Aika ihanaa huomata, kuinka monet tavat ovat periytyneet isältä tyttärelle. Väpää kutsuimme aikoinaan paperisilppuriksi ja nyt meillä asuu paperisilppurin tytär!
Paras mahdollinen silputtava on pehmoinen talouspaperi tai paperinenäliinat. Niitä ei pureskella eikä muutoinkaan näljätä suussa, vaan ne otetaan varovasti etutassujen väliin ja etuhampailla aletaan huolellisesti kiskoa paperista suikaleita. Nämä suikaleet sitten asetetaan viereen ja niistä kertyy hiljalleen pienien paperipalojen pino. Sitten jäädään tyytyväisenä lepäilemään ja ihailemaan työn tulosta.
Toinen vastaava on Marsan tapa nukkua sohvan- tai seinänvieressä. Se asettuu mahdollisimman lähelle seinää ja pyöräyttää itsensä selän kautta ympäri. Lopullinen asento on se, että tassut on "nostettu seinälle" ja häntä on vielä yleensä aseteltu tassujen päälle aivan kuin kallisarvoinen karvapuuhka. Iskänsä tyttö!
Tänään kävimme laittamassa mökkiä talviteloille tai ainakin tuomassa pakkaselle arimmat tavarat pois. Onneksi saamme mökin vuokralle myös ensi kesäksi, ei tarvitse tuoda ihan kaikkea. Olemme vuokranneet samalta omistajalta toista mökkiä aiemmin, silloin kun tytöt olivat pieniä. Tätä mökkiä "kyttäsimme" vuosia, kun se oli vuodesta toiseen samalla perheellä vuokralla. Alkuvuodesta saimme puhelun, jossa kysyivät vieläkö olemme kiinnostuneita ko. mökistä. Alustavasti oli puhe, että saamme mökin tälle kesälle ja toinen perhe miettii vieläkö jatkavat. Nyt ilmoittivat, että voimme jatkaa vuokrausta myös ensi vuonna, heillä on nyt toinen paikka.
Oli suoranainen onnenpotku, että mökki tuli meille juuri täksi kesäksi. Ei ollut mejä tms. kokeita viikonlopuiksi ja pentu oli tullut taloon keväällä. Sitten vielä sattui tällainen hellekesä ja olimme kaiken mahdollisen vapaa-ajan mökillä.
Minulla oli matkassa mukana myös pari varista. Kun tavarat oli pakattu ja Arto karkasi veneellä "vähän kalastamaan" lähdin variskassin ja Marsan kanssa liikenteeseen. Ensin tein variksella laahausjäljen siten, että varis oli puskassa ja myös minä toisessa puskassa niin ettei Marsa nähnyt minua. Marsa lähti ja hetken kuluttua se palasi variksen kanssa. No problem.
Jatkoimme matkaa, kävin viemässä sille kaksi varista noudettavaksi. Ensimmäinen tuli ihan hyvin. Toista se lähti hakemaan, mutta kävi ensin kaartelemassa alueella, katsellen löytyisikö jotain muuta (?). Tätä varista palauttaessaan Marsa puotti sen parin metrin päähän, mutta toi sen kun siirryin kauemmas.
Vielä "paluumatkalla" yksi harjoitus. Tein taas laahausjäljen yhdellä variksella. Marsa lähti, mutta kierteli ja kaarteli alueella. Kun mitään ei näyttänyt "löytyvän" päätin pillittää neidin takaisin. Kun olin viheltänyt pilliin, se lähti tulemaan luokseni ja nappasi siinä matkalla variksen matkaansa ja toi sen minulle. Naisen logiikkaa? Annoin Marsan kantaa sen variksen sitten tielle ja mökille asti. Neiti kantoi sitä ylpeänä saaliistaan.
 |
| Kuvat: Sara |
