En ihan äkkiä muista milloin viimeksi olisin ollut niin umpijäässä kuin eilen. Paikallinen eläinklinikka järjesti match shown ja seisoskelin siellä reilut kaksi tuntia. Suoraan siperiasta puhaltava tuuli osui sopivasti parkkipaikalle jossa kisa järjestettiin. Aurinko paistoi ja sen perusteella olisi voinut kuvitella ulos ikkunasta katsoessaan että ulkona on paljon lämpöisempää. Minä olin täysin paleltunut jo ensimmäisen vartin jälkeen ja odottaminen vain jatkui. Porukkaa oli paljon, varsinkin Mänttäläisiä näytti olevan paikalla.
Järjestäjillä oli pienoisia teknisiä ongelmia ja aina kun luulivat että penturyhmä oli arvosteltu, löytyi jostain kolmeen eri otteeseen vielä pentuja joita ei oltu huudettu kehään laisinkaan. Taas kaikki pois kehästä ja arvostelemaan yksittäisiä koiria. Muutaman kerran huudeltiin turhaan kehään tulijoita, olivat varmaankin lähteneet kotiin lämmittelemään. Tämän vuoksi aikataulu venyi ja venyi.
Marsa sai sinisen nauhan ja heti kun selvisimme sinisten yhteiskehästä pois, suuntasin autolle ja kohti kotia lämmittämään saunaa!
Maanantaina olimme pentukoulutuksessa, se kului kuten ennenkin. Ohjaajalla oli mukana kassillinen leluja ja kaikki leikkivät oman koiransa kanssa. Lisäksi oli seuraamista ja vanhojen juttujen kertausta.
Tiistaina kävin neidin kanssa metsälenkillä. Mukana oli yksi dami, jolla tehtiin vain pari noutoharjoitusta. Repe on ollut maanantai-illasta lähtien hieman kipeänä ja piti saada Marsa purkamaan loppumaton energiansa johonkin muuhun kuin Repen kiusaamiseen. Käytin tiistaina Repeä eläinlääkärissä, mutta epämääräiseen takapään varomiseen ei löytynyt mitään järkevää syytä. Todennäköisintä on, että Marsa on taklannut Repeä liian rajusti ja vanhalla herralla on jotain venähtänyt. Kun nyt syödään pieni kuuri kipulääkettä (tulehdusta poistavaa) niin katsotaan tokeneeko sillä. Mitään muuta oireita ei ole. Voi kun nuo koirat osaisivat puhua!
Repe on tosiaankin aivan liian pitkämielinen tuon Marsan suhteen. Neiti saa tehdä ihan mitä tahansa, eikä se vastustele lainkaan. Sitä saa purra, roikkua kaulanahassa, taklata vauhdissa, hyppiä päälle, juosta päin... lista on loputon. Murahtaisi edes kunnolla ja näyttäisi ettei ihan mitä tahansa saa tehdä, mutta ei, se antaa kaiken tapahtua. Liian hyvähermoinen lapsenkasvattaja! Mutta niin Väpäkin menetteli Repen kanssa, se saa nyt maistaa omaa lääkettään. Repe oli reilusti yli yksivuotias, ennen kuin Väpä laittoi sen kuriin. Se leikki vähän aikaa, mutta kun mitta tuli täyteen se osoitti päätään nostamalla ja koko kropallansa, ikään kuin jäykistymällä, että nyt riittää. Ja Repe totteli. Ehkä tämä sama on odotettavissa? Tai sitten Repe on niin tyytyväinen omaan osaansa "pahnan pohjimmaisena", että Marsa menee heittämällä sen ohitse arvojärjestyksessä. Tämä jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti