Alkaa mennä nuo työpäivän jälkeiset treenit hämärähommiksi. Maanantaina kävin Marsan kanssa tekemässä yhden treenin iltakävelyllämme. Hipsimme "käsikopelolla" eteenpäin metsäautotietä ja sen varteen kävin sitten viemässä kuusi damia joiden paikat merkkasin pyykkipoika/kuitunauha liehukkeilla.
Lähetin Marsan hakemaan neljä damia. Mitään en nähnyt, kuulin kyllä missä neiti mennä viipotti. Se toi damit järjestyksessä oikeassa reunassa lähimpänä olleesta aloittaen. Toisena tuli oikean raunan seuraava dami ja kolmantena kaikkein kauimmainen dami. Olin vienyt damit alueella edestakaisin risteillen.
Kun neljä oli tuotu, jäi jäljelle vasemman reunan kaksi damia. Kävin hakemassa ne ja muidenkin damien liehukkeet pois taskulampun valossa. Kaikki löytyivät!
Seuraavaa kertaa varten suunnittelin, että otankin mukaani heijastimia tai ainakin sellaisia heijastinnauhoja. Ne löytyisivät taskulampunvalossa vielä helpommin.
Kotona treenattiin vielä vähän palautuksia.
Tiistai menikin työn merkeissä, neljätoista tuntia putkeen.
Keskiviikko täyttyi sitten rästiin jääneistä kotihommista. Palutuksia toki harjoiteltiin ja ne treenit tuntuvat olevan Marsasta tooosi mukavia. Tehdään aina vain muutama, niin jää into päälle. Paria tokoliikettä palauteltiin mieleen, mutta kun se on minusta tylsää... Asennevamma,
Tämä ilta kului "taksikuskina" neitejä harrastuksiin ja takaisin kuskaten, sekä vanhempainillassa koululla. No kyllä me vähän treenattiin palautuksia! Se kun on niin kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti