Maanantaina olimme pentukoulutuksessa. Taas ohiteltiin ja pujoteltiin, harjoiteltiin istumista ja maahan menoa. Ja vettä tuli koko ajan enemmän ja enemmän.
Tiistaina lähdin Marsan kanssa metsään. Mökkitien varrella oli paikka, jota olin jo pari kertaa aiemmin vilkuillut sillä silmällä. Jonkin matkan päässä hiekkatiestä oli heinittynyt aukio jonka perällä alkoi todella tiheä kuusikko / pajukko. Kun kävin katsastamassa paikkaa, totesin että muutama metri tiheän kuusikon takana oli oja. Sellainen sopivan kokoinen, ei mikään mahdottoman suuri.
Kävin siis viemässä Marsalle damit sinne ojan taakse. Lähettäessäni neidin hakuun, se joutui vielä heinikkoniityllä ylittämään kaatuneen koivun. Ainakin oli hyviä esteitä matkalla, mutta eivät ne Marsan menoa haitanneet. Se pinkaisi kuin aropupu dameja etsimään. Ja toi ne vielä nopeammalla vauhdilla;) Miksiköhän se tuo aina minulta näkymättömissä olleet damit suorempaa linjaa ja huolellisemmin? Jos se hakee damin avoimesta maastosta niin kohdallani täytyy tehdä pienoinen kiepsahdus. Olemme ryhtyneet harjoittelamaan luovuttamista erikseen. En vielä viitsi edes yrittää painostaa Marsaa tällä asialla, kun noutaminen on muuten niiiin kivaa.
Muutaman metsiköstä suoritetun vauhdikkaan haun jälkeen kävimme kävelyllä. Suoralla hiekkatienpätkällä tein damin avulla vielä pari eteen -lähetystä.
Kotoa lähtiessämme tuli vettä aika reippaasti, enkä sitten viitsinyt ottaa kameraa mukaani. Mutta tietysti sateen raja kulki aivan pienen matkan päästä kotoamme, eikä treenipaikalla satanut lainkaan. Menomatkalla olisin saanut upean kuvan ketusta, joka pysähtyi parinkymmenen metrin päähän tiestä katselemaan meitä, ennen kuin jatkoi matkaansa. Noutavasta koirasta on tosin vaikea ottaa kuvia, eikä tuo pokkarini taida ehtiä tarkentelemaan Marsan vauhdissa,
Tänään otin variksen mukaan iltakävelyllemme. Nurmikkoisella tieosuudella annoin linnun Marsalle kannettavaksi. Sitä piti ensin vähän ihmetellä, mutta kyllä se kelpasi pienen tuumaustauon jälkeen. Olipahan jotain vaihtelua niille kepinpätkille ja risuille joita se tavallisesti raahaa ojanpohjilta mukaansa.
Tällähetkellä varpaitteni päällä nukkuva neiti kuorsaa kaikkea muuta kuin naisellisesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti