Karvasato

Jos on sulkasato niin onko myös karvasato? Ainakin Marsasta lähtee karvaa pöllyämällä. Ihanat villapöksyt ovat muisto vain.
Ihan turhaan laitoin ilmoittautumisen Seinäjoen näyttelyyn, sinne ei nyt kannata ajella.
Novascotiankarvatonkoira...
Eli seuraava näyttely kesällä/syksyllä?

Ohi on!

Yhtä nopeasti kuin Repen kiinnostus Marsaa kohtaan heräsi, se myös lopahti. Ainakin nyt tietää, että se "havaitsee" juoksujen parhaat päivät. Onneksi se ei missään vaiheessa alkanut pihisemään ja vinkumaan Marsan perään.
Neiti varmaankin tiesi, ettei vanhasta herrasta ole enää mihinkään. Pari kertaa se kävi vähän tyrkyttämässä itseään, mutta pääsääntöisesti tyytyi vaan luomaan pitkiä katseita kulmiensa alta.
Yksi erittäin näkyvä seuraus näistä juoksuista on ollut, karva lähtee. Ja sitä lähtee aivan älyttömästi! Ei voi kohta enää sanoa, että neiti on "bikineissä", ei se on lähinnä kuin kynitty kana. On se lykky, etten ilmoittanut sitä Toller Showhun (joka olisi tänään), en olisi kehdannut viedä kehään!
Juoksut on nyt siis onnellisesti ohi, voimme taas palata normaaliin elämään!

Viime viikolla tehtiin Marsalle pieni mejä-treeni, se meni (vastoin odotuksiani) ihan hyvin. Mutta muutoin tämä kesän linja, treenit-tauolla-milloin-mistäkin-syystä, tuntuu jatkuvan.

Treenissä totesin, että neidillä tuntuu olevan hassu tapa katkolla. Se nostaa kuonoaan suuntaan josta jälki jatkuu, ikään kuin rekisteröi uuden suunnan. Mutta se lähtee tekemään rengastusta päinvastaiseen suuntaan, kait varmistaakseen ettei jälki nyt sittenkin ole sielä... Ja saattaa tätä tehdessään ajautua liian kauas. Outo otus!

Kihniössä, jossa olin kokeessa oppaana, minulla kävi hyvä tuuri. Koira jäljelläni oli todella hidas, puolet matkasta etenimme reilut kymmenen askelta ja pysähdys -taktiikalla. Koko matkalla en joutunut ottamaan ainuttakaan juoksuaskelta vaan etenimme verkkaista kävelyvauhtia. Syvä helpotuksen huokaisu! Ensi viikolla taas rautatiputukseen, kahdeksatta kertaa! Ehkä tämä tästä hiljalleen.

Tänään on mejän keski-suomen piirinmestaruus, kohta voi ryhtyä jännittämään tuloksia. Jo aika monen vuoden ajan mestari on ollut tolleri tai mäykky, saa nähdä kuinka käy tänään. Kokeessa on mukana kovia koiria, saas nähdä kenellä on tänään se hyvä päivä!

Juhannusta ja muutakin

Reilu viikko taas karannut käsistä.  Töitä, töitä ja vielä vähän töitä. Väsyttää niin vietävästi ja melkein kolme viikkoa pitäisi punnertaa, sitten lomalle. No, näillä keleillä olen kuitenkin mieluummin töissä.

Juhannuskin hujahti ohi. Aatto mökillä, juhannuspäivä autoillen Hämeenkyröön hakemaan Sirjaa (ja Erikaa) kotiin Anskun läksiäis meetingistä, mittariin kertyi melkein 350 km. Mutta kyllä oli kauniit maisemat kun ajelin Ruoveden ja Kurun kautta Hämeenkyröön. Liikennettä ei juurikaan ollut, vasta paluumatkalla alkoi muu liikenne heräillä.

Marsalle ennätin tehdä viikonlopun aikana pari viiden variksen hakuruutua, ne meni suht´ mukavasti. Tänään kävin tekemässä seitsemällä damilla ruudun, viisi haetutin neidillä ja loput keräilin itse. Dameilla homma sujuu kuin rasvattu. Nyt oli se damin päällä "roikkuminen" taas unohtunut. Hyttysiä vaan oli ihan sairaasti, niihin ötököihin meinasi mennä hermo, eikä mulla mitään hyttymyrkkyä ollut matkassa. Ke-le!

Sirja lähti tänään Keuruun musiikkileirille, vaihteeksi töihin "kioskitädiksi". Soittelee lisäksi huilua A-orkesterissa ja taisi tuo pakata piccolonsakin mukaan. Huomenna lähden kuuntelemaan leirin konserttia, niitä riittääkin sitten seuraavien kymmenen päivän ajan. Ja Repellä on hirrrrveä ikävä, oli jo eilen allapäin kun näki laukkuja pakattavan, se on ihan Sirjan koira.

Lauantaina pitäisi hurauttaa Laukaan koiranäyttelyyn. Marsan karva on kasvamassa, ja oletin että sitä olisi ollut jo vähän enemmän, mutta näillä mennään. Neidille tekee ihan hyvää opetella pyörähtelemään kehässä, kun tuo paikallisen koirakerhon näyttelykurssikin meni ihan sivu suun (olin jo sopinut samoille päiville muuta "koiramenoa").

Lomaa odotellessa...

Uhkasin keväällä, että hävitän ruusupuskan pihastamme,
nyt se kukkii aivan kuin henkensä hädässä ; )

Näyttelyssä

Aamu kului mukavasti Ruoveden koiranäyttelyssä. 19 tolleria oli ilmoitettu ja vain yksi oli jättänyt tulematta. Marsa sai EH:n johon olin enemmän kuin tyytyväinen, neiti kun pyörähti kehässä aivan bikinikuosissa. Arvostelu löytyy yläpalkista tai suoraan tästä.
ROP oli ihana vanharouva Fireheart Isn´t It Inez ja VSP Tollerbay Felix Von Tistel.  Onnea vielä kerran!

Ihan pellolla!

Kovasti olisi nukuttanut, unta kun ei sitten ennättänytkään kertyä kovin montaa tuntia. Paistoin aamulla muutaman croisantin valmiiksi tytöille ja sain samalla itsellenikin hieman evästä mukaan. Lähtiessäni oli kolme astetta lämmintä ja tie märkä, onneksi ei matkalla ollut jäätä.

Jyväskylässä olisi ollut koiranäyttely, mutta kun Marsa on vielä vähän "bikinikuosissa" niin eipä tullut kiusausta ilmoittaa sitä kisaan. Ajelimme siis Ankeriasjärvelle treenaamaan markkeerauksia, niitä on nyt ohjelmassa muutaman viikonlopun verran. Olin varannut menomatkaan ruhtinaallisesti aikaa, olimmekin hyvissä ajoin perillä ja ennätimme tehdä kunnon kävelylenkin.
Paikalle tuli vain kolme nuorta noutajaa ja ohjaajia oli kaksi, joista toisella oma treenattava mukana. Kokoonpano siis mustat labradorit ja yksi tolleri; )

Päätimme kokeilla Marsan reaktioita vuoroa odottaessaan. Yleensä odottelijat ovat hieman kauempana, mutta nyt kun eka koira lähti harjoittelemaan menimme samalle pellolle parinkymmenen metrin päähän odottelemaan vuoroamme. Marsa ei ollut moksiskaan, välillä se katseli minua ja välillä seurasi silmätarkkana mitä kaveri touhusi. Nyt kun meitä oli vähän, oli treeni vielä vähän normaalia pidempi ja neuvoa ja ohjetta tuli joka välissä.

Sitten se meidän oma harjoitus. Olen jo naureskellut, että taidan kehittää näissä treeneissä aukeanpaikankammon. Kun otetaan noutoja isolla pellolla, niin Marsa aina hieman innostuu aluksi. Ensin heitettiin ykköspaikkaan, ensimmäiset palautukset olivat... ilmavia. Neidin oli ihan pakko tehdä pieni rundi aina viime metreillä. Kokeiltiin muutaman kerran sitä, että heti kun koira lähti tulemaan kohti, lähdin kävelemään poispäin ja tällä sen huomio saatiinkin takaisin minuun. Sitten toista muistipaikkaa muutaman kerran. Lähetyspaikkaa vaihdettiin ja palattiin heittoihin ensimmäiseen paikkaan. Into säilyi koko ajan, pieni taskuraketti lähti joka kerta yhtä innokkaasti damia hakemaan. Lähetyspaikkaa muutettiin vielä pariin otteeseen, kunnes kaksi viimeistä palautusta tulikin aivan suoraviivaisesti ja yllättäen suoraan käteen. Tähän olikin hyvä lopettaa oma osuus.

Kun osallistujia oli tänään näinkin vähän, niin oli aikaa touhuta aika pitkään yhden koiran kanssa. Koska tällä kertaa treeni oli vain yhdessä pisteessä, kaikki ennättivät myöskin näkemään toistensa koirien työskentelyn ja kuulemaan kesken treenin ja sen jälkeen ohjaajien antamat ohjeet. Oli taas antoisa aamu, kannatti herätä!

Voihan villahousut!

Talvi lähenee ja karvapeitettä pitäisi alkaa ilmaantumaan. Mutta, meidän neiti kasvattaa vain ja ainoastaan villahousuja.  Muutoin ei siis karvaa ole, mutta persausta komistaa kymmensenttiset villahousut.  Hieman hassunkuriseltahan se näyttää ;D

Arto vietti kunnon synttäripäivää, karkasi varhain aamulla kalalle.  Eiköhän tuokin lahjasta käy?  Keli on ollut vielä hienompi kuin eilen.  Illemmalla tosin alkoi pilvistyä ja tuulla, joten mökille ei viitsitty lähteä saunomaan. Lähden tästä keittämään teetä ja sen kaveriksi on porkkanakakkua (vastaavaa kuin porkkanaleivokset). Scrabblen voisi vielä kaivaa esille!

Piirinmestaruudet saatiin ratkottua ja tulospalvelu pelasi hienosti puhelimitse, kiitokset V-P:lle.  Mestaruuden voitti Kirsikkamäen Iiris (49p.).  Kotojen Teddy (Tollerbay Banjo Accord) oli toinen (48p.) ja Nojosen Timon Kuti (Vimpulan Neuvokas Norman) kolmas (47p.).  Eilen kanssani jälkeä tehneen Leenan Laku (Namusillan Luumukehrääjä) oli neljäs (47p.). Tilli (Badamtam´s Bananarama) oli viides (46p.), Jasu (Muskettikoiran tähtisade) kuudes (41 p.) ja Sulo (Black Bet´s Velmut) seitsemäs (34 p.). Onnea kaikille tasapuolisesti!!!