Kohteessa

Tiistaina koko porukka suuntasi hiihtoladulle. Jopa Sirja hiihteli Velhonkodalle paistamaan makkaraa ja juomaan kaakaota. Päivä oli pilvinen ja keli ihan sopiva hiihtelylle

Tänään sitten kaivettiin rääkättäväksi ne loputkin lihakset, joita ei ole vielä käytetty. Vietin siis koko päivän laskettelurinteessä ja nyt sattuu tasaisesti ihan joka paikkaan ; ) Sääennuste ei onneksi pitänyt paikkaansa, vaan aurinko paistoi koko päivän. Vasta myöhään illalla ylitsemme pyyhkäisi nopeasti vesi- ja räntäsade. Mutta se ei haitannut, kun siinä vaiheessa olimme jo saunanlämmityspuuhissa. Nyt kun saisi vielä aikaiseksi venytellä kunnolla, muutoin huomenna voi vähän tihkaista tuo liikkeellelähtö.
Laskettelu ei ole minun juttuni, mutta yksi päivä kerrallaan se on ihan mukavaa. Huomenna pakkaan taas aamusta hiihtotamineet kasalle ja painelen ladulle. Se on ihanaa!

Marsan kanssa on ollut kiva käydä kävelyllä ja palautella muistiin ihmisten ja muiden koirien ohittamisia. Kotona kun voi käydä monta viikkoa kävelyllä ilman että tulee ketään vastaan, mutta täällä tulee joka lenkillä ainakin pari koiraakin vastaan.  Oli meillä eilen lenkillä damikin mukana, sitä kannettiin loppumatkasta kun pahimmat höyryt oli saatu pihalle.

Marsa matkustaa

Nyt alkaa olla kaikki mahdolliset ja ennestään tuntemattomatkin lihakset jumissa. Kaksi päivää on tullut hiihdettyä ja muutoin ulkoilutettua itseään ja välillä myös koiria. Neidit ovat viihtyneet rinteessä.
Molempina aamuina olen suunnannut aamulenkin jonkin lähellä (lue max. 10km) olevan latukahvilan kautta. Niissä on  niin kiva käydä kaakaolla hiihtelyn lomassa.
Repe on opettanut Marsaa reissutavoille. Se näyttää omalla esimerkillään, että kun porukka alkaa pukea hiihto- tai laskettelukenkiä jalkaansa, on aivan turha mennä ovelle pörräämään vaan kannattaa etsiä mahdollisimman lokoisa paikka ja ryhtyä nukkumaan. Neiti on onneksi sisäistänyt nämä vanhan herran ohjeet ihan hyvin. Tänään se ei tullut enää ovelle jalkoihin ihmettelemään kun olin lähdössä lenkille. Se suuntasi kohti olkkarissa olevaa koirien makuualustaa ja ryhtyi huokaisten nukkumaan. Kun palasin hiihtolenkiltäni, se pääsi puolestansa piiitkälle kävelylenkille.

Kohta karvaton?

Niin se vain on, että kun olet ilmoittanut koiran näyttelyyn, niin 99,99% todennäköisyydellä se päättää päästä heti eroon siitä vahäisestäkin turkista mitä sillä on. Eihän tuota nyt alun alkujaankaan kovin paljoa ollut, mutta nyt ne vähätkin karvat hupenevat vauhdilla. Marsa kylvää karvoja ympärilleen ja näyttelyyn on nyt aikaa vajaa kolme viikkoa. Pitäisikö sille syöttää erikeepperiä?

Parina iltana on tehty jotain pientä: kannettu damia ja harjoiteltu luovutuksia sisällä. Muu aika on kadonnut käsistä. Olen pikkuhiljaa ryhtynyt etsimään tavaroita kasalle, sillä lauantaina pitäisi olla valmiina lähtöön jo varhain aamulla.
Marsalla on riittänyt virtaa, se kantaa mulle sisällä ihan kaiken irtaimiston. Onneksi se ei ole intoutunut tuhoamaan niitä sukkia, lapasia yms, se vaan kuljettaa ja käy ylpeänä esittelemässä. Kyllä se näitä aarteitaan tuo suoraan käteen, ihan pyytämättä!

Mökkirannassa

Lauantaina jatkettiin "kuivahiihtoa", homma pelitti ihan mukavasti ja Marsakin tuntui tykkäävän. Välillä se yritti vähän tarjota sivullakävelyä, mutta siirtyi pienen kehoittelun jälkeen kävelemään eteeni.

Tänään karattiin aamusta Marsan kanssa kahdestaan mökille. Vein Sirjan ensin iltapäivän konsertin treeneihin ja hurautin sitten Manniskylälle. Keli oli aivan upea!
Kun oli vähän leikitty ja istuskeltu ihmettelemässä auringonpaisteessa kylpevää Keurusselkää, ryhdyttiin tekemään muutama treeni.
Meidän seuraaminen on ihan kamalaa, jopa minä tiedän että se on ihan liian ilmavaa. Marsa kulkee välillä liian kaukana sivulla, välillä melkein poikittain edessä. Välillä menee pieni pätkä ihan kohdallaan. Ja istumiset menee pääsääntöisesti poikittain viereeni. Talvella on kyllä yritetty käyttää teitä reunustavia lumivalleja hyväksi ja niiden avulla on saatukin ihan hyviä suorituksia aikaiseksi, mutta aakeen laakeella ollaan taas niin poikittain että heikkohermoisempaa hirvittäisi ;)

Seuraavaksi käytettiin hyväksemme sitä suurta kenttää, järveä. Eli tehtiin kaksi pitkää linjaa. Ensimmäisen palautus oli taas pientä kruisailua, piti hieman konahtaa. Toinen meni sitten ihan nappiin.

Mökin viereinen kalliorinne näytti niin hyvältä, että tein siihen hakuruudun. Osa kalliosta oli sulaa ja kivien välinen lumi kantoi jopa minua, joten alueella oli helpompi liikkua kuin kesäkelissä ikinä. Jätin Marsan mökin kuistille odottelemaan ja vein kuusi damia, sekä pyykkipoikiin kiinnitetyt kuitunauhat (joiden avulla damit on helpompi löytää jos koira ei tuo kaikkia) rinteeseen.
Hain Marsan ja ajattelin, että katson vähän millaisella työskentelyinnolla neiti toimii ja päätän sitten sen mukaan montako damia pyydän hakemaan. No, hakuinto ei missään vaiheessa osoittanut laantumista, joten Marsa sitten haki minulle tasaiseen tahtiin kaikki kuusi damia.
Kun damit oli haettu, kävin vielä kierroksella hakemassa kuitunauhat pois. Marsa oli tehtävistä vapautettu ja "singahteli" mukanani. Jossain vaiheessa se katosi näkyvistäni ja hetken kuluttua näin sen juoksevan määrätietoisesti luokseni. Neiti pysähtyi eteeni ja kappas, sen suussa oli kuitunauha pyykkipoikineen. Se oli käynyt hakemassa yhdessä puskassa matalalla olleen nauhan ja toi sen minulle: "näitähän sinä etsit!!"  Ihana murunen!!! ♥

"Moottorikelkka menee tuolla..."

"Luulitko että lähtisin perään?"

Vietimme vielä vähän aikaa jäällä. Aurinko paistoi ihan täysiä ja tuulta ei ollut lainkaan. Kelloa oli kuitenkin pakko vilkuilla, sillä Soittajapoikien konserttiin piti vielä mennä iltapäivällä.

Vasta mökiltä tavaroita kasatessani hoksasin että minulla oli yksi variskin matkassa, dementia alkamassa? Ei siinä auttanut muu, kuin antaa tipu Marsalle kannettavaksi. Minä kannoin kaikki kassit ja neiti sai tuoda vaakun. Matkalla autolle pysähdyttiin neljä kertaa ja neiti sai tuoda vaakun minulle. Ensimmäisellä kerralla se ensin vähän ihmetteli komentoani tuoda vaakku näytille, mutta kaikilla seuraavilla kerroilla varis tömähti vauhdilla käteeni.

Iltapäivän konsertti oli upea. Varsinkin juhlaorkesterin esitys, jossa oli mukana sekä tämänhetkisen orkesterin soittajia, että suuri määrä vanhoja soittajia joista muutama ammattimuusikoita. Suur kiitos kaikille esiintyneille!

Päivän kuvasaldo by kännykkäkamerani.

Pientä pintarem... eikun puuhastelua

Kiireinen, mutta muutoin ihan mukava viikko alkaa olla loppusuoralla. Töissä on ollut sen verran hulinaa, että olisin jo tiistain jälkeen ollut ihan valmis siirtymään viikonlopunviettoon.
Marsan kanssa on tehty pienimuotoista treeniä. Palautuksia on taas harjoiteltu sisällä, ne on menneet ihan mallikkaasti. Iltakävelyllä on kannettu ja luovutettu damia (voin sanoa "kannettu" sillä dami on ollut välillä minun taskussani).

Eilen tehtiin vähän pidempi metsämarssi ja sillä reissulla oli varis mukana kannettavana. Varis on tuollaiselle pienelle nartulle näköjään hieman konstikas. Marsa ei ihan vielä osaa pakata sitä oikein suuhun ja välillä se sitten astuu siiven päälle tai on muita ongelmia. Nyt on sitten ihan rauhassa harjoiteltu mistä kohti siitä pitäisi napata kiinni. Ja kun tämä saadaan hanskaan, siirrytään varmaankin samaan hommaan lokilla, siinä onkin sitten jo isompi haaste, ihan kirjaimellisesti.

On yksi pienoinen ongelma, jonka olen nyt hoksannut. Meidän varikset on aika vanhoja, tai siis ovat asustelleet pakkasessa turhan pitkään (eihän ne sielä oikeastaan enää "vanhene" ;). Eli ajan kuluessa ne ovat kuivuneet ja ovat pahuksen keveitä. Ne myös pysyvät aika tiukasti samassa asennossa vaikka ne sulattaisi kunnolla, siivet eivät lepata niin kuin tuoreemmilla tipusilla. Täytynee siis ottaa tukku vanhoja vaakkuja pakkasesta ihan viimeiseen käyttöön, että saa tilaa uusille tipusille. Variksien hankintaa siis tiedossa.

Tänään kaivelin vanhan juoksuvyön ja valjaat esille. Käytiin sitten Marsan kanssa kokeilemassa pientä lenkkiä kävelysauvojen kera, siis pientä "kuivaharjoittelua" ensi talven hiihtolenkkien varalle.
Lenkki meni pääsääntöisesti ihan hyvin, joten taidan tosiaankin pakata kamppeet mukaan Ylläkselle. Päästään sitten Marsan kanssa jatkamaan näitä harjoituksia sielläkin. Ja kyllä me ainakin yksi dami pakataan mukaan! Jos ei muuten, niin sitä voi kantaa oksanpätkien sijaan kävelylenkeillä!

Ihan pihalla, auringon paisteessa...

Olipas taas upea keli! Raitisilmamyrkytys tuli hankittua, nyt väsyttää ihan vietävästi. Pakattiin aamusta Marsa mukaan, suuntana mökki. Arto suunnitteli pilkkivänsä ja me Marsan kanssa vähän treenailtaisiin ja vietettäisiin aikaa aurinkoisessa säässä.

Aurinko paistoi täydeltä terältä. Mökin kuistilla tuulensuojassa ollut lämpömittari näytti iltapäivällä jo +20 astetta.
Aluksi otettiin vähän toko-liikkeitä. Ne nyt meni sillain ihan mukavasti, vähän höseltäen kuten meillä aina, kun en jaksa olla niin hirmuisen tarkka.

Sitten tehtiin ihan helppoa linjaa ja siinä Marsan piti vähän kettuilla damia tuodessaan. Dami  tipahteli ja tuleminen tuntui olevan välillä ihan hukassa, mutta tuli kuitenkin.
Seuraavaksi neiti sai kantaa varista. Jäällä ei ollut lunta kuin ihan ohut kerros, eli lääniä variskävelylle löytyi. Se oli onneksi mieluisaa puuhaa ja neiti kantoi ja luovutti vaakkua ihan siististi.
Lopuksi päätin ottaa riskin ja tehdä jäälle n.100 metriä pitkän linjan, kun nyt kerrankin oli tilaa ja hyväpohjainen paikka käytössä. Tein sen niin, että lähetys/luovutus oli ranta "pusikossa" ja dami vietiin yhdessä kauas. Ajattelin kyllä, että tässä voisi olla katastrofin ainekset kasassa. Mutta ei, Marsa pinkaisi jäälle, pyörähti n. 30 metriä ennen damia vilkaisemaan minua, jatkoi käskystä taas suoraan eteenpäin ja toi damin ilman minkäänlaista epäröintiä suoraan minulle, sinne pusikkoon! Tähän oli hyvä päättää päivän virallinen osuus!

Pienen jäällä käveleskelyn ja leikkimisen jälkeen olikin aika mennä paistamaan makkaraa.

Viikonloppua!

Rauhaisaa sellaista! Marsan kanssa on taas vain kannettu ja luovutettu damia. Nyt on varis sulamassa ja sitä kannetaan huomenna. Parempi pitää homma hanskassa neidin kukkoiluyritysten aikana. Linjat polulla voisi olla se, mitä saatettaisiin huomenna tehdä kantamisen lisäksi. Jyväskylään asti ei varmaankaan kannata tämän "murkun" kanssa ajella. Turha antaa sen edes yrittää keskarin  näyttämistä!
Sinänsä harmi, sillä meillä menee nyt kuukausi ilman junnutreenejä. Ensi sunnuntaina on Keuruun Soittajapoikien 60-vuotis juhlakonsertti ja koska olen ko. puhallinorkesterin hallituksessa, niin ei varmaankaan voi jättää menemättä Marsan treenien vuoksi. Seuraavana vkonloppuna ollaan Ylläksellä ja sitä sitä seuraavana vkonloppuna ollaan vasta kotiuduttu reissusta lauantaina. Ehkä silloin ei jaksa lähteä ajelemaan sunnuntaina ennen ylösnousua?

Hyvin menee, Sirjalla alkoi tänään vatsatauti ja Sara aloittaa ensi keskiviikkona kevään yo-kirjoitukset. Olisi ihan kiva jos kaikki tämän lukeneet pitäisivät peukkuja, ettei tauti ole tarttunut Saraan! Seuraavalla viikolla on vuorossa toinen koe ja jatkoa seuraa sitten syksyllä ja seuraavana keväänä.

Huomenna aamusta mökille, Arto pilkille ja me Marsan kanssa treenaillaan kantamista, ellei tuo Sirjan tauti tuosta vielä pahene niin että jään kotiin.
Ehkä mun pitäisi saada siirrettyä taka-alalle vastenmielisyyteni tokoon ja treenata sitäkin. Voi Jami minkä teit aikoinaan, mun tokoilukiintiö tuli niin täyteen sen koiran kanssa!

Illan tv-tarjonta? No tietysti yle Fem ja suora lähetys Ruotsin euroviisukarsinnasta "Melodifestivalen 2012", vastaava skaba on tullut katsottua jo muutamana edellisenäkin vuotena! Hyvää kielitreeniä kun ei ole tekstitystä, suora lähetys.

Meidän pikku Reiska

Meillä oli eilen bileet! Pikku Repe, Reiska, Reino, Meino, Mauno, Repekka... täytti kahdeksan! Äkkiä nuo vuodet ovat menneet. Vastahan me Arton kanssa hurautettiin hakemaan Reiskaa Bodöstä ; ) Nyt se on sitten virallisesti veteraani. No, eipä tuota ikää huomaa kun se välillä peuhaa Marsan kanssa kuin pikku pentu.

Illat ovat kuluneet kävelylenkeillä. Mukana on ollut dami, jota Marsa on kantanut, luovuttanut, kantanut, luovuttanut... ja se on ollut ihan kivaa.
Meillä on täällä nyt yksi teini lisää, sillä Marsalla on alkanut mörkö-&uhmakausi. Se on ihan kuin murrosikäinen, onneksi ei osaa paukutella ovia perässään ;) Nämä "uhmat" ovat viime päivinä suuntautuneet lähinnä Artoon. Marsa ei kuule tai muka ymmärrä mitä sille sanotaan, puuhastelee vain omiaan. Osaa siis olla tooosi ärsyttävä.

Tänään oli pakko päästä hiihtämään sillä aikaa kun sauna lämpeni. Hiihdin jäällä n.7km lenkin kuun loistaessa taivaalta. Otsalamppu sanoi sopimuksen irti, mutta se ei haitannut lainkaan. Kuutamo oli aivan upea!

Let the sun shine

Olipas upea viikonloppu. Lauantaina tuuli hieman haittasi, varsinkin järven jäällä tehtyä hiihtolenkkiä. Marsasta ei ole vielä hiihtokaveriksi, ja kyllä lumi oli nyt niin jäistä ja kovaa, että tassut olisivat olleet kovilla.
Lauantai-iltapäivä kului rattoisasti, kun kuunteli Sirjan ja Erikan harjoittelevan uutta biisiä. Arto innostui äänittämään sen ja äänite löytyy täältä.

Sunnuntaina ajelin Marsan kanssa Ankeriasjärvelle treeneihin. Keuruulla oli lähtiessäni, puoli yhdeksän aikoihin, n. -9 C, Petäjävedellä -13 C, Jyväskylässä kymmenen aikoihin -11. Aamu oli aivan upea, aurinko paistoi ja se myös lämmitti jo hieman.
Paikalla oli neljä oppilaskoirakkoa ja kaksi opettajaa koirineen. Alku oli hieman hankala, ei millään saatu päätettyä mihin tehdään kaksoismarkkeeraukset. Suunnitteluun hupeni yli puolituntia, ennen kuin löytyi ratkaisu joka toimi. Päivä jatkui jotensakin samaan malliin, kenelläkään ei tuntunut menevän homma ihan putkeen. Ohjaajat sekoilivat ja unohtivat mitä piti tehdä, koirilla tuntui olevan kevättä rinnassa, paikalle pölähti: sauvakävelijä, polkupyöräilijä, metsuri, hevonen (+ratsastaja), poliisien helikopteri (joka pörräsi pitkään päällämme) yms. ylimääräistä sähellystä. Onhan se aika eksoottista tehdä kaksoismarkkeerausta kun helikopteri pyörii yläpuolella.

Marsa meni hyvin ja huonosti, onneksi ei sentään hyvinhuonosti.
Kaksoismarkkeerauksessa kehitin taas itselleni "aukeanpaikankammon". Isolla auratulla alueella, alueen reunoille tehtyjä markkeerauksia palauttaessaan, Marsan piti taas riekkua damin kanssa, ennen kuin se "muisti" että tämä piti viedä mammalle.  Vähänkö ketutti!

Aukion reunamalle tehty linja kahdella damilla meni sitten taas ihan hyvin, ei mitään ongelmia. Meidän aikaan siellä ei onneksi liikkunut hevosia, en tiedä mitä  Marsa olisi niistä tuumannut. Mutta ei sitä myöskään haitannut ne muutaman hevonkakat joita sielä oli. Jotain positiivistakin siis!

Illemmalla kävin vielä hiihtolenkillä jäällä. Alkumatkasta oli upea auringonlasku, loppu sujui kuun valossa.

Alla kuvia hieman väsyneestä Marsasta. Aamu oli ollut sille ihan riittävän rankka.

Kuvat © Arto

Koulujen hiihtolomaviikko...

Viikko katosi käsistä ihan vauhdikkaasti. Töissä on ollut kiirettä ja vaikka tytöillä on ollut hiihtolomaviikko, ja siten vapaata harrastuksistansa, on touhua riittänyt illoillekin.

Marsan kanssa on käyty pitkillä kävelylenkeillä ja torstai-iltana ehdittiin sen verran valoisaan aikaan pihalle, että neiti ennätti vähän revittelemään vapaana pitkin ja poikin metsätietä. Yksi dami oli taskussa mukana ja sillä tehtiin kaksi linjatreeniä. Pikkaisen harjoiteltiin seuraamista ja maahanmenoa, loppu aika käveltiin ja leikittiin.

Tänään oli herätys aikaisin, sillä seitsemältä piti olla jo menossa kohti Hartolaa ja Kunkkulan koirakeskusta. Olimme Arton kanssa ylituomari 1 -kurssilla. Mahtava päivä! En muista milloin viimeksi olen ollut kuuntelemassa niin hyvin vedettyä luentoa, ei nukuttanut yhtään. Välillä sai nauraa vedet silmissä ja välillä puhuttiin ihan vakavasti. Kyllä huomasi kuulijakunnastakin, että nyt ollaan paikassa, johon ei ihan sattumalta eksytä. Kysymyksiä sateli ja keskusteltavaa riitti.



Lomaan olisi vielä kolme viikkoa, tuskin maltan odottaa. Sitten pakataan koko sakki kasalle ja hurautetaan Ylläkselle Äkäslompoloon mökkeilemään viikoksi. Ohjelmassa on hiihtoa, laskettelua, lenkkejä, saunomista, lautapelejä ja hyvää ruokaa.
Marsaa en aio vielä tänä talvena viedä koiraladulle, mutta ajattelin kyllä pakata mukaan myös juoksuvyön ja kävelysauvat, joten se pääsee "kuivaharjoittelemaan" ensi talven hiihtolenkkejä varten. Mahtaakohan noin pienelle neidille löytyä husky-valjaita? No, nyt mennään vielä lenkille Väpän mamman omistajan meille aikoinaan tekemillä heijastinvaljailla. Ne ovat monen vuoden käytönkin jälkeen vielä tosi hyvässä kunnossa. Kestäneet siis mainiosti isältä tyttärelle ;)