What goes around comes around...

Viikonloppuna olisi edessä seuraava mejä-koe, Marsan debytointi voittajaluokassa. Kovin suurin odotuksin en tuohon kokeeseen ole lähtemässä. Jälkientekopäiväksi sekä seuraavaksi yöksi on luvattu vesisadetta, mikä on omiaan levittämään jäljen tuoksut laajalle alueelle. Marsa työskentelee paljon maavainulla, mutta se on melko rankkaa ja nuori koira tulee varmasti väsymään pitkän jäljen loppuvaiheissa. Ja kun siirrytään ilmavainuun, "lepuuttelemaan", niin kokemattomuus voi kostautua. No, katsotaan kuinka neidin käy! Saadaan ainakin taas yksi hyvä "kokeenomainen harjoitus". ; )

Kävimme tiistaina juhlistamassa Arton syntymäpäivää treenijäljenteon merkeissä. Kaunis, aurinkoinen, syksyinen ilta, mikäs siinä oli metsässä kävellessä. Seuraavana yönä satoi hieman ja keskiviikkopäivän mittaan vettä tuli useampaan otteeseen ja välillä aivan kaatamalla. Jälki tuli siis huuhdeltua vallan perusteellisesti.

Eilen illalla kun lähdimme Marsan kanssa jälkeä ajamaan, oli taas kaunis ilma. Pariin otteeseen oli ongelmia, näissä kohdissa maasto oli sammaleinen ja hieman suopohjainen, joka askeleella kengänpohjista kuului "lurps". Juuri niillä paikoilla Marsa pyöri jäljen vierellä ja teki tarkastuspistoja.
Matkalla oli yksi pienen metsätien (hiekkatie, keskipenger nurmikolla) ylitys ja se sujui hyvin, yhtään ei empinyt tai ihmetellyt tietä, vauhdilla yli ja jatko löytyi heti tien toiselta puolelta.
Vaikka on todennäköistä, että tiellä ei olisi ollut kukaan liikkeellä jäljen teon ja sen ajamisen välillä, teimme veretyksen siten että veretys lopetettiin tien pientareelle, sientä käytettiin maassa keskikohdan nurmella ja sitten jälkeä jatkettiin taas tien toisesta pientareesta metsään. Tämä siksi, että mahdollisesti tiellä liikkuva auto ei turhaan levittäisi verta mukanansa ja näin häiritsisi turhaan jäljen seuraamista.

Sitten meillä oli ne kaksi katkoa. Eka oli tehty ehkä hieman liian pahaan paikkaan, veretys päättyi juuri ennen tiheähköä kuusikkoa, ja niinhän siinä kävi, että neiti ajautui ensin tuon kuusikon taakse. Jäljen jatko olisi lähtenyt oikealle, mutta me teimme pienen epämääräisen kaarroksen vasemmalle. Ensin ajattelin, että siksakkaava kaarros lähtee ajautumaan liian kauas, mutta sitten käännyttiinkin päättäväisesti takaisin, pyyhällettiin jäljen yli suoraan siihen mistä veretys jatkui katkon jälkeen. Taas jäi se tuntu, että se mokoma kyllä tiesi mistä jälki jatkuu, mutta kävi vain varulta hieman hiihtelemässä ympäriinsä.
Toinen katko oli avoimemmalla paikalla, jossa oli risukasoja, heinää ja vanhaa hakkuujätettä. Nyt Marsa ihan selkeästi nuuhkaisi siihen suuntaan jossa jatko olisi ollut. Meni kuitenkin veretyksen loppuun, lähti kaartamaan oikealle, suoraan kohti veretyksen jatkumista. Ja kolme metriä ennen perillepääsyä teki täyskäännöksen ja lähti tekemään rengastusta vasemmalle. Kierrettiin reilun 10m halkaisijaltaan oleva rengastus ja taas mentiin veretetyn osuuden yli. Nyt "törmättiin" jalanjälkiin ja niitä hieman ihmeteltiin ja nuuhkittiin. Marsa eteni jalanjälkiämme pitkin kohtaan josta olimme kääntyneet 90-astetta poispäin, ei heti huomannut käännöstämme vaan teki hieman suuremman kaarroksen ja päätyi sitten kohtaan josta veretys jatkui. Ja taas mentiin, loppua kohden työskentelyn varmuus parani ja mennä pompoteltiin jäljen päällä sorkalle.
Makaukset merkattiin, paitsi yksi rinteessä ollut, jonka kierti hieman ohi kun väliin jäi iso kumpare.

