Kun on käynyt alhaalla on ainoa mahdollinen suunta ylöspäin. No, tänään mentiin sitten ihan raketilla suoraan huipulle.
Marsa on tänään suorittanut hyväksytysti noutajien taipumuskokeen!!! NOU 1
Täällä emäntä ei tiedä kuinka päin olisi. Wuhuu!! Ja taitaa kasvattajakin olla vähän sekaisin!
Aamulla oli kokoontuminen Virroilla Marttisen lomasaaressa klo 8.30. Ilmoittautumiskuvioiden jälkeen ajoimme jonkin matkaa Äijännevalle ja parkkeerasimme autot tien varteen. Ensimmäiseksi odotettiin tuomaria, joka oli koiransa kanssa starttaamassa ensimmäisenä koirakkona lähistön NOME-kokeessa.
Ei siinä onneksi kauaa mennyt, ja saatiin homma käyntiin.
Marsa starttasi numerolla 5, eli meillä oli reilusti aikaa odotella. Kun siirryimme edellisen koirakon mennessä "areenalle" siihen polun kohtaan jossa tuli odottaa vuoroansa, totesin että siitä paikasta näki suoraan ruutuun. Ruutu oli korkealla kalliolla ja kovin harvassa metsikössä, joten polulta oli siihen vallan mainio näkyvyys. Siirryin siis muutaman askeleen taaksepäin, että sain Marsan sopivan pusikon taakse, pois suorasta näköyhteydestä.
Ensiksi vesinouto, mentiin kalliolta alas jyrkkään rantaan. Ranta oli noutokohdalta tosi kapea ja oli oikeastaan ihan sama heitettiinkö lokki maalta vai veneestä.
Ensiksi kuitenkin se vierestämme heitetty lokki, jonka Marsa haki nopeasti. Sitten laukaus ja heitto veneestä. Marsa epäröi muutaman sekunnin ennen kuin se lähti, mutta luulen että tämä johtui lähinnä siitä, että heitto oli niin lähellä vastarannan tiheätä metsikköä, että se ei heti nähnyt mihin lintu tipahti. Taas hirmu loikalla veteen (kuulemma ainakin siihen mennessä vauhdikkain suoritus) ja lokkia noutamaan. Hyvin meni, vaikka tätä ei ole kevään taipparikurssin jälkeen harjoiteltu kuin niissä kahdessa epäonnisessa taipumuskokeessa. Lokit ovat saaneet köllötellä pakkasessa. Tätä Marsa tekisi aamusta iltaan, kivaa!
Sitten kalliokiipeilyä hakuruutuun. Tuomari piti kovan puhuttelun siitä, että ennen kuin varis on suussa ja tulossa kohti ohjaajaa, ei saa kehoittaa, pillittää, tai tehdä ylipäätään yhtään mitään.
Laukaus ja heittovaris liikenteeseen. Marsa lähti noutamaan, katsoi varista parin hännän heilautuksen ajan ja toi minulle, tai noin metrin päähän. Sitten haku alkuun ja neiti oli aivan täpinöissään.
Se toi variksen ruudun vasemmasta reunasta, varis tipahti kerran tulomatkalla, mutta Marsa nappasi sen nopeasti suuhunsa ja toi minulle. Sitten Marsa ajautui ruudun oikeaan laitaan ja ajautui kohti vesityöskentelyn aluetta. Sain luvan kutsua koiran luokseni ja lähettää sen takaisin. Tuomari sanoi, että antaisin käskyn vain vauhdista, mutta minä silti pyysin Marsan sivulle ja lähetin siitä. Se ampaisi kuin raketti taas oikeaan laitaan ja toi sieltä kolmannen variksen, jonka kanto-otetta piti matkalla korjata. Tämä varis tipahti suusta juuri ennen kuin ennätin sen siepata. Mokoma rähmäkäpälä!
Taas lähetys töihin, ja nyt Marsa palasi mukanaan ruudun kauimmainen varis. Se tuli taas kauniisti käteen. Tämän jälkeen tuomari kysyi avustajalta montako varista oli haettu ja kehoitti minua kytkemään koiran. Marsa teki hyvää ja vauhdikasta hakua koko ajan ja lähti tuomaan varista aina kun sen löysi. Ei siis onneksi aikomustakaan käydä ensin katsomassa kaikki riistat ja vasta sitten arpoa toisiko jonkun. Pääsisimme jäljelle!!
Nyt jo hieman jännitti! Pupua ei ole kauheasti harjoiteltu, kun se on mennyt ihan hyvin. Tiistaina tein laahausjäljen jossa ei ollut ongelmia, ja edellinen kerta oli ennen Mäntän taippareita, joten nyt alkoi jännittää!
Odottelussa kului reipas tunti. Ryhmästämme jäljelle pääsi kolme koiraa. Ajoimme toisen tien varteen ja jäimme odottamaan kutsua jäljelle. Ensin meni labukkauros, joka ei kauaa aikaillut ja hoiti homman hienosti.
Sitten Marsa. Se lähti aika hitaasti, mutta tarkasti seuraamaan laahausjälkeä ja hävisi näkyvistäni. Kohta tuomari huusi, että voisin kutsua koiraa. Hetken kuluttua ainoa mitä näin, oli Marsan pää, kun se kurkisti metsän laidasta pienen puskan takaa. Kania ei ollut suussa, ja neidistä ei näkynyt kuin pää. Tuomari huusi, että kehoittaisin vielä koiraa hakemaan kanin. Huutoni kuultuaan Marsa katosi näkyvistä takaisin metsikköön ja nopeasti se palasi näkyviin valtavan valkoisen kanin kanssa, jonka sitten raahasi suoraan syliini. Se kani oli todella suuri!
Kun kolmaskin koira oli pupunsa hakenut, palasimme koepaikalle saamaan koepöytäkirjamme ja kunniakirjat. Marsan papereita lukiessaan tuomari vielä kehui pientä narttua, joka raahasi lähes itsensä kokoisen pupun omistajansa syliin.
Mitä tehdään kun koira on mennyt taipparit läpi? Laitetaan kepolle tekstiviesti, että laittaisi skumpan kylmään! Ja ajetaan Vip-storen kautta kotiin, matkalla siis tuli hankittua Marsalle kaikkea pientä kivaa!
Olen niiiiin onnellinen! Marsa on kova jätkä!
Tämä on rasittavaa, ohjelma pätkii lauseita tai tekee muuta jäynää. Olen jo useampaan otteeseen korjannut sekoilevia rivejä! Ketuttaa!
