Pientä päivitystä

Juu, paljon on taas tapahtunut!

Kävimme Meten ja Mokan kanssa Porissa näyttelyssä. Tuomarina oli Serbialainen Vladimir Cairovic. Kentänlaidalla oli hieman puhetta, kuinka hyvin häntä oli näyttelysäännöistä informoitu, oli nimittäin aika "pihi" sijoituksia antaessaan. Yhteenkään luokkaan ei antanut sertin arvoista kuin ensimmäiselle. Ja kun olin Mokan kanssa poistumassa kehästä, kehän sihteeri huuteli toiselle toimitsijalle että tämähän oli pentu. Ihmetteli ääneen kun saimme vain "sileän" ykkösen.
Mette sai arvosteluksensa eh:n, mihin olin ihan tyytyväinen. Tämän jälkeen yritän välttää sen viemistä näyttelyihin joissa kehä on nurmella, matalasta koirasta tulee vieläkin matalampi kun tassut häviävät näkyvistä.  ;D

Mokka sai arvostelun: Good proportions. Enough strong female head. Good earset. Good chest, sorrect front. Alittle bit short front step. Narrow hind. A little higher tail carriage in movement.

Ja Mette: Correct type. A little bit short on legs. Enough strong female head. Good earset, mediun long neck. Good chest. A bit free elbows. Short front step, narrow behind. Correct tailcarriage. Good temperament. AVO EH, AVK 1

Että sellainen reissu! Oli kiva nähdä tuttuja ja kelikin suosi. Kaatosadetta ennustettiin mutta vielä mitä, oli lämmintä ja aurinkoista.



Venni käväisi myös kylässä. Olihan kiva nähdä, että siitäkin on kasvanut jo iso poika. Ja aivan ihana luonteeltaan! Vennin kanssa harrastetaan pelastuskoiran hommia, PAKK käyttäytymiskoe on jo suoritettuna. Kuvat ovat vielä kameran uumenissa...



Seuraavaksi suuntasimme Hamina Tattooseen. Repelle ja Metelle löytyi hoitopaikka lähempää, mutta Mokka ja Marsa matkasivat mukanamme alkumatkan ja jäivät sitten päivähoitoon Wildan luokse Sipooseen. Wilda on Marsan ensimmäisestä pentueesta. Nämä pari kuvaa ovat Carolan ottamia, kiitos niistä!

Mokka, Wilda ja Marsa

Haminassa olisi kyllä viihtynyt pidempäänkin! Kiertelimme tattookadulla ja kävimme tutustumassa mm. puolustusvoimien tapahtumakentällä eri esittelypisteissä kalustoon ja muihin varustuksiin. Katsoimme myös varusmiessoittokunnan lyhyen konsertin RUK:n pihassa.

Kävimme myös katsomassa Bastionissa marssishow´n.

Yllä Panu Moilasen you tubeen lataama video marssishow´sta.



Nyt viikonloppuna oli sitten tollereiden MEJÄ-mestaruuskoe Virroilla. Viiden tuomarin koe ja 31 kpl punaturkkeja starttaamassa. Lauantaina sateli hieman. Sunnuntaina sade alkoi juuri kun olimme aloittelemassa arpajaisia ja palkintojenjakoa. Mutta ne vedettiin ulkona, kun kerran niin oli pätetty.
Koe oli minulle ja Marsalle ensimmäinen tällä kaudella! Eli hieman piti miettiä että kuinkas se koejälki taas tehtiinkään. Muiden tekemillä jäljillä olen kyllä tänä keväänä ja kesänä kävellyt tuomaroidessani, mutta jäljen teko on sitten jäänytkin vähemmälle. Mestaruusluokkaan meillä ei siis tänävuonna ollut mitään asiaa, kun ei ollut pisteitä mitä esittää. 
Jäljestys meni ihan ok. Ainoa kurja juttu oli että jäljen koko alkupuolisko oli suolla, siis jokaisen askeleen aikana kengän alta tirskui vettä enemmän tai vähemmän. Tämä oli tietysti asettanut oman haasteensa makausten paikoille. Ensimmäisiä kahta makausta Marsa ei merkannut kunnolla, mutta loppupuoliskon makaukset merkattiin. Arvostelu on Marsan koetuloksissa.

PeTo on irti ;)

Mokka täytti torstaina 4 kuukautta. Aika kuluu taas niin nopeasti!
Ensi viikolla Mokka aloittaa PeTo -kurssin. Ei niin pahaa kun voisi ajatella: pentujen perustottelevaisuuskurssi jonka järjestää KSKK. Samoin ensi viikolla alkaa Meten kanssa taipparikurssi jonka järjestää Mäntän Seudun Nuuskut. Loppukuusta olen mukana järjestämässä KSKK:n MEJÄ-kurssia. Kevät on kurssien kulta-aikaa!

Mokka vasemmalta.

Ja Mokka oikealta!

Repe viettää laatuaikaa Sirjan ja Rikun kanssa!  ♥

Kauhavan MEJÄ-koe

Taas yhtä koeviikonloppua rikkaampana. Tai ainakin hyvin ulkoilleena ja ryytyneenä.

Olimme siis Marsan kanssa Kauhavalla yhdistyksen mestaruuskokeessa. Viime vuoden mestaruus ei uusiutunut, toisia oltiin, mutta hyvä näin.
Marsa teki päivän viimeisellä jäljellä ansiokkaan työn. Juuri silloin kun olimme metsässä ei enää hirveästi satanut, mutta voimakkaat tuulenpuuskat olivat aika tehokkaana häiriönä. Erityisesti piirtyi mieleeni muutaman kymmenen metrin pituinen ylämäkipätkä joka oli aukeata, paljasta kalliota ja sammaltuppoja. Siitä oli koko aamun jatkunut sade tehokkaasti huuhtonut veret pois. Enpä ole nähnyt Marsan ennen tekevän sellaista jäljestyskuviota, mutta se meni n.kymmenen metrin levyistä siksakkia todella hiljalleen edeten, kunnes pääsimme kohtaan jossa oli maanpeitteenä kasvillisuutta ja tuoksu voimistui.
Katkon suorittamisesta tuli tulostenluvussa erityiskehut. Se lämmitti mieltä.

Lämmöstä puheenollen, enpä ole ennen heinäkuun mejäkokeessa palellut yhtä paljon kuin nyt viikonloppuna. Opastin kolmannen jäljen, joten ennätimme Arton kanssa käydä purkamassa sen ennen Marsan suoritusta. Kastuin läpimäräksi ja metsään menoamme Marsan kanssa tienlaidassa odotellessani, läpimärkänä, sateessa ja tuulen piiskatessa hampaat kalisivat ja paleli niin vietävästi. Ihana tämä kesäinen sää! Ihan vähän tuli ikävä niitä monia +32 asteen hellekokeita... ;D  No, onneksi pääsin heti jäljen jälkeen saunan lämpöön!

Räytymispäivä...

Tai ainakin pitäisi olla. Tänään.

Koko viime viikko kului mejän merkeissä, viikonloppuna oli Keuruun Seudun Kennelkerhon mejä-koe. Valmisteluja oli kyllä tehty pitkin kevättä, mutta silti viimeinen viikko on aina kiireinen. Kaikki tarvikkeet pitää muistaa haalia kasalle, jälkiparien jakamisen kanssa pitäisi saada aikaan onnistuneet valinnat, maastoon täytyy tehdä vielä viime hetken tsekkauksia. Niinpä minäkin jalkauduin vielä tiistaina kävelemään läpi yhden jäljen, jonka sijoittelu oli tuottanut päänvaivaa.

Tänävuonna vaihdoimme kokeen keskuspaikan "hieman" modernimpaan paikkaan, Keurusselän Liikuntapuiston Sompalaan. Eli kun aiemmin ei ole ollut sähköjä eikä vesihanoja, niin nyt oli kaikki mukavuudet. Matka koemaastoihin oli hieman pidempi, mutta vielä ihan ok.

Ensimmäistä kertaa kokeemme kaikki osallistujat olivat jäseniä! Ilmoittautujia oli niin paljon, että pari jouduttiin jättämään vielä ulkopuolellekin. Meiltä oli ilmoitettu Marsa ja Mette, mutta vain Marsa starttasi. Ja Keuruu tuntuu edelleen olevan meille se paikka, että Marsa onnistuu ottamaan sen yhden hukan. Vaikuttaako siihen se, että koetilanne on erilainen kun me hääräämme kokeen järjestelyiden parissa enemmän, emmekä niinkään noudata normaaleja "koerutiineja"? Tiedä häntä... Kakkostulos siis tuli, mutta ne kolmoset ja nollat jäivät edelleen korkkaamatta.
Mukavaa oli myös se, että ilmoittautuneista vain neljä oli voittajaluokassa, eli kahden tuomarin kokeeseemme saatiin peräti kahdeksan avo-luokan osallistujaa! 

Sitä aina ennen koetta ajattelee, että yrittää istuskella ja jutella ihmisten kanssa, mutta kokeen jälkeen huomaa että on taas onnistunut enimmäkseen hääräämään jokapuolella ja "hermoilemaan". Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että päässä pyörii sata asiaa ja yrittää muistaa että tulee tsekanneeksi että kaikki on hoidettu. Vastaava koetoimitsija on kuitenkin vastuussa siitä, että homma etenee.

Ilman kommelluksia ei koskaan selvitä, mutta toivottavaa on ettei suurempia katastrofeja esiinny. Lauantain suurin huoli on yleensä jälkimaastoista. Kun ei koskaan tiedä onko joku tuonut metsätyökoneen paikalle ja päättänyt tehdä aukon juuri jälkemme kohdalle. Siinä kun ei auta vaikka olisi kuinka kokenut jäljentekijä. Jäljentekopäivänä nousee aina kylmä hiki otsalle kun puhelin soi.

Laukauksensietotesti alkamassa.

Koepäivä oli sateinen mutta onneksi ei tuullut paljon. Päivä eteni vauhdikkaasti ja viiden aikoihin oli tulokset luettu ja siivoaminen alkamassa.
Nyt pitäisi vielä palautella eilen kotiin kannetut lainatavarat, kerhon tavarat ja raivata omat tavarat paikoilleen. Mutta tässä välissä oli jo ihan täysi, kiireinen työpäivä. Onneksi ensi viikonloppuna ei tarvitse mennä minnekkään! Ensimmäinen vapaa viikonloppu viiden täystyöllistetyn jälkeen.

Seuraava mejäkoe johon olen Marsan ilmoittanut, olisi 5.7.-15. Kutsua ei ole vielä tullut...nähtäväksi jää olemmeko mahtuneet mukaan.

Kuka voisi kellot seisauttaa...

Päivät ja viikot vilistävät taas vauhdilla. Sirjan ylioppilasjuhlat saatiin vietyä kunnialla läpi. Kova työ mutta kyllä kannatti!

Koirien treenailut jäivät vähän juhlajärjestelyiden jalkoihin, mutta kyllä me Marsalle ennätettiin tehdä kaksi pientä treeniä ennen kauden ensimmäistä koetta.
Kauhavalla startattiin ja Jussi oli onnistunut löytämään meille tehtäväksi jäljen jota en ole aiemmin tehnyt enkä myöskään koiran kanssa mennyt. Miljoona hyttystä oli seurana kun makausten paikkoja ja katkokulmaa metsään suunniteltiin. Varsinkin viimeinen osuus oli haastava, sillä siinä oli tasan kaksi paikkaa joista valita makauksen sijainti, melkoista pöpelikköä siis. No, työ palkittiin ja jälki mainittiin tuomariryhmänsä "parhaiten" tehtynä.

Marsa teki hyvää työtä vaikeassa kelissä. Koko yön jälkien teon jälkeen oli satanut vettä ja jälki jota menimme oli paljolti kallio ja suopohjaa. Työtä hankaloitti vielä voimakas ja puuskainen tuuli, jonka vuoksi avoimessa maastossa sai välillä pitää lippiksestään ihan kunnolla kiinni. Sen verran matkalla seikkailtiin ja kaksi makausta käveltiin ihan kirjaimellisesti vain pikaisesti nuuhkaisten yli (= ei pysähtynyt) että loppusaldoksi jäi 45 pistettä. Eli rouvalla on edelleen vain ykkös- ja kakkostuloksia, ei yhtään kolmosta tai nollaa. Mutta kyllä nekin tilastojen mukaisesti jossain vaiheessa iskevät.

Treenikuvat kännykkälaatua...

Mette ja jäljen päästä löytynyt sorkka.

Marsa roudaa sorkkaa autolle.

Pari muutakin kuvaa.

Empun tekemä voileipäkakku.

Lippis Terhiltä.

Sirja ja Sara.

Viikko vierähti

Mitään sen kummempaa ei tällä viikolla ole tapahtunut. Ensin ajattelin että onko tehty mitään, mutta vilkaisu kalenteriin auttoi muistamaan.

Marsan kanssa käytiin ihmettelemässä yhden illan ajan rally- tokoa. Se oli hauskaa, mutta en ole ihan varma onko se meidän juttumme. Aikoinaan Jamin kanssa tuli koluttua toko-kokeita, ja se oli silloin ihan kivaa. Nyt tuo laji on mennyt liikaa hifistelyn puolelle ja ajattelin että tätä rally-tokoa voisi kokeilla tokon sijaan. Katsotaan nyt miten homma alkaa sujua.

Torstaina Marsa pääsi kevään ensimmäiselle treenijäljelle ja touhu näytti siltä, että treeniä tarvitaan lisää ennen ensimmäistä koetta. Tosin jälkikin oli tehty hankalaan paikkaan.
Perjantaina oli Meten vuoro testata kuonoansa ja se meni jäljen paljon paremmin kuin odotin. Neiti yllättää aina välillä!

Ensi viikonloppuna on Sirjan yo-juhlat, joten tulevan viikon illat täyttyvät muusta puuhasta, eli Marsan ja minun yhteiset sauvakävelylenkitkin taitavat jäädä tauolle viikoksi. Olen kiertänyt Marsan kanssa paikallisia hiihtoreittejä juoksuvyöhön sonnustautuneena kävelysauvojen kanssa. Se on mukavaa puuhaa ja purupohjaa on hyvä kävellä.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Yksi projekti saatu valmiiksi

Ehkä se oli sen kaiken työn ja ahdistuksen arvoista. Tulostenluvussa tuli melkein tippa silmään kun tuomarit kehuivat maastoja, jälkiä, järjestelyitä, oppaita, jäljentekijöitä ja myös kovatasoisia koiria. Vuoden ajan on ahdistanut ja viimeiset pari viikkoa olisin mielelläni jättänyt väliin, kun tuntui ettei mitään muuta mahdu elämään (mitä nyt pari koetta viikonloppuisin ♡). Tollerimestaruuskin meni vähän ohi, kun ajatukset aina palasivat seuraavan vkonlopun pm-kokeen suunnitelmiin.

Hieman jäi Marsan eilisestä jäljestyksestä harmittamaan huono tuurimme. N.7-8 metriä ennen toista makausta (näin makauksen), lähti jäljen vasemmalta puolelta n. 10 metrin päästä ilmaan iso metso. Marsa katsoi sitä, mutta ei liikkunut. Sitten lähti toinen, ja olimme yhä paikallamme. Neljännen metson jälkeen Marsa meni nuuhkimaan lintujen lähtöpaikat, kiersi siis tuon pienen alueen läpi ja palasi sitten jäljelle jatkamaan töitä. Mutta palasi jäljelle juuri tuon makauksen jälkeen, joka jäi siis merkkaamatta. Eli menetimme pisteet sekä makauksesta ja jäljeltä poistumisesta. Mutta hei, neiti jatkoi tuon episodin jälkeen duunia ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Upea suoritus, mutta ohjaajan tunteet ovat pikkuisen harmistumisen puolella.

Ensi viikonloppuna olisi sitten vuorossa k-s noutajakoirayhdistyksen koe, joka on myös kerhon mestaruuskoe. Sinne mennään jos flunssa hellittää. Seuraava vkonlopun kokeeseen ei varmaankaan mahduta, ellei tule paljon peruutuksia, eli tämän kauden kokeet alkavat kohta olla osaltamme kasassa.

Polvi on suureksi ihmeekseni selvinnyt vielä yhtenä kappaleena tässä vauhdissa. Minulla on kaksi erityyppistä tukea joita vaihtelen. Näin lämpimällä kelillä ne vaan tahtovat väkisin hiostaa ja hinkata polvitaipeen puolelta. Tänä viikonloppuna, ja jo loppuviikosta, kävin suunnistamassa tai liikuin muutoin metsässä niin paljon, että polvitaive on aivan punainen ja iho paikoittain rikki. Pitäisi varmaankin yrittää tukea polvi kunnon teippauksella ja laittaa sitten jokin aivan kevyt tuki. Tässä olisi muutama päivä aikaa viritellä jotain, ennen seuraavaa koetta.

Huomenna ...

Huomisen kokeen jäljet tehty, voi jo helpottaa niiden osalta tuon jännittämisen. Mutta nyt on sitten toinen huolenaihe: kuume nousee, ihan kirjaimellisesti. Varakoira on mukana kokeessa, katsotaan huomenna kuinka käy, kuka starttaa. Ja minä kun olen ollut huolissani polvesta, mutta se tuntuu pysyvän entisellänsä. Kipeähän tuo on ja maksa sanoo kohta poks näistä lääkkeistä, mutta kipu on siedettävää. Arto kyllä aamulla ehdotti, että luovuttaisin, mutta kun... PM on kuitenkin PM.

Hellettä, treeniä ja koejälki

Päivät katoavat käsistä... Maanantaina kävimme kovassa helteessä ajamassa Marsan kanssa läpi treenijäljen. En saanut koiraa juomaan riittävästi aamupäivän aikana ja sen huomasi loppumatkasta, koko porukka oli hieman nuukahtanutta. Mutta kunnialla selvittiin pois. Makauksista kaikki eivät kiinnostaneet, mutta yllätys yllätys, ne joissa ei ollut lisätty verta vaan oli vain pomputettu sientä, olivat kaikkein kiinnostavimpia. Kumma heppu!
Eilen kävimme tekemässä ihan aidon, oikean koe-jäljen Leppälahdessa. Tänään siis suuntana iltakoe, joka alkaa klo 16. Ja minulla opastettavani (+ purettavana) oman ryhmäni viimeinen jälki. Lämpöä tulee riittämään, Marsa parka.

En ole vuosiin ollut iltakokeissa. Ehkä viimeisin niistä oli sen verran "karmaiseva" kokemus, ettei ole tullut moisia edes katsottua. Joskus vuosia sitten olin iltakokeessa, enkä silloin ollut lomalla vaan osallistuin työviikon aikana. Sain etukäteen tietää että jäljentekoparikseni tulee ensikertalainen voittajajäljen tekijä. No, me Arton kanssa hankimme oman jälkeni kartan ja sovimme kokeen järjestäjän kanssa, että kävimme tiistaina töiden jälkeen suunnistamassa sen.
Keskiviikkona töihin ja illalla suunnistamaan ja verettämään parini kanssa hänen jälkensä ja vielä illan pimetessä verettämään oman jälkeni.
Torstaina seitsemäksi töihin ja sieltä suoraan kokeeseen. Väpän kanssa kierros metsässä, oman jäljen opastus ja purku.
Joskus ilta kymmenen pintaan suuntasimme kotiin. Ja taas perjantaina seitsemäksi töihin. Juu, ei oikein ole iltakokeet tuon kokemuksen jälkeen houkutelleet. ;)

Tänään täytyy yrittää juottaa Marsaa riittävästi ja sitten vain toivotaan että päästään metsän suojaan koejäljelle. Jos tulee suuria aukkoja tai muuten avointa maastoa, niin ne voivat tällä helteellä olla tosi tukalia paikkoja.
Peukut pystyyn!

K-S Noutajat: Vuoden 2012 mejä-tulokas!

Yes! Tänään oli suuri ilo ja kunnia käydä Keski-Suomen noutajakoirayhdistyksen vuosikokouksessa pokkaamassa pysti!
Marsa on vuoden 2012 tulosten perusteella valittu mejä-tulokkaaksi!

Hirvi-patsas asustaa seuraavan vuoden meillä.