Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. Lunta satoi sen verran, että edellisenä iltana suunniteltu suppilovahveroiden keräily jäi väliin. Onneksi ei myöskään ollut pakottavaa tarvetta lähteä Tampereelle Niihaman koiranäyttelyyn. Viime vuonna siellä tuli paleltua Väpän kanssa, onneksi ei silloin vielä ollut aavistustakaan että näinkin pian sytyttelisin samaiselle koiralle hautalyhtyyn kynttilää.
Hiljaiseloahan tämä nyt on. Jos eivät meidän kaksi koiraa yleensäkään rymyä kotioloissa, niin nyt yhden kanssa on tosi hiljaista. Marsalla alkaa olla "parhaat hetket" käsillä, se on ulkoillessa hieman levoton, sisällä lähinnä nukkuu omassa punkassansa. Välillä tulee rapsuteltavaksi ja tyrkkii nimenomaan takapäätään rapsuttelun kohteeksi ; ) Ei se onneksi ole ainakaan vielä kaivanut eteisestä Arton saappaita. Joku on joskus väittänyt, että hänen narttunsa kauppaa itseään ohimennessään vaikka kumisaappaalle.
Ulkona sitten olisi virtaa ihan kunnolla. Marsa touhottaa ja singahtelee, jos vaikka jossain sattuisi lymyämään sopiva sulhasehdokas. Merkata täytyy tiheään tahtiin. Ja olisihan niitä sulhasia, naapurissakin kaksi tolleriurosta, jotka ovat aivan varmasti haistaneet neidin sulotuoksut.
Sinänsä tämä pakollinen tauko on tullut hyvään saumaan, viimeisten parin sunnuntain aikana keli on ollut kehnonlainen, jos olisi pitänyt ajella Jyväskylään treenaamaan. Mutta kyllä minä jo kaipailen niitä meidän omia touhuiluja. Se on niin mukava katsella iloisesti työskentelevää noutajaa! Hieman hirvittää, että kun ennätän tuudittautua tähän joutilaiseen elämään niin joudun vielä tosissani ottamaan itsestäni niskaotteen, että saan palautettua taas itseni ruotuun, ahkeraan treenaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti