Viikot vierii...

Yleensä sanotaan että työ haittaa harrastuksia, mutta nyt näyttää olevan niin että harrastuksetkin voi haitata harrastuksia.
Kesä siis tuli ja meni. Kolmen viikon lomajaksoni osui sopivasti juuri niihin loppukesän sateettomiin, lämpöisiin päiviin. Kaikille lomaan osuneille viikonlopuille oli jotain menoa jo etukäteen järjestettynä, eli ihan normi loma siis.

Ensimmäisestä lomaviikosta nappasi tollereiden mejä-mestaruus suurimman osan aikaa. Vaikka en koeviikonloppuna päässyt itse paikalle, niin ilmoittautumisten vastaanottajana oli sitten puuhaa eniten juuri ennen koetta. Piti miettiä jälkipareja ja soitella niille joita en tuntenut saadakseni selville heidän osaamistasonsa jälkienteossa. Ja sitten kun alkoi tulla peruutuksia, meni koko suunnitelma aina uusiksi. Ja niitä peruutuksia tuntui riittävän!

Seuraavalla viikolla toimittiin Sirjan muuttokuskeina ja käytiin Jyväskylässä MILJazz-15 konsertissa.
Sitten olikin jo hieman vapaampi viikko, silloin avattiin telkkari ensimmäistä kertaa koko lomalla ja seurattiin ... yleisurheilun mm-kisoja.

Nyt pitäisi varmaankin tehdä pieni ryhdistäytyminen tämän blogin kanssa. No, seuraaville viikoille on pientä häppeninkiä tulossa, joten eiköhän niistä saa jotain juttua aikaiseksi.

Sain Carolalta kuvia Wildasta, kiitos taas kerran!

Ja sitten pari kännykkäkuvaa Metestä.

Mette ja BFF, vai olisko tuo sittenkin KFC?

Sulo kylässä!

Maanantaina meillä poikkesi vieraita! Sulo perheineen oli matkalla pohjoisesta etelään ja pysähtyi meitä morjestamaan. Takapihalla riitti vauhtia.
Harmi vain, että mamma Marsalla alkoivat juoksut kovin ennen aikojaan (jo reilu viikko sitten), joten Mette hoiti vieraan kanssa leikkimisen ilman mammaa.
Muutama kuva vauhdikkaasta kaksikosta saatiin otettua.

Mette ja Sulo.

Mette kiipesi välillä lumikasan päälle Suloa vahtimaan.

Hellettä, treeniä ja koejälki

Päivät katoavat käsistä... Maanantaina kävimme kovassa helteessä ajamassa Marsan kanssa läpi treenijäljen. En saanut koiraa juomaan riittävästi aamupäivän aikana ja sen huomasi loppumatkasta, koko porukka oli hieman nuukahtanutta. Mutta kunnialla selvittiin pois. Makauksista kaikki eivät kiinnostaneet, mutta yllätys yllätys, ne joissa ei ollut lisätty verta vaan oli vain pomputettu sientä, olivat kaikkein kiinnostavimpia. Kumma heppu!
Eilen kävimme tekemässä ihan aidon, oikean koe-jäljen Leppälahdessa. Tänään siis suuntana iltakoe, joka alkaa klo 16. Ja minulla opastettavani (+ purettavana) oman ryhmäni viimeinen jälki. Lämpöä tulee riittämään, Marsa parka.

En ole vuosiin ollut iltakokeissa. Ehkä viimeisin niistä oli sen verran "karmaiseva" kokemus, ettei ole tullut moisia edes katsottua. Joskus vuosia sitten olin iltakokeessa, enkä silloin ollut lomalla vaan osallistuin työviikon aikana. Sain etukäteen tietää että jäljentekoparikseni tulee ensikertalainen voittajajäljen tekijä. No, me Arton kanssa hankimme oman jälkeni kartan ja sovimme kokeen järjestäjän kanssa, että kävimme tiistaina töiden jälkeen suunnistamassa sen.
Keskiviikkona töihin ja illalla suunnistamaan ja verettämään parini kanssa hänen jälkensä ja vielä illan pimetessä verettämään oman jälkeni.
Torstaina seitsemäksi töihin ja sieltä suoraan kokeeseen. Väpän kanssa kierros metsässä, oman jäljen opastus ja purku.
Joskus ilta kymmenen pintaan suuntasimme kotiin. Ja taas perjantaina seitsemäksi töihin. Juu, ei oikein ole iltakokeet tuon kokemuksen jälkeen houkutelleet. ;)

Tänään täytyy yrittää juottaa Marsaa riittävästi ja sitten vain toivotaan että päästään metsän suojaan koejäljelle. Jos tulee suuria aukkoja tai muuten avointa maastoa, niin ne voivat tällä helteellä olla tosi tukalia paikkoja.
Peukut pystyyn!

Juhannusta...

Treenit jatkuvat, sillä seuraava koestartti lähenee uhkaavasti. Nyt tuli kyllä tehtyä sellainen ryteikköjälki, etten ihan äkkiä muista että moista olisi tehty, paitsi yksi Repen treeni viime kesältä (jolta se olisi ottanut 50 pistattä, ehkä siksi että niin kurjalla jäljellä ei tee mieli risteillä).
Juhannus on kulunut rattoisasti mökillä: hyvää seuraa, hyvää ruokaa, sauna koko ajan lämpöisenä ja tietysti muutama erä scrabblea.
Repe on ollut lääkekuurilla "persausrauhastensa" vuoksi, ja siksi myös uintikiellossa. Mutta ei se ole rantaan hinkunutkaan. Kun Marsa tai me ihmiset olemme uineet, Reiska on ollut sisällä mökissä kuuntelemassa radiota juuri sen verran kovalla, ettei sillä ole ollut mitään aavistusta siitä että muut iloittelevat järvessä. Taitaa olla Reiskalla pieni operaatio edessä syksyllä...
Huomenna sitten nähdään miten neiti Marsa tänään rakennetusta haasteesta selviää.

Treeniä pukkaa

Parin viikon kesäloma alkoi, joten mikäpä sen mukavampaa kuin rämpiä pitkin metsiä. Teimme Marsalle treenin melko ikävään maastoon, vanhaa kuivaa kaadettua pikkupuuta riitti lähes koko matkalle. Marsaa maaston vaikeakulkuisuus ei tuntunut haittaavan, meille maasto oli haastava.
Makauksia oli runsaasti ja kaksi katkoa. Katkot eivät ainakaan tähän mennessä ole olleet ongelma vaan kulmat, joten niitäkin oli reippaasti. Kaikki makaukset löytyivät, pari nuuhkaistiin nopeasti ja parille pysähdyttiin toosi pitkäksi aikaa.
Katkot sujuivat hyvin ja kulmista yksi meni rengastaen n. jälkinarun suuruisen lenkin. Kaiken kaikkiaan siis hyvin onnistunut treeni. Ja minulle se oli hyvä "narusulkeinen", sai olla kärppänä että naru kulki siinä ryteikössä ilman että tarttui mihinkään kiinni.

Keitahalla

Aamun ohjelmaani kuului pitkä kävelylenkki Marsan kanssa. Kävelimme mökiltä Kesängin Keitaalle paistamaan makkaran. Aurinko paistoi eikä tuullut lainkaan. Mennessä kävelimme metsässä kiertelevän polun kautta ja takaisin tulimme jäätä pitkin.

Äkäslompolossa

Blogissa on ollut hiljaiseloa, kun kirjurilla on liian kiire. Ajelimme Äkäslompoloon viime lauantaina koko lauman kanssa ja päivät ovat kuluneet ulkoilun, hyvän ruoan, pelien ja saunomisen merkeissä.
Jokapäivä on tullut käytyä vähintään yhdellä kunnon hiihtolenkillä, yleensä pienen päivälevon jälkeen vielä iltalenkilläkin. Helppo lähteä, kun ladulle pääsee ihan mökin vierestä.
Nuoriso on viihtynyt enimmäkseen rinteessä.

Koiratkin ovat saaneet osansa ulkoilusta, on ollut mukava kiertää taas uusia reittejä. Vieraiden koirien hajuja on riittänyt nuuskittavaksi.

Tänään lähdin aamun hiihtolenkkini jälkeen Marsan kanssa kävellen latukahvila Riemuliiterille. Kävelimme ladun lähellä kulkevaa moottorikelkalla ajettua kävelyuraa. Se olikin tarpeen, sillä hankikantoa ei ollut edes sen vertaa, että Marsa olisi pystynyt kävelemään uran ulkopuolella. Se upposi hankeen aina kun yritti käydä nuuskimassa hieman kauempana.
Kun kaakao oli juotu (ja Marsa syönyt omat eväsjuustonsa) palailimme takaisin oikaisten loppumatkasta Äkäslompolojärven jään poikki.

On se kamalaa, kun viikkoon ei ole voinut lähteä pihalle ilman aurinkolaseja! Joka päivä on ollut upea aurinkoinen ulkoilukeli.