Lähihakua

Päivä ei tuntunut valkenevan tänään lainkaan. Pilvet roikkuivat matalalla ja tiheää tihkua oli ilmassa. Ei kyllä ollut mikään kiirekään, eilen illalla (tai oikeastaan aamulla...) meni myöhään. Linda tuli Kajaanista muutamaksi päiväksi käymään ja ilta vain hävisi käsistä. Tytöt ja meidän neitien poikakaverit, pelasivat wiitä ja istuimme iltaa. Nukkumaan ei ollut kiire.

Aamu meni siis rauhalliseen tahtiin, mutta Marsankin oli päästävä tekemään jotain järkevää.  Se on taas viikon kantanut kaikkea irtaimistoa, joten otin damikassin mukaan ja lähdimme metsäaukealle treenaamaan.
Ohjelmassa oli piiiitkästä aikaa lähihakua. En edes muista milloin viimeksi sitä on tullut tehtyä.

Jätin Marsan odottelemaan ja vein "takakautta" heinäpusikon ympärille kuusi damia. Ensin vähän hajustin aluetta ja sitten piilotin damit. Muistinpa vielä laittaa pyykkipoikakrepin kiinni puskan keskeltä töröttävän oksan haaraan. Palasin Marsan luokse ja lähdimme kiertämään lähetysalueelle.
Ensimmäinen lähetys meni hienosti, ehdin tuskin tehdä lähihakupillityksen kun dami oli jo tulossa vauhdilla. Seuraava dami olikin sitten ongelma, neiti ei millään uskonut että samassa paikassa olisi ollut toinenkin dami. Se lähti vauhdilla kaartamaan oikealle, ajatteli varmaankin olevansa hakuruudussa. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Taas kaarros oikealle. Nyt oli pakko kokeilla pillillä pysäytystä. Marsa oli sen verran tiheän heinikon keskellä, että en edes nähnyt istuiko vai ei, mutta koira pysähtyi ja tapitti katseellaan minua. Näytin liioitellusti vasenta suuntaa ja huusin myös käskyn: vasen. Ja se mokoma lähti juoksemaan kohti damipuskaa! Suoraan damille ja palautukseen. Tämä oli aika hyvä onnenkantamoinen ; )  Loput damit olivatkin sitten ihan helppoja. Neiti juoksi suoraan niitä etsimään, pillittelin ja taas lähti dami tulemaan.

Heitimme damikassin autolle ja lähdimme pitkälle kävelylle. Kiersimme hiekkatietä ja välillä poikkesimme metsän puolelle. Koko ajan tuli hämärämpää ja tihkusade tiivistyi.

Lenkin jälkeen haimme taas kassin ja palasimme samaan paikkaan toistaen saman treenin. Oli jo sen verran hämärää, että vaikka olin laittanut parikin pyykkipoikakreppiä puskan tunnistaakseni, niin sain ihan tosissani tuijotella ennen kuin hahmotin missä damit oikein majailivat.
Nyt siirryimme ensimmäisen damin jälkeen hieman kauemmas. Toista damia hakiessaan Marsa meinasi selvästi juosta puskan ohi, mutta pillityksen kuultuaan veti jarrut pohjaan ja ryhtyi nuuhkimaan maata. Viime talven lihapullasulkeiset eivät siis olleet menneet hukkaan. Vai voiko se muistaa noin vanhoja asioita?
Jokatapauksessa loput damit palautuivat vikkelästi. Nyt se varmaasti seuraavaa hakuruutua tehtäessä vetää vain ympyrää ekan löytämänsä damin ympärillä!

Treenintynkää(kin)

Tämä aika vuodesta on aina jotenkin niin "kuollutta" koiraharrastuksen kannalta. Sitä odottelee lunta ja pientä pakkasta, että metsässä voisi liikkua ilman että on aivan märkä ja kurainen.
Arki on siis taas saapunut, viikolla on töihin lähtiessä ja sieltä palatessa on aina aivan säkkipimeää. Lähinnä vain viikonloppuisin on mahdollista lähteä metsään ja silloinkin täytyy ensin ottaa selville missä hirvenmetsästäjät liikkuvat.
Eilen oli mökkimme lähimetsät vapaasti käytettävissä, metsästäjät liikkuivat toisaalla ja siitähän sitten otettiin ilo irti. Koirilla tuntui olevan virtaa kuin pienessä ydinvoimalassa. Ne juoksivat ja riehuivat kunnes lopulta alkoi tahti vähän hiipua. Eipä olisi äkiltään uskonut että Repekin on jo veteraani-ikäinen, se painoi pitkin metsää tanner tömisten.
Löydettiin muuten samalla reissulla suppilovahveroita illaksi pihvien kaveriksi. Joten joutui sitä yhden punaviininkin korkkaamaan, että saisi ruoalle sopivaa juomaa tarjolle. Kun kynttilät oli viety haudoille, oli siis tarjolla hyvää ruokaa hyvässä seurassa!

Vielä ei ole vuosi lopussa, mutta meidän osaltamme alkavat kokeiden ja näyttelyiden tulokset olla kasassa tuolla jalostustietokannassa. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus käydä pyörähtämässä Jyväskylän kv-näyttelyssä. Odotukset eivät ole suuret, karvaa kasvaa mutta kovin hiljaisella tahdilla. Olen vähän yrittänyt karvojen päistä nykimällä niitä pidentää, mutta sekään ei tunnu auttavan.  =D   Pääasia onkin se, että käydään tutustumassa suuren sisänäyttelyn ihmeellisyyksiin ja Marsa saa totutella siihen hulinaan.
Tampereen itsenäisyyspäivän näyttelyyn piti alkuperäisen suunnitelman mukaan myös mennä, mutta se pitää nyt jättää doping-säännösten vuoksi väliin. Eli olen viemässä Marsan lonkka- ja kyynärkuvauksiin ja rauhoitusaineen varoaika on sen verran pitkä, että tuohon näyttelyyn ei päästä. Tosin ovat mokomat menneet siirtämään sen näyttelyn pois Niihaman maneesista, joten ajomatkan piteneminenkin laittoi jo vähän harkitsemaan ilmoittautumista. Yleensä kun olemme tuohon näyttelyyn menneet, on ollut aivan kaamea keli, kieli keskellä suuta on saanut körötellä lumituiskun keskellä. Ja palella koko päivän maneesissa. Oikeastaan taitaa olla hyvä ettei tarvitse edes harkita ilmoittautumista.☺

Illalla käytiin kävelyllä ja tekemässä linjatreeniä metsässä. Olipas mukavaa! Paluumatkalla tehtiin vielä muutama lähetys sokkona, kun laitoin suorilla polunpätkillä damin Marsan huomaamatta odottelemaan noutamista. Hyvin se on tuon homman hoksannut!

Eteen, taakse, vasemmalle...

Lähdin töistä hieman aiemmin, hoitaakseni yhden shoppailun Sirjan kanssa. Olin sitten kotona niin, että ennätin napata Marsan kanssani lenkille ja treenaamaan tunniksi ennen kuin tulisi täysin pimeää.

Ensin vietiin kaksi siipidamia linjalle yhdessä, tein niille pienet poterot lumeen niin etteivät näkyneet  kauas ja haetutin ensimmäisen Marsalla. Nätisti tuli. Vietiin se dami taas yhdessä takaisin ja jätin Marsan sitten paluumatkalla selin damiin ja kokeilin taakse lähettämistä. Se otti ensin epäröiden 6-7 askelta kohti minua ja hoksasi sitten, että dami onkin toisessa suunnassa ja juoksi noutamaan sen. Taas vietiin dami yhdessä takaisin ja sama toistui toisessakin taakselähetyksessä, pieni eteneminen suuntaani ennen kuin muisti missä dami oli.
Dami takaisin paikalleen lumipoteroon ja eteen lähetys. Se meni mallikkaasti. Sitten lähetin vielä hakemaan sen ensimmäisenä viedyn, kaikkein kauimmaisen. Hyvin meni vanhan paikan yli damia hakemaan.

Jatkettiin matkaa ja tehtiin muutama suuntaan lähetys vasemmalle. Nyt Marsa jo uskalsi lähteä hakemaan damia, ei epäröinyt liikkeellelähtiessään niin kuin viimeksi.

Alkoi jo olla melko hämärää, kun kävelimme takaisinpäin. Halusin kuitenkin vielä kokeilla sitä taakselähetystä. Veimme siis damin taas lumipoteroonsa, hipsimme samoille paikoille kuin ensimmäisillä yrityksillä. Tällä kertaa se muisti heti, että dami onkin eri suunnassa kuin minä! Näppärä käännös ja neiti singahti noutamaan damia! Kunnon kehut, siihen oli hyvä päättää treenaaminen.  Kun palasimme autolle, oli jo aivan pimeää.

Repe on ihan äärettömän suloisen hellyttävä "pönttöpää". Se on koko ajan tunkemassa syliin ja rapsuteltavaksi. Mulla on varmasti jo säärissä mustelmat, kun se mätkii sillä kaulurillaan aina lähelle tullessaan.
Arto oli tämän päivän Repen ja Marsan kanssa kotosalla, ihan varulta, ettei tarvinnut jättää heti yksin. Parasta tässä kaikessa on Repen mielestä se, että ruokaa on tullut pitkin päivää. Ehkä se pettyy, kun huomaa illalla, että iltaruoka ei ole normaalin kokoinen annos, vaan ihan pikkuriikkinen kuten ne muutkin päivän mittaan saadut tarjoilut;)

Sataa, sataa ja paistaa!

