Aamulla liikenteeseen ennen puolta yhdeksää. Haimme Saran kanssa Petran ja lähdimme ajelemaan kohti Polleparkkia. Tytöt menivät katsomaan estekisoja ja me Marsan kanssa noutotreeneihin.
Paikalla oli yhdeksän koirakkoa ja aiheena ohjauksen alkeet. Toinen tehtävä oli pellola ja toinen hiekkatienpätkällä. Kummassakin damit vietiin koiran kanssa yhdessä ja matkaa lisättiin siirtämällä lähetyspaikkaa kauemmas. Koiran istumiskäsky annettiin pillillä ja sitten se lähettäminen: kummalla kädellä tahansa suunnan näyttäminen, mutta johdonmukaisesti aina samalla tavalla. Käsi ei saa olla pään vieressä vaan keskellä yläpuolella ja koiraa EI lähetetä käden heilautuksella.
Tuo kädenheilautus tuntuu tulevan mulla ihan suoraan selkäytimestä! Täytyy varmaankin kehittää jokin rautalankakehikko joka tukee ranteen paikoilleen. Mun täytyy varmaankin treenata ihan issekseni tuo homma muutamaan otteeseen, että se toimisi ilman ylimääräistä säheltämistä.
Kävin Marsan kanssa ensin peltotreenissä ja se meni ihan hyvin, mutta sain kyllä tosissani keskittyä siihen etten heilutellut kättäni. Marsaa ei tuntunut haittaavan, että paikalla oli käynyt jo muutama koirakko ennen meitä. Kertaalleen neiti otti varaslähdön, mutta palasi heti komennosta takaisin. Se taisi jo lähtiessään tietää, että nyt tuli mokattua. Oli ihan se näköinen
Vein Marsan vähäksi aikaa autoon odottelemaan ennen seuraava treenipistettä ja menin siksi aikaa katsomaan muiden harjoittelua. Anteeksi vaan, mutta on se ihan kiva nähdä että labukatkin saa välillä hepuleita ja pistää treenit ranttaliksi. Olo keveni moisen nähtyäni huomattavasti, sillä tiedän että jossain vaiheessa meillä on sama riekkuminen edessä.
Hiekkatiellä oli pieni monttu johon dami vietiin. Se katosi hyvin näkyvistä, varsinkin kun tie oli kauttaaltaan lehtien peitossa. Marsa pyyhkäisi vauhdilla yli. Kun kutsuin takaisinpäin, se ei olisi huomannut vieläkään koko damia ellei olisi suurinpiirtein astunut sen päälle. Pari seuraavaa noutoa olivatkin sitten helpompia kun reitti oli tuttu.
Ennen kuin kaikki olivat tehneet harjoituksensa molemmissa pisteissä, oli kello jo yksi. Kolme tuntia hujahti hetkessä. Molemmilla rasteilla tuli ohjaajilta hyviä neuvoja mihin asioihin kiinnittää huomiota ja vinkkejä omiin treeneihin. Nyt kun vielä muistaisi kaiken!
Tytöt olivat vannottaneet että ainakaan ennen kahta heitä ei saa tulla hakemaan tallilta. Käväisin siis vielä vähän kaupoilla ennen Polleparkkiin menoa. Kun viimein menin tallille, sielä oli juuri alkamassa 110cm luokka, joten sitäkin piti vielä vähän katsoa.
Paluumatkalla käytiin vielä ostamassa Saralle uudet ratsastushanskat ja sitten kohti Keuruuta. Saralla oli ratsastuskamppeet mukana, joten vein hänet tallille ja Petran kotiinsa.
Missasimme taas näyttelytreenit. Kello oli jo neljä kun vein Petraa ja hetken harkitsin että hakisin äkkiä kotoa näyttelyhihnan ja menisin vähän myöhässä paikalle. Mutta sitten totesin, että Marsalla on kyllä ollut jo ihan riittävän pitkä päivä tämän aamun treenin kanssa. Ja perheen päivällinen valmistuisi melko myöhään, jos lähtisin vielä yli tunniksi koulutuskentälle. Päätin siis ajella kotiin laittamaan ruokaa ja kyselemään leiriltä palanneen Sirjan kuulumisia. Ai missäkö Arto oli? No lähtenyt kalalle aamulla kello kahdeksan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti