelemään SM-mejän karsinnan tulostenlukua, kun tuo oma koe jäi tältä viikolopulta väliin.  Päätös jäi tälle aamulle, menoksi! 
Palkintopöytä on katettu. (kuva: A. Kylmälä)


Marsa koekeskuksen portilla...
Matkaan meiltä koepaikalle kului reilut kaksi tuntia.  Pomarkkuun oli kiva mennä, paikkaan kun liittyy mukavia muistoja.  Vuonna 2004 Väpä oli juuri samassa paikassa karsinnan kolmas ja finaalin viides.

Pikkaisen aikaisemmin olisi pitänyt lähteä, sillä juuri kun pääsimme paikalle, oli arpajaiset jo menossa.  Näytti olevan ihan hyviä palkintoja, mutta me emme tällä kertaa ennättäneet ostaa arpoja.

Tolleristit eturivissä. (Kuva: A. Kylmälä)

Kohta päästään aloittamaan. (Kuva: A. Kylmälä)

Lopputuloksia tähän on turha sen tarkemmin ryhtyä kirjaamaan, pääasia on että huomisessa finaalissa starttaa kolme tolleria!  Niin ja Volvo (terveisiä Karlalle)!  Ja onhan siellä sitten vielä pari labukkaa...  Oman jännityksensä kokeeseen tuo se, ettei viime vuoden mestari ole kisassa mukana.  Finaalissa on siis vain kuusi koiraa.
 
Palkinnot: Arabian muki ja "pytty" (päällekkäin)

Finaaliin selviytyneet ja muutama tuomari (Volvo oli jo kotona...) Kuva: A.Kylmälä

Tulostaulu (Kuva: A. Kylmälä)
Neepu ja ihana villapaita! (Kuva: A.Kylmälä)

Kerrankin oli tulokset selvillä jo sen verran ajoissa, että mekin ennätimme kotiin ennen ilta kymmentä!

Päivän anti: oli ihana nähdä niitä koirien ohjaajia ja tuomareita, joista osaa emme ole edes aiemmin tänä kesänä nähneet.  Kokeissa käyminen kun on jäänyt vähälle...