Taas yhtä koeviikonloppua rikkaampana. Tai ainakin hyvin ulkoilleena ja ryytyneenä.
Olimme siis Marsan kanssa Kauhavalla yhdistyksen mestaruuskokeessa. Viime vuoden mestaruus ei uusiutunut, toisia oltiin, mutta hyvä näin.
Marsa teki päivän viimeisellä jäljellä ansiokkaan työn. Juuri silloin kun olimme metsässä ei enää hirveästi satanut, mutta voimakkaat tuulenpuuskat olivat aika tehokkaana häiriönä. Erityisesti piirtyi mieleeni muutaman kymmenen metrin pituinen ylämäkipätkä joka oli aukeata, paljasta kalliota ja sammaltuppoja. Siitä oli koko aamun jatkunut sade tehokkaasti huuhtonut veret pois. Enpä ole nähnyt Marsan ennen tekevän sellaista jäljestyskuviota, mutta se meni n.kymmenen metrin levyistä siksakkia todella hiljalleen edeten, kunnes pääsimme kohtaan jossa oli maanpeitteenä kasvillisuutta ja tuoksu voimistui.
Katkon suorittamisesta tuli tulostenluvussa erityiskehut. Se lämmitti mieltä.
Lämmöstä puheenollen, enpä ole ennen heinäkuun mejäkokeessa palellut yhtä paljon kuin nyt viikonloppuna. Opastin kolmannen jäljen, joten ennätimme Arton kanssa käydä purkamassa sen ennen Marsan suoritusta. Kastuin läpimäräksi ja metsään menoamme Marsan kanssa tienlaidassa odotellessani, läpimärkänä, sateessa ja tuulen piiskatessa hampaat kalisivat ja paleli niin vietävästi. Ihana tämä kesäinen sää! Ihan vähän tuli ikävä niitä monia +32 asteen hellekokeita... ;D No, onneksi pääsin heti jäljen jälkeen saunan lämpöön!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jälki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jälki. Näytä kaikki tekstit
maanantai 27. heinäkuuta 2015
maanantai 15. kesäkuuta 2015
Räytymispäivä...
Tai ainakin pitäisi olla. Tänään.
Koko viime viikko kului mejän merkeissä, viikonloppuna oli Keuruun Seudun Kennelkerhon mejä-koe. Valmisteluja oli kyllä tehty pitkin kevättä, mutta silti viimeinen viikko on aina kiireinen. Kaikki tarvikkeet pitää muistaa haalia kasalle, jälkiparien jakamisen kanssa pitäisi saada aikaan onnistuneet valinnat, maastoon täytyy tehdä vielä viime hetken tsekkauksia. Niinpä minäkin jalkauduin vielä tiistaina kävelemään läpi yhden jäljen, jonka sijoittelu oli tuottanut päänvaivaa.
Tänävuonna vaihdoimme kokeen keskuspaikan "hieman" modernimpaan paikkaan, Keurusselän Liikuntapuiston Sompalaan. Eli kun aiemmin ei ole ollut sähköjä eikä vesihanoja, niin nyt oli kaikki mukavuudet. Matka koemaastoihin oli hieman pidempi, mutta vielä ihan ok.
Ensimmäistä kertaa kokeemme kaikki osallistujat olivat jäseniä! Ilmoittautujia oli niin paljon, että pari jouduttiin jättämään vielä ulkopuolellekin. Meiltä oli ilmoitettu Marsa ja Mette, mutta vain Marsa starttasi. Ja Keuruu tuntuu edelleen olevan meille se paikka, että Marsa onnistuu ottamaan sen yhden hukan. Vaikuttaako siihen se, että koetilanne on erilainen kun me hääräämme kokeen järjestelyiden parissa enemmän, emmekä niinkään noudata normaaleja "koerutiineja"? Tiedä häntä... Kakkostulos siis tuli, mutta ne kolmoset ja nollat jäivät edelleen korkkaamatta.
Mukavaa oli myös se, että ilmoittautuneista vain neljä oli voittajaluokassa, eli kahden tuomarin kokeeseemme saatiin peräti kahdeksan avo-luokan osallistujaa!
Sitä aina ennen koetta ajattelee, että yrittää istuskella ja jutella ihmisten kanssa, mutta kokeen jälkeen huomaa että on taas onnistunut enimmäkseen hääräämään jokapuolella ja "hermoilemaan". Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että päässä pyörii sata asiaa ja yrittää muistaa että tulee tsekanneeksi että kaikki on hoidettu. Vastaava koetoimitsija on kuitenkin vastuussa siitä, että homma etenee.
Ilman kommelluksia ei koskaan selvitä, mutta toivottavaa on ettei suurempia katastrofeja esiinny. Lauantain suurin huoli on yleensä jälkimaastoista. Kun ei koskaan tiedä onko joku tuonut metsätyökoneen paikalle ja päättänyt tehdä aukon juuri jälkemme kohdalle. Siinä kun ei auta vaikka olisi kuinka kokenut jäljentekijä. Jäljentekopäivänä nousee aina kylmä hiki otsalle kun puhelin soi.
Koepäivä oli sateinen mutta onneksi ei tuullut paljon. Päivä eteni vauhdikkaasti ja viiden aikoihin oli tulokset luettu ja siivoaminen alkamassa.
Nyt pitäisi vielä palautella eilen kotiin kannetut lainatavarat, kerhon tavarat ja raivata omat tavarat paikoilleen. Mutta tässä välissä oli jo ihan täysi, kiireinen työpäivä. Onneksi ensi viikonloppuna ei tarvitse mennä minnekkään! Ensimmäinen vapaa viikonloppu viiden täystyöllistetyn jälkeen.
