Takana vauhdikas viikko

Viime viikonloppuna olin liikenteessä ilman ainoatakaan koiraa. Ajelin sunnuntaina Mikkelin Pitäjänkirkkoon pvvmsk:n Finlandia -kiertuetta kuuntelemaan. Ja hyvältähän tuo kuulosti ja kirkkokin oli lähes täynnä! Sitten Sirja sieltä kyytiin ja auton nokka kohti Helsinkiä.
Maanantaina Sirja käväisi pääsykokeessa ja minä pääsin pariksi tunniksi pyörimään keskustaan. Aikataulu oli kuitenkin tarkka, sillä soittokunnalla oli seuraava keikka heti maanantaina Tampereella. Eli kamat kasalle ja kohti Aleksanterinkirkkoa. Pikainen ruokatauko ja ennätimme hyvissä ajoin paikalle kuten etukäteen oli sovittu.

Arto oli saanut kyydin Keuruulta Tampereelle ja minä sain tilaisuuden seurata konsertin vielä uudelleen. Pakko sanoa, että taisi mennä paremmin kuin edellisenä iltana. Olisiko johtunut siitä, että suurehko osa soittajista oli juuri Tampereelta kotoisin. Väkeä riitti, sillä noin vartti ennen konsertin alkua kehoitettiin yleisöä tiivistämään rivejään, että kaikki mahtuisivat istumaan. Kiertueen nimen mukaisesti Finlandiakin esitettiin.

Maanantaina myöhään kotiin ja tiistaina aikaisin töihin. Siitä se viikko sitten taas lähti käyntiin.
Tiistaina Mokka ja minä suuntasimme taas PeTo -kurssille. Välillä satoi aika reilusti, mutta ei se tahtia haitannut. Ahnetta pentua on kiva kouluttaa! Nimittäin ekat pari minuuttia se pörräsi ja singahteli, ihmetellen taas sitä kun paikalla oli toistakymmentä koiraa. Mutta hetkessä syttyi lamppu ja se hoksasi että kun kuuntelee ja tekee mitä pyydetään saa namia. Ja sehän halusi namia! Eli tämän jälkeen muut koirat unohtuivat ja neiti keskittyi tosi hyvin kuuntelemaan ja oli hyvässä kontaktissa. On se vaan ihana otus!

Torstaina ja perjantai kuluivat Jyväskylässä koulutuksessa työasioissa, joten loppuviikko karkasi käsistä.

Muutama kuva oli taas tarttunut kameraan viikolla.
Kuvat © Arto

Naapurin kissa kävi moikkaamassa.

Olen pieni Dumbo vaan...

Oikea kylki ja...

...vasen kylki.

"Onks tukka hyvin, näkyykö kello?"

"Ruoho ON vihreämpää toisella puolella!"

Alkuviikko

Pentukurssi jatkui taas maanantaina.  Kerrattiin vanhoja juttuja ja harjoiteltiin hieman näyttelyssä esiintymistä ja hampaiden katsomista.  Lisäksi kokeiltiin pieniä helppoja temppuja, joita voi kotona harjoitella koiran iloksi.  Porukka ei ollut harventunut yhtään, joten välillä tuli väkisin hetkiä jolloin vain seisoskeltiin odottelemassa omaa vuoroa.  Se on ihan hyvää harjoitusta sekin!
Treenien aikana tuli hieman yllättäen myös laukauksensietotesti, nimittäin hävittäjäkone lensi ylitsemme ja päästi melkoisen pamauksen.  Onneksi Marsa ei ollut moksiskaan, vaikka vilkaisikin minua nopeasti katsoakseen pitäisikö tähän reagoida jotenkin.

Tiistai kului taas tyttöjä kuskatessa ja musiikkiopiston matineassa.  Sirja soitti huilutriossa ja säestäjänsä kanssa, hyvin meni.  Matineassa oli tällä kertaa melko vähän esiintyjiä, joten pääsimme Sirjan kanssa vielä ihan ihmisten aikoihin kotiin.

Keskiviikko katosi käsistä.  Aika kului lähinnä siihen, että piti tehdä kaikki alkuviikosta tekemättä jääneet kotityöt.  Pitäisi varmaankin palkata kodinhoitaja, että ennättäisi harrastaa enemmän!  Olisi se hienoa: tulisi metsälenkiltä valmiiseen ruokapöytään, pyykit olisi pestynä ja koti kiiltelisi.  Täytyy muistaa lotota tänä viikonloppuna...
Illalla pääsin ensi kertaa tervehtimään naapurissa vieraillutta uutta Keuruulaista tolleria Hetaa.  Mejä -treenikaverimme Aija on siis hankkinut novascotiannoutaja nartun Maplefox Crazy Catcher eli tuttavallisemmin Heta.  Marsa on Hetan tätipuoli ja naapurin (Syrjien) Mortti on Hetan isä.  Ollaan siis kaikki sukua keskenämme!!!
Kyllä nuo pennut ovat suloisia!  Pyöreitä ja pehmoisia!  Ja tuoksuvat pennulle!  Marsa ei enää tuoksu pennulle, mutta on se muuten aivan ihana, en vaihtaisi ;)
Kuvia minulla ei vielä Hetasta ole, mutta kyllä niitäkin vielä saadaan.

Sadetta, sadetta, sadetta...

Maanantaina olimme pentukoulutuksessa.  Taas ohiteltiin ja pujoteltiin, harjoiteltiin istumista ja maahan menoa.  Ja vettä tuli koko ajan enemmän ja enemmän.

Tiistaina lähdin Marsan kanssa metsään.  Mökkitien varrella oli paikka, jota olin jo pari kertaa aiemmin vilkuillut sillä silmällä.  Jonkin matkan päässä hiekkatiestä oli heinittynyt aukio jonka perällä alkoi todella tiheä kuusikko / pajukko.  Kun kävin katsastamassa paikkaa, totesin että muutama metri tiheän kuusikon takana oli oja.  Sellainen sopivan kokoinen, ei mikään mahdottoman suuri.
Kävin siis viemässä Marsalle damit sinne ojan taakse.  Lähettäessäni neidin hakuun, se joutui vielä heinikkoniityllä ylittämään kaatuneen koivun.  Ainakin oli hyviä esteitä matkalla, mutta eivät ne Marsan menoa haitanneet.  Se pinkaisi kuin aropupu dameja etsimään. Ja toi ne vielä nopeammalla vauhdilla;)  Miksiköhän se tuo aina minulta näkymättömissä olleet damit suorempaa linjaa ja huolellisemmin?  Jos se hakee damin avoimesta maastosta niin kohdallani täytyy tehdä pienoinen kiepsahdus.  Olemme ryhtyneet harjoittelamaan luovuttamista erikseen.  En vielä viitsi edes yrittää painostaa Marsaa tällä asialla, kun noutaminen on muuten niiiin kivaa.
Muutaman metsiköstä suoritetun vauhdikkaan haun jälkeen kävimme kävelyllä.  Suoralla hiekkatienpätkällä tein damin avulla vielä pari eteen -lähetystä.
Kotoa lähtiessämme tuli vettä aika reippaasti, enkä sitten viitsinyt ottaa kameraa mukaani.  Mutta tietysti sateen raja kulki aivan pienen matkan päästä kotoamme, eikä treenipaikalla satanut lainkaan.  Menomatkalla olisin saanut upean kuvan ketusta, joka pysähtyi parinkymmenen metrin päähän tiestä katselemaan meitä, ennen kuin jatkoi matkaansa.  Noutavasta koirasta on tosin vaikea ottaa kuvia, eikä tuo pokkarini taida ehtiä tarkentelemaan Marsan vauhdissa,

Tänään otin variksen mukaan iltakävelyllemme.  Nurmikkoisella tieosuudella annoin linnun Marsalle kannettavaksi.  Sitä piti ensin vähän ihmetellä, mutta kyllä se kelpasi pienen tuumaustauon jälkeen.  Olipahan jotain vaihtelua niille kepinpätkille ja risuille joita se tavallisesti raahaa ojanpohjilta mukaansa.

Tällähetkellä varpaitteni päällä nukkuva neiti kuorsaa kaikkea muuta kuin naisellisesti!

Flunssa

se ei vaan hellitä.  Koko viikko on mennyt hieman alakanttiin, yskittää ja välillä on vähän lämpöä.  Aamuisin olen raahautunut töihin, töiden jälkeen kotiin nukkumaan. 

Maanantaina olin Marsan kanssa pentukoulutuksessa ja se oli ihan mukavaa.  Meitä oli noin parikymmentä koirakkoa, jotka jaettiin kolmeen eri ryhmään.  Enimmäkseen menimme ihan simppeleitä kontaktiharjoituksia ja ohituksia.  Juuri ennen koulutusta ja sen jälkeen satoi kaatamalla, mutta sen aikaan tuli vain välillä pientä tihkusadetta.

Keskiviikkona ja torstaina raahauduin huonosta olostani huolimatta Marsan kanssa metsään muutama dami mukanani.  Neiti oli aivan onnessaan kun pääsi tekemään jotain!  Vaikka se minun flunssaisena köllötellessäni nukkuu sänkyni vierellä omassa punkassansa hyvin myötätuntoisena, niin pinnan alla ihan selvästi kihelmöi halu päästä toimimaan.  Ja kyllä sillä tänäänkin riitti virtaa metsässä!!  Taskuraketti vauhdissa ;D