Puuhastelua

Maanantai hurahti töissä vähän pitkäksi.  Kerkesin kuitenkin illalla käymään Marsan kanssa metsässä kävelyllä.  Mukana oli "redbull" variksensiipidami ja se meinasi olla aivan liian ihana.  Keli oli upea ja harmitti niin vietävästi kun ei ollut kameraa mukana.

Tiistaina kävimme hihnalenkillä.  Marsa on pihassa, mökillä ja metsäreissuilla aina irti, joten tuo hihnassa kävely tahtoo jäädä aika vähälle.  Pitäisi myös lähteä kävelemään "ihmistenilmoille", kun näillä meidän nurkilla ei juurikaan lenkillä ole vastaantulijoita.  Ei siis ihme, että oli sielä näyttelyssäkin aivan ihmeissään kun porukkaa oli jokapuolella.  Onneksi meillä alkaa kohta Keuruun Seudun Kennelkerhon pentukurssi.  Sinne on ilmoittautunut 17 koirakkoa, pientä hulinaa siis tiedossa. Tuskin maltan odottaa!

Tänään menin ensin töistä kotiin hakemaan Marsan mukaani.  Se sai istuskella yksikseen autossa sillä aikaa kuin käväisin kaupassa.  Sitten kävimme pienellä kävelyllä, ihmettelemässä autoja ja ihmisiä.  Neiti on tosi naisellinen, se jaksoi peilata itseään jokaisesta näyteikkunasta ja lasiovesta.  Aina piti käydä kurkistamassa lasista heijastuvaa kaunista tollerineitiä ;).

Illemmalla käytiin askartelemassa metsään harjoitusjälkiä.  Kiitos Aija avusta!  Viikonloppuna Repellä olisi edessä startti, ihan virallinen mejä-koe.  Mitähän minä taas olen mennyt tekemään? 

Voihan villahousut!

Talvi lähenee ja karvapeitettä pitäisi alkaa ilmaantumaan. Mutta, meidän neiti kasvattaa vain ja ainoastaan villahousuja.  Muutoin ei siis karvaa ole, mutta persausta komistaa kymmensenttiset villahousut.  Hieman hassunkuriseltahan se näyttää ;D

Arto vietti kunnon synttäripäivää, karkasi varhain aamulla kalalle.  Eiköhän tuokin lahjasta käy?  Keli on ollut vielä hienompi kuin eilen.  Illemmalla tosin alkoi pilvistyä ja tuulla, joten mökille ei viitsitty lähteä saunomaan. Lähden tästä keittämään teetä ja sen kaveriksi on porkkanakakkua (vastaavaa kuin porkkanaleivokset). Scrabblen voisi vielä kaivaa esille!

Piirinmestaruudet saatiin ratkottua ja tulospalvelu pelasi hienosti puhelimitse, kiitokset V-P:lle.  Mestaruuden voitti Kirsikkamäen Iiris (49p.).  Kotojen Teddy (Tollerbay Banjo Accord) oli toinen (48p.) ja Nojosen Timon Kuti (Vimpulan Neuvokas Norman) kolmas (47p.).  Eilen kanssani jälkeä tehneen Leenan Laku (Namusillan Luumukehrääjä) oli neljäs (47p.). Tilli (Badamtam´s Bananarama) oli viides (46p.), Jasu (Muskettikoiran tähtisade) kuudes (41 p.) ja Sulo (Black Bet´s Velmut) seitsemäs (34 p.). Onnea kaikille tasapuolisesti!!!