Lähdin töistä paljon tavallista aiemmin, pidin pois sisässä olevia tunteja. Hmm, niitä taitaa olla yli viikon verran... Koko aamun oli tullut vettä aivan kaatamalla, mutta sääennuste piti kuin pitikin paikkansa ja hieman ennen kahta alkoi aurinko pilkottaa pilvien lomasta.
Kävin kotona pakkaamassa Marsan ja raakkuvainaan, sekä pari damia matkaani. Pienen kävelylenkin jälkeen tein pari variksen noutoharjoitusta metsässä, ne sujuivat ihan hyvin, tipu oli mieleinen. Sitten taasen pari eteen lähetystä metsäautotiellä. Seuraavaksi oli listalla vielä lähihakutreeni makkaranpaloilla.

Täältä tullaan!

Tässä vaiheessa kello oli jo sen verran, että oli kiire treffeille. Meidät oli kutsuttu kävelylle Hetan kanssa.
Ajelimme siis Kivelänmäkeen ja lähdimme kiertämään koirapolkua. Marsa-tädin leikkiä Hetan kanssa oli mukava katsella! Marsalle teki ihan hyvää huomata, että ei ole vain sen etuoikeus roikkua jonkun (lue Repen) kaulanahassa, vaan myös se voi joutua moisen käytöksen kohteeksi.

Täällä on jotain mielenkiintoista.

Reilun tunnin verran kävelimme metsässä ja pelloilla polkuja pitkin, loppumatkasta alkoi jo tulla pimeä. Sitten vauhdilla kotiin ja viemään Saraa tallille!

Vähän aikaa paikoillaan.

"Kun kohdattiin oli pimeää,

kun erottiin oli pimeämpää." Tämä vuodenaika on just tätä. Tulis nyt jo lunta ja pakkasta. Ei tätä ikuista pimeyttä kestä!
Pimeässä iltalenkillä harrastaminen on ihan toivotonta, ei siitä mitään tule.  Kun tulisi pakkanen, järvi jäätyisi ja vielä vähän lunta, niin voisi iltaisinkin tehdä jotain.
Ohjelmamme on siis koostunut muutaman tokoliikkeen treenamisesta iltalenkillä. Marsa ei oikein tykkää tästä, tuntuu odottavan että mörkö hyökkää pimeyden keskeltä.

Tiistaina, kun Sirja oli säveltapailussa, kävin Marsan kanssa kävelyllä Keuruun keskustassa. Ainuttakaan koiraa ei tullut vastaan. No, tulipahan näyteikkunat katsottua pitkästä aikaa.

Tänään olin liikenteessä sen varran varhaisessa vaiheessa, että ennätimme metsään variksen kanssa. Ennen täydellistä pimeyttä kerkesimme tehdä oikeastaan vain yhden noutotreenin, mutta se sujui niin hyvin, että päätin jättä homman hautumaan neidin pääkoppaan. Jos sitä vaikka lauantaina ennättäisi tehdäkin jotain tuon sulatetun raakkuvainaan kanssa.

Sain tänään Artolta toivomani uuden mukin töihin, siinä on sama kuva kuin tämän blokin bannerissa.  Minä tunari kun onnistuin hajoittamaan mukin, jonka ostin kun kävimme koko perheen kanssa Norjassa morjestamassa Repen kasvattajaa Ciciä.

Meillä muuten Väpä, Repe ja Marsa ovat kaikki peräisin kasvattajiensa ensimmäisestä pentueesta. Ensipainokset ovat aina parhaita! Ainakin kirjoista ne ovat ajanmyötä arvokkaimpia ; )

Red nose day

Joka päivä kun lähden töihin, on säkkipimeää. Joka päivä kun tulen töistä, on vielä pimeämpää. Treenaa tässä sitten jotain iltaisin.

Ollaan harjoiteltu palautuksia sisällä. Vaihtoehtoisesti takapihalla, himmeän lampun valossa muutaman tokoliikkeen treenausta. Tylsää.

Tänään pidin pois sisään tehtyjä tunteja, olin koko päivän vapaalla töistä. Jee!!!

Aamu meni siivotessa ja ruokakaupassa. Iltapäivällä pakkasin koirat mukaani ja ajelin mökille. Käyskenneltiin lähimetsässä ja koirat vetivät ympäri tannerta sata lasissa. Kuinka ollakaan, Marsan piti käydä myös pulahtamassa.

Paluumatkalla tein törkeän tempun ja jätin Repen autoon. Kävin Marsan kanssa tekemässä hakuruudun dameilla. Nätisti tuli damit, mutta arvelen, että ensimmäistä tuodessaan kävi vaihtamassa toiseen damiin... Mokoma punakuono ;d