Ihan pellolla!

Kovasti olisi nukuttanut, unta kun ei sitten ennättänytkään kertyä kovin montaa tuntia. Paistoin aamulla muutaman croisantin valmiiksi tytöille ja sain samalla itsellenikin hieman evästä mukaan. Lähtiessäni oli kolme astetta lämmintä ja tie märkä, onneksi ei matkalla ollut jäätä.

Jyväskylässä olisi ollut koiranäyttely, mutta kun Marsa on vielä vähän "bikinikuosissa" niin eipä tullut kiusausta ilmoittaa sitä kisaan. Ajelimme siis Ankeriasjärvelle treenaamaan markkeerauksia, niitä on nyt ohjelmassa muutaman viikonlopun verran. Olin varannut menomatkaan ruhtinaallisesti aikaa, olimmekin hyvissä ajoin perillä ja ennätimme tehdä kunnon kävelylenkin.
Paikalle tuli vain kolme nuorta noutajaa ja ohjaajia oli kaksi, joista toisella oma treenattava mukana. Kokoonpano siis mustat labradorit ja yksi tolleri; )

Päätimme kokeilla Marsan reaktioita vuoroa odottaessaan. Yleensä odottelijat ovat hieman kauempana, mutta nyt kun eka koira lähti harjoittelemaan menimme samalle pellolle parinkymmenen metrin päähän odottelemaan vuoroamme. Marsa ei ollut moksiskaan, välillä se katseli minua ja välillä seurasi silmätarkkana mitä kaveri touhusi. Nyt kun meitä oli vähän, oli treeni vielä vähän normaalia pidempi ja neuvoa ja ohjetta tuli joka välissä.

Sitten se meidän oma harjoitus. Olen jo naureskellut, että taidan kehittää näissä treeneissä aukeanpaikankammon. Kun otetaan noutoja isolla pellolla, niin Marsa aina hieman innostuu aluksi. Ensin heitettiin ykköspaikkaan, ensimmäiset palautukset olivat... ilmavia. Neidin oli ihan pakko tehdä pieni rundi aina viime metreillä. Kokeiltiin muutaman kerran sitä, että heti kun koira lähti tulemaan kohti, lähdin kävelemään poispäin ja tällä sen huomio saatiinkin takaisin minuun. Sitten toista muistipaikkaa muutaman kerran. Lähetyspaikkaa vaihdettiin ja palattiin heittoihin ensimmäiseen paikkaan. Into säilyi koko ajan, pieni taskuraketti lähti joka kerta yhtä innokkaasti damia hakemaan. Lähetyspaikkaa muutettiin vielä pariin otteeseen, kunnes kaksi viimeistä palautusta tulikin aivan suoraviivaisesti ja yllättäen suoraan käteen. Tähän olikin hyvä lopettaa oma osuus.

Kun osallistujia oli tänään näinkin vähän, niin oli aikaa touhuta aika pitkään yhden koiran kanssa. Koska tällä kertaa treeni oli vain yhdessä pisteessä, kaikki ennättivät myöskin näkemään toistensa koirien työskentelyn ja kuulemaan kesken treenin ja sen jälkeen ohjaajien antamat ohjeet. Oli taas antoisa aamu, kannatti herätä!