Metsässä tänäänkin

Heti aamusta ajoimme Arton kanssa Uuraisille auttamaan Keski-Suomen piirinmestaruuden jälkien teossa. Tämä oli yhdeksäs vuosi peräkkäin mukana pm:ssä, nyt vain ilman omaa koiraa kisassa. 
Keli oli upea, hieman liiankin kuuma jälkien tekemiseen.  Melkein joka jäljellä oli nähty käärme, jäljellä jota olin tekemässä näimme kaksi kyytä.  Toivottavasti ne eivät aiheuta ongelmia huomenna.
Omat koirat jäivät sitten tänään vähän vähemmälle huomiolle, pääsivät toki mökille vähän juoksentelemaan ja uimaan. Nyt ne nukkuvat tyytyväisinä vierekkäin olkkarin lattialla. Itselläni on ollut eilisestä asti sen varran flunssainen olo, että lienee parasta katsoa mallia koirista ja mennä nukkumaan. Vai pitäisikö jaksaa vilkaista teemalta alkavaa Queenin konserttitaltiointia?

Lahjattomat harjoittelee

Joten kävimme eilen tekemässä Repelle treenijäljen!  Pitihän meidän nähdä oliko viime viikkoinen vain poikkeus säännöstä. 
No, kyllähän se vähän niin oli.  Osan aikaa Repe teki aivan älyttömän tarkkaa työtä ja makauksetkin tuli merkattua.  Mutta sitten välillä se unohti koko homman.  Arto, joka oli narun toisessa päässä, joutui moneen otteeseen kehottelemaan, eikä sekään tuntunut aina auttavan.  Lisää treeniä, se kai se olisi lääke tähänkin vaivaan.  Täytyy taas vähän miettiä, josko vielä ensi viikolla yrittäisi? 

Vähän vanhempi kuva kaveruksista.

Nam!

Metsässä

Tänään kävin Marsan kanssa metsässä kävelemässä ja oli meillä yksi damikin mukana.  Ensin tehtiin harjoitus jossa jätin Marsan odottamaan kun vein damin polulla edemmäs.  Kun palasin takaisin, otettiin seuraamista damista pois päin muutama metri.  Sitten täyskäännös ja lähetys hakemaan damia.  Pari ensimmäistä palautusta tuli pienen kunniakierroksen kanssa,  mutta kun oli tuota virtaa aika reilusti! Niin ja meillä nuo palautukset eivät tule käteen vaan dami putoaa suusta heti kun Marsa kurvaa eteeni.  Siihen täytyy siis keksiä jotain kikka viitosta jota voisi harjoitella ihan erikseen.
Sitten taas käveltiin vähän matkaa  ja tehtiin sopivan näköiselle metsäaukolle pieni "hajustettu" alue, jota siis tallasin ristiin ja rastiin.  Jätin Marsan istumaan ja odottelemaan kun vein alueelle damin ja sitten neiti kävi sen sieltä noutamassa.  Näin siis muutama nouto.
Taas pienen kävelyn jälkeen tuli vastaan mukava pieni aukko kohta.  Marsa joutuikin nyt sivustaseuraajaksi, kun kävin itse muutaman kerran hakemassa Marsan viereltä heittämäni damin.  Neiti kyllä nytkähti jokaisen heiton jälkeen, tosin vasta kun annoin käskyn jäädä paikalle, ennen kuin lähdin itse kävelemään.  Mutta kyllä se malttoi tarkasti kuunnella, kun kertaakaan ei edes takamustaan maasta nostanut.
Paluumatkalla palauteltiin mieleen pentuna harjoiteltua pillistä istumista.  Aina vihellyksestä se kääntyi katsomaan ja istahti (ensimmäisillä kerroilla aika hitaasti), mutta sitten olisi kovasti tehnyt mieli lähteä tulemaan luokse. No, tätä ei ole tullut harjoiteltua moneen viikkoon, ihan pentuna sitä harjoiteltiin kotipihassa.
Olen vähän huono laittamaan näitä "treenejä" sanalliseen muotoon.  Kun edellisestä pennun kouluttamisesta alkaa olla kymmenen vuotta, niin on nuo termit hieman hakusassa.  Ja kyllä tuo harjoituksien keksiminenkin tuottaa päänvaivaa, kun ei enää millään muista mitä Väpän kanssa tuli harjoiteltua!  Niin ja voin varmaankin tunnustaa että nuo noutotreenien termit ovat aina olleet hieman verrattavissa hepreaan ;)

Marsa the marjansyöjä

Tämä neiti syö ihan onnessaan marjoja.  Se aloitti mustikoista, niitä on ollut helppo napsia yksi kerrallaan puskasta.  Tänään se laajensi puolukoihin.  Ja kuinka söpön näköinen se onkaan syödessään! 
Ensin tuijotetaan puskaa ja valitaan ensimmäiset uhrit.  Ryppy otsassa syvenee ja varovasti napataan etuhampailla yksi terttu puolukoita.  Jos mukaan on tullut lehtiä, marjat pudotetaan sammaleelle ja napsitaan siitä varovaisesti suuhun.  Jos on pelkkiä puolukoita suussa, niin pari puraisua ja taas alkaa puskan intensiivinen tuijottaminen: mikä terttu näyttää parhaalta.  Ja se osasi ihan varmasti valita kaikkein punaisimmat!  Kertaakaan en nähnyt suuhun eksyvän vaaleita, raaempia puolukoita.

Näyttelyssä

Olen aina sanonut ettei näyttelyt ole meidän juttu.  Nyt on kuitenkin tullut käytyä jo kahtena perättäisenä viikonloppuna ja ei se nyt niiiin kamalaa ollut.

Heinolaan ei onneksi tarvinnut lähteä hirveän aikaisin (vrt. suurin osa mejä-kokeista), starttasimme vähän ennen kahdeksaa.  Kehä oli ajoissa, toimitsijat kävivät reilun puolentunnin kahvitauolla ennen tollereiden kehän starttaamista. Ja Marsa paljasti olevansa ihan kunnon touho-tolleri.  Se yritti ensimmäisen tunnin ajan tehdä tuttavuutta ihan jokaikisen ohi menevän koiran kanssa.  Lopulta se uskoi, että tänne ei oltu tultu leikkimään ja tyytyi katselemaan muita koiria ihan rauhassa.

Ja sitten Marsa kehään.  Tuomari pyysi minua näyttämään koiran hampaat, hyväthän nuo olivat.  Sitten vain yksi kierros kehän ympäri (suht´ok, ei loikkinut tai muutoin hölmöillyt), liikkeet edestä ja takaa sekä melko lyhyt seisominen arvostelupöydän edessä.  Lopputuloksena ROP-pentu, KP. Arvostelu löytyy täältä.

ROP oli Decoymans Piper Roxane, om. Takkunen Pia, VSP Hedera`s Flaming Fairy, om. Laaksonen Virpi.

Pienen koirashampoo shoppailun (kiitos Sanni eilisestä, pelastit meidät pulasta kun kaapissa oli tyhjä purnukka) ja palkintopytyn hakemisen jälkeen suuntasimme kahville Väpän toisen tyttären omistajien luo. Oli aivan ihanaa nähdä Oona pitkästä aikaa ja kyllä Arttukin sai rapsutukset.  Siinä sitten vierähti parikin tuntia ennen kuin lähdimme suunnistamaan kohti kotia.

Kaikenkaikkiaan mukava päivä, ehkä tulee mentyä näyttelyyn ensivuonnakin ;)

Treenaamassa

Eilen satoi lähes koko päivän.  Jäljet käytiin illalla ajamassa läpi ja ihan hyvin meni vaikka vettä oli tullut melkoisen paljon jälkien verettämisen jälkeen.

Repe oli positiivinen yllätys.  Se oli aivan älyttömän onnellinen kun pääsi tekemään jotain.  Se meni varmaankin parhaan treeninsä kautta aikain, tohkeissaan kuin teini ;)  Repe on hirmuisen kiinnostunut makauksista ja merkkaa ne aina hyvin, mutta sen keskittymiskyky jäljen seuraamiseen on aivan olematon.  Se ikäänkuin unohtaa mitä oli tekemässä, mutta kun sitä kehottaa kertaalleen jäljelle, niin se tietää aina ihan tasan tarkkaan missä jälki kulkee.  Kokeessa vaan ei voi koko ajan kehottaa...  Eilinen treeni meni yhdellä "ohjaavalla kehotuksella" ja hukkaa ei tullut.  Ahneus iskee ja olen jo katsellut syksyn mejäkokeita ;)  Hullu mikä hullu!

Bella meni Aijan kanssa muutoin ihan ok, mutta kulmat venähtivät aina vähän yli.  Makauksia olin tehnyt reippaasti ja niitä sitten tarkasteltiin ja ihmeteltiin, kaikki löytyivät.

Marsaa ensin hieman hirvitti märkä metsä johon jälkikin oli varmasti levinnyt aika laajalle alueelle.  Mutta sitkeästi neiti meni.  Pari kertaa ajautui hieman kauemmaksi jäljestä, molemmilla kerroilla palasi itsenäisesti takaisin.  Ja nämä poistumiset eivät olleet juuri jälkinarun mittaa kauempana.  Kovasti tuntuu jälki kiinnostavan ja vauhti parani loppua kohden.  Yhden makauksista ylitti vain nuuhkaisten mutta palasi sille pari metriä kuljettuaan.

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä treeni.  Märässä metsässä liikkuminen on mukavaa!

Sataa

Siis mainio keli mennä metsään tekemään pari harjoitusjälkeä!  Tänään pitäisi käydä tekemässä treenijäljet Repelle, Aija Bellalle ja pikku Marsalle. Ei ole vapaa-ajan ongelmia tänään tai huomenna. 

Vielä kun ehtisi tehdä tänään jotain pientä treeniä Marsan kanssa, sillä kun tuntuu tuota virtaa riittävän ja innokkuus tehdä jotain, ihan mitä tahansa kivaa, on selvästi nähtävissä.

**   **   **   **   **   **

Jäljet tehty. Kyllä se on sitten mukavaa touhua, vaikka joskus lähteminen tuntuu niin vaikealta.

Kääk!

Meillä on sunnuntaina edessä matka Heinolan näyttelyyn! Pitäisiköhän tehdä joitain valmisteluja?  Ainakin käydä Marsan kanssa vähän harjoittelemassa juoksemista näyttelytaluttimessa.  Tai ehkä se on luonnonlahjakkuus ja homma hoituu itsestään.  Hampaiden näyttämistä on sentään harjoiteltu ihan pennusta asti, se sujuu.  Tälläkertaa lupaan etsiä kaikki paperit ja tarvikkeet valmiiksi hyvissä ajoin, enkä edellisenä yönä (kuten tavallisesti).

Sinänsä hauska kuulla mitä tuomari sanoo Marsasta.  Ja varsinkin mikä on hänen kommenttinsa Marsan irokeesista.  Kenelläkään ei oikein tunnu olevan käsitystä minkä suuruinen virhe se on.  No, tietäen meidän suuren innokkuutemme käydä näyttelyissä, ei juurikaan haittaa jos neidistä ei tule kauneuskuningatarta.  Eiköhän me keksitä jotain muuta puuhaa.

Nyt menen kuitenkin vielä leikkaamaan ne kynnet ja katsastamaan korvien karvamäärän.

Eilinen

päivä sujui melko vauhdikkaasti.  Vein aamulla ennen kahdeksaa Arton Keuruun koiranäyttelyyn töihin.  Yhdeksän aikaan keräilin auton täyteen heppatyttöjä ja vein heidät Korpi-Jukolaan alue-estekisoihin.  Heti kotiin palattua piti ryhtyä hoputtamaan Sirjaa ja Lindaa lähtemään koiranäyttelyyn.  Repe mukaan ja menoksi.  Kannatti mennä, tuloksena Repen kolmas serti ja ROP.  Ryhmäkehässä meni aivan ennakko-odotusten mukaan, eli kävimme vain pyörähtämässä.

Sitten vauhdilla Repe kotiin, Marsa mukaan ja Virroille odottelemaan tulostenlukua. Tuttuja oli paljon ja mukaan mahtuu aina myös muutama uusikin kasvo, mikä on tosi hyvä juttu.  Odottelimme ja odottelimme... Ensin oli arvonta, josta voitimme yhden kirjan.  Palkintojen jako menikin sitten vauhdilla ja mestaruuspytty palasi Keuruulle, tällä kertaa Teddyn voittamana Kati ja V-P Koton hyllyyn.

Marsa ja Neepu

Tänään on sitten palattu lomalta töihin.  Loma on ollut hyvä, sillä työkoneen tunnussanoja ja sitä mistä eri listat haetaan, piti ihan miettiä.  Mutta kyllä ne kaikki lopulta palautuivat mieleen.

Marsa näyttää palautuneen hyvin tuttuun arkirytmiin.  Eipä tuo ole ennenkään perään huudellut tai tuhoja tehnyt. Ovat tainneet olla Repen kanssa vain mielissään, kun kaikki ovat häipyneet ja ovat saaneet nukkua rauhassa.

Mökillä

päivä alkoi taas pienellä treenillä.  Vähän tokoa, dami-ruutu ja variksen kantamista sekä muutama variksen nouto.  Ihan hyvin meni, Marsa oli kovin pirteällä tuulella.  Iltapäivä kului muurikalla lettuja paistellen.  Sitten vähän saunaa ja uimista ennen grillaamista.
Koko ajan on hieman orpo olo, kun tietää että muut ovat Virroilla tekemässä jälkiä ja huomenna on koe.  Mutta tämä kesä menee nyt näin, ja täytyy yrittää nauttia näistä vapaista viikonlopuista.  Ensi kesänä ennättää taas laittaa kalenterin ihan tukkoon kokeita ;)  Varsinkin jos pitää hankkia "kausikortti" taipumuskokeisiin ;)

Repe ja Marsa

 

Häntä löytyi taas järvestä!

Aurinko lämmittää. (Kuva Linda Närhi)

(Kuva Linda Närhi)

Perjantai...

ja edessä kesäloman viimeinen viikonloppu.  Tänään lähtivät isä Väpän "pytyt" uusjakoon, eli Väpän viime vuonna novascotiannoutajien mejä-mestaruudessa voittama mejämestarin iso kiertopalkinto ja ilopilleri palkinto lähtivät Virroille ja sunnuntaina ne päätyvät taas uusille omistajilleen.  Oli ihan pakko pyytää Saraa ottamaan pari kuvaa Marsasta iskänsä pyttyjen kanssa.

Linda tuli meille viikonlopuksi.  Tämä ilta ja huominen päivä menee mökkeillessä.  Sunnuntai aamu menee Artolta töissä Keuruun koiranäyttelyssä, johon Marsan "isoveli" Repe on ilmoitettu.  Heti kun näyttelystä päästään, suunnataan auton nokka kohti Virtoja ja mejämestaruuden tulostenlukua.

Linda, Sirja ja koirat hellepäivänä...

Tänään...

kävin mökillä siivoilemassa, kun viimeksi tuli hieman nopea lähtö sadekuuron yllättäessä.  Marsa oli mukanani.  Se touhusi omiansa, kävi muutaman kerran uimassa ja "pyydysti" aaltoja hiekkarannassa.  Lopulta päätyi kuitenkin makoilemaan terassille ja katselemaan touhuamistani.

Kun paikat oli järjestyksessä, kaivoin esille toissapäiväisen treenivariksen joka oli vielä ihan hyvässä kunnossa.  Ensin pieni tokotreeni ja sitten käytiin metsäaukealla tekemässä variksella pari noutoa.  Ihan nätisti tuo tuli.  Pakattuani kaikki tavarat autoon, otin vielä damikassin ja kävimme tekemässä muutamalla damilla hakuruudun.  Hieman oli epävarmaa damien etsiminen, mutta kun ne oli sinne yhdessä viety niin kyllä ne sieltä myös löytyivät.