On me puuhasteltu kaikkea muutakin, mutta kun ei jaksa aina kirjailla keikkea. Variksia on sulateltu, kannettu ja noudettu. Paria toko-liikettä ihmetelty (meille kummallekin pelkkää utopiaa, mulla ei mitään muistikuvaa miten liikkeitä voisi järkevästi treenata).  ; )  Ja sitten vaan vedetty lonkkaa, eli olla möllötelty ihan rauhassa.
Tämä ilta ainakin oli tuota "möllöttelyä". Kävin taas tankkaamassa rautaa ja tällä hetkellä olotila ei ole kovin hääppöinen, lämpö noususuhdanteessa. Parasta lähteä nukkumaan, Marsa tulee varmasti seurakseni omalle punkallensa.

Onnea!

Keski-suomen mejän piirinmestaruuden voitti lbu Vimpulan Neuvokas Norman eli Kuti, om. Leila Mäkinen & Timo Nojonen, ohj. Timo Nojonen. Onnea (taas kerran, nyt vähän isommasta mestaruudesta) ja menestystä SM-kokeeseen!!!

Me käytiin Marsan kanssa ajamassa treenijälki, ihan hyvin meni. Vähän haahuili nuuskimassa yön aikana ilmaantuneita tuoreita jälkiä, mutta ihan itsenäisesti palasi takaisin jatkamaan omaa urakkaansa. Kiltti tyttö!

Ohi on!

Yhtä nopeasti kuin Repen kiinnostus Marsaa kohtaan heräsi, se myös lopahti. Ainakin nyt tietää, että se "havaitsee" juoksujen parhaat päivät. Onneksi se ei missään vaiheessa alkanut pihisemään ja vinkumaan Marsan perään.
Neiti varmaankin tiesi, ettei vanhasta herrasta ole enää mihinkään. Pari kertaa se kävi vähän tyrkyttämässä itseään, mutta pääsääntöisesti tyytyi vaan luomaan pitkiä katseita kulmiensa alta.
Yksi erittäin näkyvä seuraus näistä juoksuista on ollut, karva lähtee. Ja sitä lähtee aivan älyttömästi! Ei voi kohta enää sanoa, että neiti on "bikineissä", ei se on lähinnä kuin kynitty kana. On se lykky, etten ilmoittanut sitä Toller Showhun (joka olisi tänään), en olisi kehdannut viedä kehään!
Juoksut on nyt siis onnellisesti ohi, voimme taas palata normaaliin elämään!

Viime viikolla tehtiin Marsalle pieni mejä-treeni, se meni (vastoin odotuksiani) ihan hyvin. Mutta muutoin tämä kesän linja, treenit-tauolla-milloin-mistäkin-syystä, tuntuu jatkuvan.

Treenissä totesin, että neidillä tuntuu olevan hassu tapa katkolla. Se nostaa kuonoaan suuntaan josta jälki jatkuu, ikään kuin rekisteröi uuden suunnan. Mutta se lähtee tekemään rengastusta päinvastaiseen suuntaan, kait varmistaakseen ettei jälki nyt sittenkin ole sielä... Ja saattaa tätä tehdessään ajautua liian kauas. Outo otus!

Kihniössä, jossa olin kokeessa oppaana, minulla kävi hyvä tuuri. Koira jäljelläni oli todella hidas, puolet matkasta etenimme reilut kymmenen askelta ja pysähdys -taktiikalla. Koko matkalla en joutunut ottamaan ainuttakaan juoksuaskelta vaan etenimme verkkaista kävelyvauhtia. Syvä helpotuksen huokaisu! Ensi viikolla taas rautatiputukseen, kahdeksatta kertaa! Ehkä tämä tästä hiljalleen.

Tänään on mejän keski-suomen piirinmestaruus, kohta voi ryhtyä jännittämään tuloksia. Jo aika monen vuoden ajan mestari on ollut tolleri tai mäykky, saa nähdä kuinka käy tänään. Kokeessa on mukana kovia koiria, saas nähdä kenellä on tänään se hyvä päivä!

Laiskotellen...

Tässä on nyt reilu vuosi kulunut tätä blogia päivittäen. Viime vuonna aloittelin Virtain tollereiden mejä mestaruus viikonloppuna ja tänään tuo samainen koe on taas käynnissä. Ja mikään ei ole muuttunut! Täällä taas istun, mökillä tappamassa aikaa.
Marsalla on juoksujensa kanssa "parhaat hetket" menossa. Jopa Repe the eunukki on hoksannut että jotain on tekeillä, se yrittää liehakoida Marsaa olemalla kovin leikkisä ja heiluttelemalla häntäänsä flirttaillen. Onneksi siitä ei ole mihinkään muuhun! On helpotus, kun tällä kertaa ei tarvitse viedä sitä pariksi viikkoa johonkin hoitopaikkaan.

Marsa ja Repe rannalla. Neiti juoksujen vuoksi hihnassa...

Keli tänä viikonloppuna on ollut ihanan kesäinen. Eilen vierähti muutama tunti rantahietikolla makoillen hyvän pokkarin parissa. Sitten vähän grillattiin, saunottiin pidemmän kaavan mukaan ja illalla Sirja rökitti meidät vielä scrabblessa.

Minäkö pitkästynyt?

Kuvat©Sirja

Mökkeilyä

Ehkä nuo narttukoirat ei olekaan mun juttu, kun tässä jo kuumeisesti odottelen että juoksut olisivat ohi ja pääsisi ihan kunnolla treenaamaan. Pitäisi osata nauttia tästä leppoisasta, vapaasta viikonlopusta, mutta kun ei, pää käy kierroksilla. Ei vaan, olen minä tuohon typykkään tosi tyytyväinen; )

Pakattiin taas koko pesue mökille. Viimeinen kesälomaviikonloppu hurahti ohi. Tytöillä alkoi lukio torstaina. Sirjakin on nyt virallisesti opiskelija, mihin nämä vuodet katosivat? Huomenna alkavat taas työt ja tiedän että sillä saralla syksystä on tulossa todella kiireinen. Vielä on onneksi yksi viikko lomaa pitämättä, sitä voisi pitää pieninä pätkinä syksyn mittaan.

Marsalle viritettiin mökille juoksulanka, heh heh, ihan kirjaimellisesti. Se ei tuntunut olevan moisesta moksiskaan, ei ryntäillyt tai kiertänyt itseänsä lähialueen puihin. Lähinnä istuskeli välillä varjossa ja välillä auringossa ja tarkkaili ympäristöään. Repe tykkäsi kun sai olla rauhassa, eikä Marsa päässyt koko ajan roikkumaan kaulanahassa tai ollut muutoin riehumassa. Tänään ne nökötti pihakalliolla ihan sopuisasti vierekkäin ja vahti soutuvenettä joka meni suht´ läheltä rantaa ohitse. Ihanan näköisiä: tarkkana ja aivan hiljaa.

 

Mejärintamalla on siis rauhaisaa. Ensi viikonlopun koe menee sivu suun, menemme ehkä käymään Virroilla, mutta Marsaahan ei voi ottaa edes turistiksi mukaan (juoksuista narttua ei saa viedä edes koepaikalle).
Olen yrittänyt katsastaa syksyn koekalenteria "sillä silmällä", mutta ei sieltä kovin montaa lähiseudun koetta löydy, ainakaan sellaista että olisimme järjestävän seuran jäseniä. Pitänee kuitenkin yrittää laittaa ilmoittautumista johonkin...

Viimeisimmät muotiluomukset ;)

Kuvat © Sirja

Yesterday...

Marsa aloitti juoksut eilen illalla. Virtain mejä jää siis väliin ja samalla tuli lisää aikaa treenata uusia kuvioita. Joku onnellinen pääsee tilallemme kokeeseen varasijalta!

Harmittaako? Rehellisesti? No, joo!

Ojasta allikkoon

Niinhän siinä sitten kävi, että Marsa jäljesti ykköstuloksen: AVO 1, 47p. Maasto oli tosi hankala: metsäautoteitä, traktorinuria, mutaojia, vesiojia, suo-ojia ja tiheää kuusikkoa (lippis meinasi karata kolme kertaa). Omalta osaltani en voinut muuta, kuin keskittyä katsomaan mihin astuin ja loikkimaan sekä ryömimään perässä. Kulmien makauksista tuli hyvä näköhavainto, kun niiden kohdalla pysähdyttiin. Muutoin huomio kiinnittyi lähinnä omiin jalkoihini. Onneksi opas ilmoitti jo ennen metsäänlähtöämme, ettei sinne ole ilman kumppareita mitään asiaa. No, ei tuo kumpparin varsikaan riittänyt kun pari kertaa oli niin syvää, että kengät hörppäsivät mutaa ja mönjää.

Täytyy tässä nyt sitten miettiä uusia treenikuvioita! Tuli nousu VOI-luokkaan.

Tänään ei muuten satanut lainkaan! Aika lämmintä ja kosteaa oli, kun aurinko paistoi ja eilen oli tullut reilusti vettä. Mutta sääennuste ei siis taas vaihteeksi pitänyt paikkaansa.

Onko järkeä?

Nii-in, pitäisi varmaankin tutkituttaa päänsä. Onko järkeä ilmoittaa koira kokeeseen ja sitten toivoa että ei tulisi ykköstulosta? No ei. Mutta kun olisi niin kiva mennä vielä tollereiden Virroilla pidettävään mejä-kokeeseen AVO-luokkaan. ; )  ; )
Nyt jos tulee ykköstulos, niin menee tuohon kokeeseen osallistuminen uusiksi harkintaan. Edessä olisi nimittäin pakollinen siirtyminen VOI-luokkaan. Eli huomisen tulostoiveena taitaa olla hyvä kakkostulos! Hyvä kokeenomainen treeni.  Heh, heh!!

Jäljet (oma ja koekaverin) tuli siis tänään pyöräytettyä Kihniön metsään. Huomenna nähdään mitä saadaan aikaiseksi. Puntti tutisee kun ajattelenkin opastustani, voimia kiitos!
Kolme voimakasta sadekuuroa pyyhkäisi ylitse, kun olin verettämässä omaa korvausjälkeäni. Tosi kiva, piilomerkkitarrat eivät edes yrittäneet tarttua puihin ja oksiin. Oli pakko vääntää pieniä, kauniita kreppirusetteja tukimerkeiksi ja myös vähän piilomerkeiksi kaatosateessa.

Huominen menee sitten kokeessa: oman koiran kanssa startaten, opastaen ja jälkeä metsästä purkaen. Sadetta on ennustettu iltapäivälle, toivottavasti olen sen saapuessa jo saunassa!

Tää päivä ollaan vaan...

Marsa ei ole kotona yrittänyt sänkyyn nukkumaan kuin kerran, ehkä Repen malli on pitänyt sen aisoissa. Myös sohvat ovat kotona kiellettyä aluetta. Mutta mökillä on lupa köllötellä kainalossa. Voi sitä onnea!!!