Seuraava mejäkoe johon olen Marsan ilmoittanut, olisi 5.7.-15. Kutsua ei ole vielä tullut...nähtäväksi jää olemmeko mahtuneet mukaan.
Koko viime viikko kului mejän merkeissä, viikonloppuna oli Keuruun Seudun Kennelkerhon mejä-koe. Valmisteluja oli kyllä tehty pitkin kevättä, mutta silti viimeinen viikko on aina kiireinen. Kaikki tarvikkeet pitää muistaa haalia kasalle, jälkiparien jakamisen kanssa pitäisi saada aikaan onnistuneet valinnat, maastoon täytyy tehdä vielä viime hetken tsekkauksia. Niinpä minäkin jalkauduin vielä tiistaina kävelemään läpi yhden jäljen, jonka sijoittelu oli tuottanut päänvaivaa.
Tänävuonna vaihdoimme kokeen keskuspaikan "hieman" modernimpaan paikkaan, Keurusselän Liikuntapuiston Sompalaan. Eli kun aiemmin ei ole ollut sähköjä eikä vesihanoja, niin nyt oli kaikki mukavuudet. Matka koemaastoihin oli hieman pidempi, mutta vielä ihan ok.
Ensimmäistä kertaa kokeemme kaikki osallistujat olivat jäseniä! Ilmoittautujia oli niin paljon, että pari jouduttiin jättämään vielä ulkopuolellekin. Meiltä oli ilmoitettu Marsa ja Mette, mutta vain Marsa starttasi. Ja Keuruu tuntuu edelleen olevan meille se paikka, että Marsa onnistuu ottamaan sen yhden hukan. Vaikuttaako siihen se, että koetilanne on erilainen kun me hääräämme kokeen järjestelyiden parissa enemmän, emmekä niinkään noudata normaaleja "koerutiineja"? Tiedä häntä... Kakkostulos siis tuli, mutta ne kolmoset ja nollat jäivät edelleen korkkaamatta.
Mukavaa oli myös se, että ilmoittautuneista vain neljä oli voittajaluokassa, eli kahden tuomarin kokeeseemme saatiin peräti kahdeksan avo-luokan osallistujaa!
Sitä aina ennen koetta ajattelee, että yrittää istuskella ja jutella ihmisten kanssa, mutta kokeen jälkeen huomaa että on taas onnistunut enimmäkseen hääräämään jokapuolella ja "hermoilemaan". Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että päässä pyörii sata asiaa ja yrittää muistaa että tulee tsekanneeksi että kaikki on hoidettu. Vastaava koetoimitsija on kuitenkin vastuussa siitä, että homma etenee.
Ilman kommelluksia ei koskaan selvitä, mutta toivottavaa on ettei suurempia katastrofeja esiinny. Lauantain suurin huoli on yleensä jälkimaastoista. Kun ei koskaan tiedä onko joku tuonut metsätyökoneen paikalle ja päättänyt tehdä aukon juuri jälkemme kohdalle. Siinä kun ei auta vaikka olisi kuinka kokenut jäljentekijä. Jäljentekopäivänä nousee aina kylmä hiki otsalle kun puhelin soi.
 |
| Laukauksensietotesti alkamassa. |
Nyt pitäisi vielä palautella eilen kotiin kannetut lainatavarat, kerhon tavarat ja raivata omat tavarat paikoilleen. Mutta tässä välissä oli jo ihan täysi, kiireinen työpäivä. Onneksi ensi viikonloppuna ei tarvitse mennä minnekkään! Ensimmäinen vapaa viikonloppu viiden täystyöllistetyn jälkeen.
Seuraava mejäkoe johon olen Marsan ilmoittanut, olisi 5.7.-15. Kutsua ei ole vielä tullut...nähtäväksi jää olemmeko mahtuneet mukaan.
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Viikko vierähti
Mitään sen kummempaa ei tällä viikolla ole tapahtunut. Ensin ajattelin että onko tehty mitään, mutta vilkaisu kalenteriin auttoi muistamaan.
Marsan kanssa käytiin ihmettelemässä yhden illan ajan rally- tokoa. Se oli hauskaa, mutta en ole ihan varma onko se meidän juttumme. Aikoinaan Jamin kanssa tuli koluttua toko-kokeita, ja se oli silloin ihan kivaa. Nyt tuo laji on mennyt liikaa hifistelyn puolelle ja ajattelin että tätä rally-tokoa voisi kokeilla tokon sijaan. Katsotaan nyt miten homma alkaa sujua.
Torstaina Marsa pääsi kevään ensimmäiselle treenijäljelle ja touhu näytti siltä, että treeniä tarvitaan lisää ennen ensimmäistä koetta. Tosin jälkikin oli tehty hankalaan paikkaan.
Perjantaina oli Meten vuoro testata kuonoansa ja se meni jäljen paljon paremmin kuin odotin. Neiti yllättää aina välillä!
Ensi viikonloppuna on Sirjan yo-juhlat, joten tulevan viikon illat täyttyvät muusta puuhasta, eli Marsan ja minun yhteiset sauvakävelylenkitkin taitavat jäädä tauolle viikoksi. Olen kiertänyt Marsan kanssa paikallisia hiihtoreittejä juoksuvyöhön sonnustautuneena kävelysauvojen kanssa. Se on mukavaa puuhaa ja purupohjaa on hyvä kävellä.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Marsan kanssa käytiin ihmettelemässä yhden illan ajan rally- tokoa. Se oli hauskaa, mutta en ole ihan varma onko se meidän juttumme. Aikoinaan Jamin kanssa tuli koluttua toko-kokeita, ja se oli silloin ihan kivaa. Nyt tuo laji on mennyt liikaa hifistelyn puolelle ja ajattelin että tätä rally-tokoa voisi kokeilla tokon sijaan. Katsotaan nyt miten homma alkaa sujua.
Torstaina Marsa pääsi kevään ensimmäiselle treenijäljelle ja touhu näytti siltä, että treeniä tarvitaan lisää ennen ensimmäistä koetta. Tosin jälkikin oli tehty hankalaan paikkaan.
Perjantaina oli Meten vuoro testata kuonoansa ja se meni jäljen paljon paremmin kuin odotin. Neiti yllättää aina välillä!
Ensi viikonloppuna on Sirjan yo-juhlat, joten tulevan viikon illat täyttyvät muusta puuhasta, eli Marsan ja minun yhteiset sauvakävelylenkitkin taitavat jäädä tauolle viikoksi. Olen kiertänyt Marsan kanssa paikallisia hiihtoreittejä juoksuvyöhön sonnustautuneena kävelysauvojen kanssa. Se on mukavaa puuhaa ja purupohjaa on hyvä kävellä.
Mukavaa viikkoa kaikille!
maanantai 4. toukokuuta 2015
Illalla taas treeniä!
Illan aiheena KSKK:n PeTo -kurssilla PK-jälki. Kuvat kännykkätasoa, sorry. Mette meni innolla lihapullajälkeä! Treeni oli todella lyhyt ja ytimekäs. Ihan hyvä niin, jää neidille paukkuja vielä huomiseenkin.
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Hellettä, treeniä ja koejälki
Päivät katoavat käsistä... Maanantaina kävimme kovassa helteessä ajamassa Marsan kanssa läpi treenijäljen. En saanut koiraa juomaan riittävästi aamupäivän aikana ja sen huomasi loppumatkasta, koko porukka oli hieman nuukahtanutta. Mutta kunnialla selvittiin pois. Makauksista kaikki eivät kiinnostaneet, mutta yllätys yllätys, ne joissa ei ollut lisätty verta vaan oli vain pomputettu sientä, olivat kaikkein kiinnostavimpia. Kumma heppu!
Eilen kävimme tekemässä ihan aidon, oikean koe-jäljen Leppälahdessa. Tänään siis suuntana iltakoe, joka alkaa klo 16. Ja minulla opastettavani (+ purettavana) oman ryhmäni viimeinen jälki. Lämpöä tulee riittämään, Marsa parka.
En ole vuosiin ollut iltakokeissa. Ehkä viimeisin niistä oli sen verran "karmaiseva" kokemus, ettei ole tullut moisia edes katsottua. Joskus vuosia sitten olin iltakokeessa, enkä silloin ollut lomalla vaan osallistuin työviikon aikana. Sain etukäteen tietää että jäljentekoparikseni tulee ensikertalainen voittajajäljen tekijä. No, me Arton kanssa hankimme oman jälkeni kartan ja sovimme kokeen järjestäjän kanssa, että kävimme tiistaina töiden jälkeen suunnistamassa sen.
Keskiviikkona töihin ja illalla suunnistamaan ja verettämään parini kanssa hänen jälkensä ja vielä illan pimetessä verettämään oman jälkeni.
Torstaina seitsemäksi töihin ja sieltä suoraan kokeeseen. Väpän kanssa kierros metsässä, oman jäljen opastus ja purku.
Joskus ilta kymmenen pintaan suuntasimme kotiin. Ja taas perjantaina seitsemäksi töihin. Juu, ei oikein ole iltakokeet tuon kokemuksen jälkeen houkutelleet. ;)
Tänään täytyy yrittää juottaa Marsaa riittävästi ja sitten vain toivotaan että päästään metsän suojaan koejäljelle. Jos tulee suuria aukkoja tai muuten avointa maastoa, niin ne voivat tällä helteellä olla tosi tukalia paikkoja.
Peukut pystyyn!
Eilen kävimme tekemässä ihan aidon, oikean koe-jäljen Leppälahdessa. Tänään siis suuntana iltakoe, joka alkaa klo 16. Ja minulla opastettavani (+ purettavana) oman ryhmäni viimeinen jälki. Lämpöä tulee riittämään, Marsa parka.
En ole vuosiin ollut iltakokeissa. Ehkä viimeisin niistä oli sen verran "karmaiseva" kokemus, ettei ole tullut moisia edes katsottua. Joskus vuosia sitten olin iltakokeessa, enkä silloin ollut lomalla vaan osallistuin työviikon aikana. Sain etukäteen tietää että jäljentekoparikseni tulee ensikertalainen voittajajäljen tekijä. No, me Arton kanssa hankimme oman jälkeni kartan ja sovimme kokeen järjestäjän kanssa, että kävimme tiistaina töiden jälkeen suunnistamassa sen.
Keskiviikkona töihin ja illalla suunnistamaan ja verettämään parini kanssa hänen jälkensä ja vielä illan pimetessä verettämään oman jälkeni.
Torstaina seitsemäksi töihin ja sieltä suoraan kokeeseen. Väpän kanssa kierros metsässä, oman jäljen opastus ja purku.
Joskus ilta kymmenen pintaan suuntasimme kotiin. Ja taas perjantaina seitsemäksi töihin. Juu, ei oikein ole iltakokeet tuon kokemuksen jälkeen houkutelleet. ;)
Tänään täytyy yrittää juottaa Marsaa riittävästi ja sitten vain toivotaan että päästään metsän suojaan koejäljelle. Jos tulee suuria aukkoja tai muuten avointa maastoa, niin ne voivat tällä helteellä olla tosi tukalia paikkoja.
Peukut pystyyn!
torstai 23. toukokuuta 2013
Kausi korkattu
Kevään ensimmäinen mejätreeni tehtiin tänään. Eilen veretettiin Arton kanssa jälki ja tänään "ajettiin" se läpi. Oli kiva huomata, että Marsa tiesi jo valjaita puettaessa että ollaan menossa hommiin.
Ja jäljestämisen jälkeen Marsa pääsi uimaan!
 |
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Ojasta allikkoon
Niinhän siinä sitten kävi, että Marsa jäljesti ykköstuloksen: AVO 1, 47p. Maasto oli tosi hankala: metsäautoteitä, traktorinuria, mutaojia, vesiojia, suo-ojia ja tiheää kuusikkoa (lippis meinasi karata kolme kertaa). Omalta osaltani en voinut muuta, kuin keskittyä katsomaan mihin astuin ja loikkimaan sekä ryömimään perässä. Kulmien makauksista tuli hyvä näköhavainto, kun niiden kohdalla pysähdyttiin. Muutoin huomio kiinnittyi lähinnä omiin jalkoihini. Onneksi opas ilmoitti jo ennen metsäänlähtöämme, ettei sinne ole ilman kumppareita mitään asiaa. No, ei tuo kumpparin varsikaan riittänyt kun pari kertaa oli niin syvää, että kengät hörppäsivät mutaa ja mönjää.
Täytyy tässä nyt sitten miettiä uusia treenikuvioita! Tuli nousu VOI-luokkaan.
Tänään ei muuten satanut lainkaan! Aika lämmintä ja kosteaa oli, kun aurinko paistoi ja eilen oli tullut reilusti vettä. Mutta sääennuste ei siis taas vaihteeksi pitänyt paikkaansa.
Täytyy tässä nyt sitten miettiä uusia treenikuvioita! Tuli nousu VOI-luokkaan.
Tänään ei muuten satanut lainkaan! Aika lämmintä ja kosteaa oli, kun aurinko paistoi ja eilen oli tullut reilusti vettä. Mutta sääennuste ei siis taas vaihteeksi pitänyt paikkaansa.
lauantai 4. elokuuta 2012
Onko järkeä?
Nii-in, pitäisi varmaankin tutkituttaa päänsä. Onko järkeä ilmoittaa koira kokeeseen ja sitten toivoa että ei tulisi ykköstulosta? No ei. Mutta kun olisi niin kiva mennä vielä tollereiden Virroilla pidettävään mejä-kokeeseen AVO-luokkaan. ; ) ; )
Nyt jos tulee ykköstulos, niin menee tuohon kokeeseen osallistuminen uusiksi harkintaan. Edessä olisi nimittäin pakollinen siirtyminen VOI-luokkaan. Eli huomisen tulostoiveena taitaa olla hyvä kakkostulos! Hyvä kokeenomainen treeni. Heh, heh!!
Jäljet (oma ja koekaverin) tuli siis tänään pyöräytettyä Kihniön metsään. Huomenna nähdään mitä saadaan aikaiseksi. Puntti tutisee kun ajattelenkin opastustani, voimia kiitos!
Kolme voimakasta sadekuuroa pyyhkäisi ylitse, kun olin verettämässä omaa korvausjälkeäni. Tosi kiva, piilomerkkitarrat eivät edes yrittäneet tarttua puihin ja oksiin. Oli pakko vääntää pieniä, kauniita kreppirusetteja tukimerkeiksi ja myös vähän piilomerkeiksi kaatosateessa.
Huominen menee sitten kokeessa: oman koiran kanssa startaten, opastaen ja jälkeä metsästä purkaen. Sadetta on ennustettu iltapäivälle, toivottavasti olen sen saapuessa jo saunassa!
Nyt jos tulee ykköstulos, niin menee tuohon kokeeseen osallistuminen uusiksi harkintaan. Edessä olisi nimittäin pakollinen siirtyminen VOI-luokkaan. Eli huomisen tulostoiveena taitaa olla hyvä kakkostulos! Hyvä kokeenomainen treeni. Heh, heh!!
Jäljet (oma ja koekaverin) tuli siis tänään pyöräytettyä Kihniön metsään. Huomenna nähdään mitä saadaan aikaiseksi. Puntti tutisee kun ajattelenkin opastustani, voimia kiitos!
Kolme voimakasta sadekuuroa pyyhkäisi ylitse, kun olin verettämässä omaa korvausjälkeäni. Tosi kiva, piilomerkkitarrat eivät edes yrittäneet tarttua puihin ja oksiin. Oli pakko vääntää pieniä, kauniita kreppirusetteja tukimerkeiksi ja myös vähän piilomerkeiksi kaatosateessa.
Huominen menee sitten kokeessa: oman koiran kanssa startaten, opastaen ja jälkeä metsästä purkaen. Sadetta on ennustettu iltapäivälle, toivottavasti olen sen saapuessa jo saunassa!
torstai 19. heinäkuuta 2012
Kesäloma alkoi...
Maanantaina kamat kasalle ja koko sakki mökille! Kelit ovat olleet aivan ok, eilen jopa auringonpaistetta. Pieniä sadekuuroja parina päivänä, mutta ne eivät ole tahtia haitanneet.
Saunalla on ollut lähes "ikuinen tuli". Vesi vaan on pahuksen korkealla, joten hiekkarantamme on vain pieni osa normaalista koostansa.
Tiistaina Marsa alkoi ilmoitella, että voisi taas tehdä jotain treeniä. Se kantoi systemaattisesti kaiken irtaimiston syliini ja katseli sitten aina toiveikkaana, että treenattaisko vaikka näillä sukilla, tai varvastossuilla, tai limsapullolla... Kun kävin kauppareissulla kotona hakemassa postin, nappasin samalla mukaani verta, valjaat, sorkan ja jäljenmerkkaus "hetulat". Illalla sitten askartelimme Arton kanssa lähimetsään jäljet sekä Marsalle, että Repelle.
Keskiviikkona kävimme aamupäivällä ajamassa jäljet. Olin hieman yllättynyt, sillä Reiskakin teki aivan älyttömän hyvän treenin, kyllä mä sille olisin antanut 50 pistettä. Ja Marsalle myös.
Keskiviikkona iltapäivästä veimme Marsan leikkimään nuoren tolleriuroksen, Riffin, kanssa. Riffi on noin viisi kuukautta ja oli tismalleen saman kokoinen kuin Marsa. Siinä sitä sitten mentiin vauhdilla reilu tunti. Kovin oli neiti pitkämielinen ja antoi pennun reuhata kimpussansa. Pari kertaa Marsa joutui ärähtämään, mutta eipä tuo jätkä muistanut moista viittä sekuntia kauempaa.
Illalla Repe vaikutti hieman hämilliseltä, kun neiti ei jaksanut reuhata Repen kimpussa niin kuin tavallisesti. Marsaa hieman väsytti ; )
Saunalla on ollut lähes "ikuinen tuli". Vesi vaan on pahuksen korkealla, joten hiekkarantamme on vain pieni osa normaalista koostansa.
Tiistaina Marsa alkoi ilmoitella, että voisi taas tehdä jotain treeniä. Se kantoi systemaattisesti kaiken irtaimiston syliini ja katseli sitten aina toiveikkaana, että treenattaisko vaikka näillä sukilla, tai varvastossuilla, tai limsapullolla... Kun kävin kauppareissulla kotona hakemassa postin, nappasin samalla mukaani verta, valjaat, sorkan ja jäljenmerkkaus "hetulat". Illalla sitten askartelimme Arton kanssa lähimetsään jäljet sekä Marsalle, että Repelle.
Keskiviikkona kävimme aamupäivällä ajamassa jäljet. Olin hieman yllättynyt, sillä Reiskakin teki aivan älyttömän hyvän treenin, kyllä mä sille olisin antanut 50 pistettä. Ja Marsalle myös.
Keskiviikkona iltapäivästä veimme Marsan leikkimään nuoren tolleriuroksen, Riffin, kanssa. Riffi on noin viisi kuukautta ja oli tismalleen saman kokoinen kuin Marsa. Siinä sitä sitten mentiin vauhdilla reilu tunti. Kovin oli neiti pitkämielinen ja antoi pennun reuhata kimpussansa. Pari kertaa Marsa joutui ärähtämään, mutta eipä tuo jätkä muistanut moista viittä sekuntia kauempaa.
Illalla Repe vaikutti hieman hämilliseltä, kun neiti ei jaksanut reuhata Repen kimpussa niin kuin tavallisesti. Marsaa hieman väsytti ; )
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Viikonloppu Kauhavalla
Viikko oli melko sateinen. Marsalle piti tehdä treenijälki ennen viikonlopun koetta, mutta ajatuskin lähteä nuoren aloittelijan kanssa jäljestämään kaatosateessa tehtyä ja kaatosateen yön yli vesittämää jälkeä ei oikein napannut. Keskiviikkona teimme melko peitteiseen maastoon jäljen, jonka sade sitten yöllä ja seuraavana aamuna kasteli. Neiti vetäisi treenin yllättävän hyvin. Hieman pelotti, kun taippareiden kanssa tuo nappiin mennyt treeni ennen koetta on tiennyt sitä, että varsinainen koe menee ihan puihin.
Viimeinen työviikko ennen kesälomaa saatiin lopultakin valmiiksi ja lauantaina pakattiin auto ja suunnattiin (Tuurin kauppakeskuksen kautta) Kauhavalle hoitamaan omaa osuuttamme jälkien teossa. Vielä ennen metsään lähtöämme tuli pariin otteeseen nopeita sadekuuroja, mutta itse selvisimme omasta urakastamme ilman sadesuihkua. Paarmoja, hyttysiä ja kaiken maailman muita pikkuystäviä olikin sitten aika reippaasti. Meinasi mennä hermot!
Illalla kierros Kauhavan keskustassa jäätelöllä ja sitten majapaikkaan syömään pizzaa, saunomaan ja pelaamaan Scrabblea, Sirja voitti.
Koeaamuna heräsin ajoissa, sillä ajattelin yllättää aamiaista valmistelemaan tulevat sillä, että pumpputermarit olisivat jo ladattuna tuoreella kahvilla. Muutoinkin olin luvannut autella osaltani emännän hommissa, kun siihen ei varsinaisesti tullut ketään kokopäiväisesti pestiä hoitamaan.
Porukkaa alkoi saapua paikalle ja koe saatiin alkuun. Marsalle tuli päivän ensimmäinen jälki ja toinen oli meillä opastettavana (kiitos Arto opastuksesta). Pienen jännitysmomentin päivään toi se, että toinen auton takarenkaista tyhjeni hiljalleen, edellisenä päivänä siihen oli iskeytynyt naula... Onneksi apu oli lähellä ja yksi kokeen osallistujista kävi päivällä hakemassa kotoansa pumpun, jolla rengas saatiin täytettyä ennen kotiin lähtöä ( ja täytettiin kertaalleen huoltamolla vielä kotimatkalla).
Marsa suoritti oman osuutensa hyvin. Suopursut olivat uusi tuttavuus ja kun niitä oli enemmän kuin koko ensimmäinen osuus, ja todella tiheänä ja vaikeasti kuljettavana seinämänä, meinasi neidiltä loppua usko siihen että jälkeä todellakin voi mennä eteenpäin. Vähänkö kävi sääliksi kun näki kuinka paljon se joutui tekemään töitä, että pääsi etenemään!
Ensimmäinen kulma oli suopursujen keskellä ja se merkattiin mallikkaasti. Sitten, yllätyksekseni, Marsa rengasti ensimmäisen kulman! Se ei poistunut edes jälkinarun mittaa kauemmaksi, mutta se teki kauniin rengastuksen ja jatkoi matkansa seuraavalle osuudelle.
Juuri ennen kulmaa se oikaisi hieman suoraan viimeiselle osuudelle. Näin jo mielessäni kuinka pisteet ropisivat... mutta sepä kääntyikin kohti kulmaa jonka kävi merkkaamassa. Sitten mentiin muutama metri takaisin kakkososuutta, se nuuhki sitä jälkeä jonka yli oli oikaissut. Kun aloin ajatella, että kohta tuomitaan paluujälki, neiti teki täyskäännöksen ja palasi makuulle. Sitten se hoksasi aivan tuoreet hirvenjäljet, jotka kulkivat viimeisen jälkiosuuden vierellä. Tuuli painoi tuoksua jäljeltä näitä hirvenjälkiä kohti, ja me kuljimme pienen matkan päässä jäljen vasemmalla puolella, mutta aivan sen suuntaisesti. Lopulta Marsa päätti siirtyä aivan verijäljen päälle.
Ennen lopun kaatoa oli oja, jossa hirvet olivat liikkuneet. Marsa ajautui ojan kohdalla hieman vasemmalle. Sitten mentiin vielä toisen ojan yli ja näin, että tie on vain muutaman metrin päässä. Marsa siirtyi jäljelle, jota pitkin kaadolta oli kuljettu tielle. Se epäröi ja pysähtyi ja minä käytin tilaisuutta hyväkseni. Yhdellä kehotuksella neiti "heräsi" ja lähti jäljentekijän jälkiä pitkin takaisinpäin. Ylitimme jälkimmäisen ojista ja saavuimme takakautta sorkalle.
Kävin Marsan kanssa pienellä kävelyllä sillä aikaa, kun Arto oli opastamassa ja sitten kävimme yhdessä purkamassa jälkemme. Sitten pikaisesti koekeskukseen lämmittämään ruokaa ja saunaa!
Päivä eteni ja tuli tulosten aika. Marsa sai 46 pistettä ja AVO1.
Huomenna, ja muutaman kerran seuraavien viikkojen aikana, on edessä "tankkausta", pitäisi saada hb reilusti nousemaan. Sitten uskaltaisi taas itsekin lähteä oppaaksi...
Viimeinen työviikko ennen kesälomaa saatiin lopultakin valmiiksi ja lauantaina pakattiin auto ja suunnattiin (Tuurin kauppakeskuksen kautta) Kauhavalle hoitamaan omaa osuuttamme jälkien teossa. Vielä ennen metsään lähtöämme tuli pariin otteeseen nopeita sadekuuroja, mutta itse selvisimme omasta urakastamme ilman sadesuihkua. Paarmoja, hyttysiä ja kaiken maailman muita pikkuystäviä olikin sitten aika reippaasti. Meinasi mennä hermot!
Illalla kierros Kauhavan keskustassa jäätelöllä ja sitten majapaikkaan syömään pizzaa, saunomaan ja pelaamaan Scrabblea, Sirja voitti.
Koeaamuna heräsin ajoissa, sillä ajattelin yllättää aamiaista valmistelemaan tulevat sillä, että pumpputermarit olisivat jo ladattuna tuoreella kahvilla. Muutoinkin olin luvannut autella osaltani emännän hommissa, kun siihen ei varsinaisesti tullut ketään kokopäiväisesti pestiä hoitamaan.
Porukkaa alkoi saapua paikalle ja koe saatiin alkuun. Marsalle tuli päivän ensimmäinen jälki ja toinen oli meillä opastettavana (kiitos Arto opastuksesta). Pienen jännitysmomentin päivään toi se, että toinen auton takarenkaista tyhjeni hiljalleen, edellisenä päivänä siihen oli iskeytynyt naula... Onneksi apu oli lähellä ja yksi kokeen osallistujista kävi päivällä hakemassa kotoansa pumpun, jolla rengas saatiin täytettyä ennen kotiin lähtöä ( ja täytettiin kertaalleen huoltamolla vielä kotimatkalla).
Marsa suoritti oman osuutensa hyvin. Suopursut olivat uusi tuttavuus ja kun niitä oli enemmän kuin koko ensimmäinen osuus, ja todella tiheänä ja vaikeasti kuljettavana seinämänä, meinasi neidiltä loppua usko siihen että jälkeä todellakin voi mennä eteenpäin. Vähänkö kävi sääliksi kun näki kuinka paljon se joutui tekemään töitä, että pääsi etenemään!
Ensimmäinen kulma oli suopursujen keskellä ja se merkattiin mallikkaasti. Sitten, yllätyksekseni, Marsa rengasti ensimmäisen kulman! Se ei poistunut edes jälkinarun mittaa kauemmaksi, mutta se teki kauniin rengastuksen ja jatkoi matkansa seuraavalle osuudelle.
Juuri ennen kulmaa se oikaisi hieman suoraan viimeiselle osuudelle. Näin jo mielessäni kuinka pisteet ropisivat... mutta sepä kääntyikin kohti kulmaa jonka kävi merkkaamassa. Sitten mentiin muutama metri takaisin kakkososuutta, se nuuhki sitä jälkeä jonka yli oli oikaissut. Kun aloin ajatella, että kohta tuomitaan paluujälki, neiti teki täyskäännöksen ja palasi makuulle. Sitten se hoksasi aivan tuoreet hirvenjäljet, jotka kulkivat viimeisen jälkiosuuden vierellä. Tuuli painoi tuoksua jäljeltä näitä hirvenjälkiä kohti, ja me kuljimme pienen matkan päässä jäljen vasemmalla puolella, mutta aivan sen suuntaisesti. Lopulta Marsa päätti siirtyä aivan verijäljen päälle.
Ennen lopun kaatoa oli oja, jossa hirvet olivat liikkuneet. Marsa ajautui ojan kohdalla hieman vasemmalle. Sitten mentiin vielä toisen ojan yli ja näin, että tie on vain muutaman metrin päässä. Marsa siirtyi jäljelle, jota pitkin kaadolta oli kuljettu tielle. Se epäröi ja pysähtyi ja minä käytin tilaisuutta hyväkseni. Yhdellä kehotuksella neiti "heräsi" ja lähti jäljentekijän jälkiä pitkin takaisinpäin. Ylitimme jälkimmäisen ojista ja saavuimme takakautta sorkalle.
Kävin Marsan kanssa pienellä kävelyllä sillä aikaa, kun Arto oli opastamassa ja sitten kävimme yhdessä purkamassa jälkemme. Sitten pikaisesti koekeskukseen lämmittämään ruokaa ja saunaa!
Päivä eteni ja tuli tulosten aika. Marsa sai 46 pistettä ja AVO1.
Huomenna, ja muutaman kerran seuraavien viikkojen aikana, on edessä "tankkausta", pitäisi saada hb reilusti nousemaan. Sitten uskaltaisi taas itsekin lähteä oppaaksi...
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Nyt väsyttää...
Koko viikko mejän merkeissä, kuten kai kokeen vastaavan toimitsijan tehtävään ryhtyneenä kuuluukin. Nyt olen aivan poikki, valitettavasti vielä hengissä ;) Koe kuitenkin ihan hyvillä mielin läpi, kotona takakuisti täynnä tavaroita joita alan setviä vasta huomenna. Nyt saunaan, syömään ja nukkumaan.
Niin ja Marsa sai tuloksen!!! AVO 2, 34 pistettä. Koeselostus täällä.
Niin ja Marsa sai tuloksen!!! AVO 2, 34 pistettä. Koeselostus täällä.
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Jälkitreeniä
Alkuviikko meni töiden merkeissä. Keskiviikkona kävimme taas kävelemässä läpi yhden jäljen koemaastossa. Onneksi isommat harvennushakkuut eivät olleet osuneet tälle jäljelle.
Torstaina oli vuorossa harjoitusjälkien tekoa Marsalle ja Repelle, joten perjantai-illan ohjelma oli sitä myöten suunniteltu. Yöllä ja aamulla oli satanut aika reilusti, mutta onneksi sade taukosi illaksi.
Torstaina oli vuorossa harjoitusjälkien tekoa Marsalle ja Repelle, joten perjantai-illan ohjelma oli sitä myöten suunniteltu. Yöllä ja aamulla oli satanut aika reilusti, mutta onneksi sade taukosi illaksi.
 |
| Repe kevään ensimmäisellä jäljellä. |
 |
| Marsa menossa. |
 |
| Saalis talteen! |
perjantai 2. syyskuuta 2011
Eilinen treeni
Eilen sitten käytiin ajamassa jäljet läpi ja ihan mukavastihan nuo menivät. Yön ja aamun aikana oli tullut vettä melkoisesti, mutta se ei tuntunut tahtia haittaavan.
Bella meni ihan älyttömän hyvin! Kuudesta makauksesta vain ensimmäinen jäi vähän heikommalle huomiolle ja sekin oli kallion päälle tehty makaus. Tiesin, että jälkien teon jälkeen tulee satamaan reilusti, joten tein juuri sellaisen makauksen kun kokeissa joskus näkee: kallion päälle sammaleeseen, kaltevalle alustalle. Veretin sen ihan älyttömän tarkasti ja reilulla verimäärällä. Hyvin tuo oli yön aikana huuhtoutunut kalliota pitkin alarinteeseen...
Repe meni paremmin kuin koskaan;) Olin itse narun nenässä ja kastuin ihan perusteellisesti. Jäljestä osa kulki melko tiheässä koivutaimikossa ja vettä suorastaan ryöppysi niskaani. En tiedä mistä Repe sen innon löysi, mutta sen menoa oli kyllä mukava katsella. Saa nyt sitten nähdä pysyykö tuo into tallella ;D
Marsa meni ihan mukavasti, loppua kohden vauhti kiihtyi niin, että sai ihan vähän jarrutella. Matkalla neiti bongasi ihan oikean makuun, joka oli vain parin metrin päässä jäljestä. Sitä piti tutkiskella tarkkaan ja se onnistui sekoittamaan hetkeksi neidin ajatukset. Marsa tuntuu myös pitävän sorkkaa yhtenä makauksista. Se kyllä nuuskii sorkkaa, mutta olisi sitten kovasti etsimässä jäljelle jatkoa. Palaa taas nuuskimaan sorkkaa ja lähtee rengastamaan ympäristöä... Minä saan toimia sorkankantajana tielle saakka, sitten neiti kyllä haluaa kantaa sen autolle. Pitänee ottaa erikseen "sorkkasulkeiset", mitä se nyt sitten sisältääkään.
Bella meni ihan älyttömän hyvin! Kuudesta makauksesta vain ensimmäinen jäi vähän heikommalle huomiolle ja sekin oli kallion päälle tehty makaus. Tiesin, että jälkien teon jälkeen tulee satamaan reilusti, joten tein juuri sellaisen makauksen kun kokeissa joskus näkee: kallion päälle sammaleeseen, kaltevalle alustalle. Veretin sen ihan älyttömän tarkasti ja reilulla verimäärällä. Hyvin tuo oli yön aikana huuhtoutunut kalliota pitkin alarinteeseen...
Repe meni paremmin kuin koskaan;) Olin itse narun nenässä ja kastuin ihan perusteellisesti. Jäljestä osa kulki melko tiheässä koivutaimikossa ja vettä suorastaan ryöppysi niskaani. En tiedä mistä Repe sen innon löysi, mutta sen menoa oli kyllä mukava katsella. Saa nyt sitten nähdä pysyykö tuo into tallella ;D
Marsa meni ihan mukavasti, loppua kohden vauhti kiihtyi niin, että sai ihan vähän jarrutella. Matkalla neiti bongasi ihan oikean makuun, joka oli vain parin metrin päässä jäljestä. Sitä piti tutkiskella tarkkaan ja se onnistui sekoittamaan hetkeksi neidin ajatukset. Marsa tuntuu myös pitävän sorkkaa yhtenä makauksista. Se kyllä nuuskii sorkkaa, mutta olisi sitten kovasti etsimässä jäljelle jatkoa. Palaa taas nuuskimaan sorkkaa ja lähtee rengastamaan ympäristöä... Minä saan toimia sorkankantajana tielle saakka, sitten neiti kyllä haluaa kantaa sen autolle. Pitänee ottaa erikseen "sorkkasulkeiset", mitä se nyt sitten sisältääkään.
perjantai 19. elokuuta 2011
Treenaamassa
Eilen satoi lähes koko päivän. Jäljet käytiin illalla ajamassa läpi ja ihan hyvin meni vaikka vettä oli tullut melkoisen paljon jälkien verettämisen jälkeen.
Repe oli positiivinen yllätys. Se oli aivan älyttömän onnellinen kun pääsi tekemään jotain. Se meni varmaankin parhaan treeninsä kautta aikain, tohkeissaan kuin teini ;) Repe on hirmuisen kiinnostunut makauksista ja merkkaa ne aina hyvin, mutta sen keskittymiskyky jäljen seuraamiseen on aivan olematon. Se ikäänkuin unohtaa mitä oli tekemässä, mutta kun sitä kehottaa kertaalleen jäljelle, niin se tietää aina ihan tasan tarkkaan missä jälki kulkee. Kokeessa vaan ei voi koko ajan kehottaa... Eilinen treeni meni yhdellä "ohjaavalla kehotuksella" ja hukkaa ei tullut. Ahneus iskee ja olen jo katsellut syksyn mejäkokeita ;) Hullu mikä hullu!
Bella meni Aijan kanssa muutoin ihan ok, mutta kulmat venähtivät aina vähän yli. Makauksia olin tehnyt reippaasti ja niitä sitten tarkasteltiin ja ihmeteltiin, kaikki löytyivät.
Marsaa ensin hieman hirvitti märkä metsä johon jälkikin oli varmasti levinnyt aika laajalle alueelle. Mutta sitkeästi neiti meni. Pari kertaa ajautui hieman kauemmaksi jäljestä, molemmilla kerroilla palasi itsenäisesti takaisin. Ja nämä poistumiset eivät olleet juuri jälkinarun mittaa kauempana. Kovasti tuntuu jälki kiinnostavan ja vauhti parani loppua kohden. Yhden makauksista ylitti vain nuuhkaisten mutta palasi sille pari metriä kuljettuaan.
Kaiken kaikkiaan ihan hyvä treeni. Märässä metsässä liikkuminen on mukavaa!
Repe oli positiivinen yllätys. Se oli aivan älyttömän onnellinen kun pääsi tekemään jotain. Se meni varmaankin parhaan treeninsä kautta aikain, tohkeissaan kuin teini ;) Repe on hirmuisen kiinnostunut makauksista ja merkkaa ne aina hyvin, mutta sen keskittymiskyky jäljen seuraamiseen on aivan olematon. Se ikäänkuin unohtaa mitä oli tekemässä, mutta kun sitä kehottaa kertaalleen jäljelle, niin se tietää aina ihan tasan tarkkaan missä jälki kulkee. Kokeessa vaan ei voi koko ajan kehottaa... Eilinen treeni meni yhdellä "ohjaavalla kehotuksella" ja hukkaa ei tullut. Ahneus iskee ja olen jo katsellut syksyn mejäkokeita ;) Hullu mikä hullu!
Bella meni Aijan kanssa muutoin ihan ok, mutta kulmat venähtivät aina vähän yli. Makauksia olin tehnyt reippaasti ja niitä sitten tarkasteltiin ja ihmeteltiin, kaikki löytyivät.
Marsaa ensin hieman hirvitti märkä metsä johon jälkikin oli varmasti levinnyt aika laajalle alueelle. Mutta sitkeästi neiti meni. Pari kertaa ajautui hieman kauemmaksi jäljestä, molemmilla kerroilla palasi itsenäisesti takaisin. Ja nämä poistumiset eivät olleet juuri jälkinarun mittaa kauempana. Kovasti tuntuu jälki kiinnostavan ja vauhti parani loppua kohden. Yhden makauksista ylitti vain nuuhkaisten mutta palasi sille pari metriä kuljettuaan.
Kaiken kaikkiaan ihan hyvä treeni. Märässä metsässä liikkuminen on mukavaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)