 

Jo puoli vuotta...

Aika tuntuu etenevän niin vauhdilla, ettei perässä pysy. Tämä kesä on kerrassaan karannut käsistä!  Nyt täytynee syksyn myötä ryhtyä pitämään yllä tätä jo ajat sitten lupailemaani Marsan blogia.

MAPLEFOX DANCING DUCK ( http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI16760/11&R=312), eli kotoisammin Marsa, on puolivuotias tollerineiti (siis novascotiannoutaja) ja melko topakka sellainen. Marsan isä on viime talvena paremmille mejästysmaille siirtynyt Väpä eli Nitric Dynamite Duck  ja emä Zuri eli Shaggy Toller´s Keehnu Dancing Zulu. Väpä oli oma koiramme.

Marsa ulkoiluttamassa "käsilaukkuaan"

Kesä on kulunut melko leppoisissa merkeissä.  Olemme harjoitelleet noutamista sekä dameilla että pakkasesta sulatetuilla variksilla.  Välillä on käytössä ollut näiden kahden risteytys, eli dami johon on kiinnitetty variksensiivet, eli epävirallinen redbull-versio ;)  Hyvin on neidille selkäytimeen saatu se, että näiden tuominen mammalle on vallan mukavaa puuhaa.  Lisäksi on opeteltu hieman toko-liikkeitä. Syksyllä oltaisiin sitten menossa paikallisen kennelkerhon pentutreeneihin, nyt kun on treenattu ihan ilman sen kummempaa häiriötä.

Aiemmin kesällä kävimme pyörähtämässä myös match-showssa, siinä Marsa oli punaisten pentujen (alle 1-vuotiaitten) neljäs. Virallisiin näyttelyihin ei vielä ikä riitä.  Keuruulla olisi näyttely nyt 14.pv, mutta Marsa täyttää vaaditun 7 kuukautta vasta seuraavalla viikolla.  Heinolan näyttelyyn on ilmoittauduttu pentuluokkaan.  Sitten seuraava näyttely meneekin varmasti pitkälle vuoden 2012 puolelle, tai katsotaan nyt...

Marsa on osoittautunut melkoseksi uimariksi tämän kesän aikana.  Vedestä noutamisen kanssa ei siis ole ollut ongelmia.  Tai katsotaan nyt kuinka neidin käy, kun löydämme todella pahasti heinittyneen suolammen harjoittelua varten.  Uimaan Marsa menee aivan itsekseenkin.  Kävi kesällä muutaman kerran melko kaukana ihmettelemässä muutaman lumpeenlehden kasvupaikkaakin.  Minä jo ehdin ajatella, että mihin ihmeeseen se on menossa niin määrätietoisesti pois päin uiden, ennen kuin hoksasin että kauempana kellui muutama lehti, jotka piti siis hakea pois.

Sirja ja Marsa

Viime sunnuntaina oli perheen nuorimmaisen neidin rippijuhlat.  Marsa osoittautui mukavan leppoisaksi seurakoiraksi. Se oli ensin vähän aikaa hihnassa vieraiden keskellä,  mutta jo muutamassa minuutissa kävi ilmi, että neiti osasi käyttäytyä niin maltillisesti ja edustavasti ettei hihna ollut tarpeellinen.  Lopun päivää Marsa sitten liikuskeli vieraiden seassa vain pienen silmälläpidon alaisena ja hyvin meni!  Kertaalleen tuo ihmetteli matalalla olevalla sohvapöydällä olevia herkkuja, mutta yhdestä komennuksesta meni viesti perille ja neiti uskoi etteivät nuo herkut ole häntä varten. Vieraita siis tuli ja meni myöhäiseen iltaan asti, ja neidin sosiaalistaminen tähän hälinään sujui mallikkaasti.

Marsa 26.02.2011
Niskan irokeesi näkyy hyvin ;)