Aamupäivä meni yllätys yllätys ruokakaupassa. Kun olin puolenpäivän aikaan "heittänyt" Arton kalastamaan, kului muutama tunti Sirjan assistenttina leivontahommissa. Mutta ei tästä mitään sen tarkempaa...
Iltapäivällä lähdin Marsan kanssa treenaamaan. Mukana oli yksi varis ja kassillinen dameja. Ensiksi kävin viemässä variksen pöpelikköön. Olimme taas paikassa jossa en aiemmin ole tehnyt neidille noutotreeniä, onneksi meillä on useamman maanomistajan kanssa sovittuna treenimaastoja. Varis tuli nätisti, joten päätin jättää homman sen osalta siihen.
Kävin tekemässä dameilla hakuruudun ja haetutin Marsalla kuusi damia. Tällä kertaa olimme melko avoimessa metsässä, niin vein damit normaalia kauemmas. Kaikkein kauimpana olevakin löytyi. Tielle palatessa annoin Marsan kantaa variksen. Se ei revi eikä muutoinkaan rieku, vaan kantaa raakkuvainaata ihan ylpeänä, niin ei kai siitä haittaakaan ole.
Seuraavaksi etsimme suoran metsäautotien pätkän ja teimme kahdella damilla eteen lähetystä. Näitä toistoja tullaan tarvitsemaan vielä mieleeettömän monta, että idea menee perille. Kertaalleen Marsa lähti ihan toisaalle. Kutsuin sen takaisin ja lähetin uudelleen. Nyt se muisti, että olin vienyt jotain eteenpäin ja juoksi suoraan damille. Kuudesta eteenlähetyksestä yksi "pummi", ihan ok saldo mielestäni. Itse pelkäsin etukäteen, että se nappaa ensin ensimmäisen damin ja lähtee sitten vaihtamaan sitä toiseen ja alkaa arpoa näiden kahden välillä kummanko tuo... Mutta tällaista ei esiintynyt. Mennessään toista kertaa lähemmälle damille se kyllä vilkaisi kauempana olevaa damia, mutta malttoi tuoda ensin sen ensimmäisen. Ja haki seuraavasta lähetyksestä sen toisen.
Sitten testattiin sitä lähihakua. Kävin tekemässä lihapullanpaloilla "ruudun" ja lähetin Marsan siihen. Sitten vaan pillittelin kun neiti naposteli lihapullia. Tein saman vielä toiseen kertaan. Tätäkin täytyy tehdä vielä ihan älytön määrä, että menee perille. Pitääköhän mun ryhtyä tosiaankin karkaamaan töistä parina päivänä viikossa? Liukuvan työajan tunteja on kyllä yli viikon verran sisässä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti