Maanantaina jatkettiin PeTo-kurssilla. Porukka jaettiin kahteen seitsemän koirakon ryhmään ja jalkauduimme kiertelemään Keuruun keskustaan. Reitti oli suunniteltu siten, että ryhmämme tulivat välillä vastakkain. Matkalla tehtiin seuraamis-, istumis-, maahanmeno- ja seisomistreeniä. Ihan kiva, tuli samalla ulkoiltua reilun tunnin verran. Seuraavalla kerralla tutustutaan pk-jälkeen.
Tiistaina ajelin Meten kanssa Palokan "taakse" haku -treeneihin. Muu taippariporukka suuntasi Ankeriasjärven treenipaikkaan, mutta oman ryhmäni vetäjä kutsui ryhmämme kotiinsa, siellä kun oli hyvät maastot ympärillä harjoitusta varten.
Kuudesta koirakosta paikalle tuli viisi. Ensin mentiin läpi hakuruudun teko ja mitä tulisi huomioidan maastosta ja esim. tuulen suunnasta ruutua tehtäessä. Kovasti teroitettiin myös sitä, että ei saa jämähtää yhteen ja samaan paikkaan treenaamaan. Tai haetuttaa aina samaa määrää ruudusta.
Ruutu tehtiinkin sitten vain reilun parinsadan metrin päähän pihasta. Maija kävi viemässä damit paikoilleen, hän oli jo etukäteen käynyt merkkaamassa damien paikat pienillä keltaisilla nauhanpätkillä puihin. Sitten pääsimme seuraamaan 1,5 vuotiaan labradorin työskentelyä ruudussa. "Mallikoira" oli jo taipparit läpäissyt ja hienostihan se damit löysi. Vauhtia oli vain sen verran reippaasti, että välillä tarkkuus hieman kärsi.
Sitten laitettiin meidät kurssilaiset töihin. Menin Meten kanssa ruutuun neljäntenä kurssikoirakkona, eli hajuja oli ruutuun kertynyt jo ihan mukavasti.
Ensin otettiin löysät pois, eli heitettiin ruudun ulkopuolella damia pari kertaa noudettavaksi. Ja sehän sujui ihan hyvin.
Seuraavaksi siirryttiin ruutuun ja Mette seurasi tarkasti kun Maija vei dameja ruutuun, samalla äännellen että koiran huomio varmasti säilyisi. Sitten laukaus starttipistoolilla ja viimeisen damin heitto ruutuun (yhteensä seitsemän damia).
Mette haki ensin viimeisenä heitetyn damin. Sitten se lähti vasenta reunaa eteenpäin ja toi sieltä lähimmän damin. Seuraavaksi jo hieman kauemmas vasemmalle. Kertaalleen se vilkaisi olkansa yli, ja ihan selvästi tarkisti että mamma oli tallella ja jatkoi eteenpäin. Sieltä sitten löytyi kolmas dami. Keskeltä melko edessä ollut dami haettiin neljäntenä.
Ruutu oli tehty notkelmaan, siten että kauimmaiset damit olivat aika kaukana vastarinteessä ja matkalla piti ylittää muutama kaatunut puu. Marsa kävi melko lähellä keskellä kaukana ollutta damia, mutta ei löytänyt sitä. Tässä välissä se päätti tulla käväisemään luonani. Lähetin sen hieman oikealle, ja risukasan takaa oikealta löytyi sitten siinä suunnassa ollut kauempi dami.Tässä vaiheessa päätimme, että tämä on riittävä määrä.
Olin kyllä tosi tyytyväinen neidin hakuun. Eihän se toki juossut siellä sata lasissa koko ajan eteenpäin, mutta aina kun se tutki aluetta, se teki riittävän tehokasta työtä ja damin löydettyään lähti sitä heti palauttamaan.
Pari seuraavaa päivää vedettiin henkeä, tai no minulla oli muutakin puuhaa ja Mette piti vapaata. Tänään sitten otettiin mukaan pakkasesta sulateltu kani ja käytiin tekemässä ensimmäinen kunnon laahausjälki. Ihan vain sellainen n. 25 - 30 metrinen.
Ensimmäisellä lähetyksellä Mette eteni jälkeä noin puoleenväliin ja kadotti sen sitten ja eteni suoraan, kun jälki oli kaareva. Kutsuin sen takaisin, ja seuraava yritys tuotti tulosta. Vähän aikaa se ihmetteli kania, mutta toi sen sitten. Tosin jälki oli niin lyhyt, että se oikaisi suoraan luokseni, mutta sehän ei tässä tapauksessa haitannut yhtään. Pupu löydettiin jälkeä seuraten ja tuotiin, eli tavoite tästä treenistä oli saavutettu. Enempää emme tehneet, tämä sai riittää tällä kertaa.
Hauskaa Vappua!
