Pientä päivitystä

Juu, paljon on taas tapahtunut!

Kävimme Meten ja Mokan kanssa Porissa näyttelyssä. Tuomarina oli Serbialainen Vladimir Cairovic. Kentänlaidalla oli hieman puhetta, kuinka hyvin häntä oli näyttelysäännöistä informoitu, oli nimittäin aika "pihi" sijoituksia antaessaan. Yhteenkään luokkaan ei antanut sertin arvoista kuin ensimmäiselle. Ja kun olin Mokan kanssa poistumassa kehästä, kehän sihteeri huuteli toiselle toimitsijalle että tämähän oli pentu. Ihmetteli ääneen kun saimme vain "sileän" ykkösen.
Mette sai arvosteluksensa eh:n, mihin olin ihan tyytyväinen. Tämän jälkeen yritän välttää sen viemistä näyttelyihin joissa kehä on nurmella, matalasta koirasta tulee vieläkin matalampi kun tassut häviävät näkyvistä.  ;D

Mokka sai arvostelun: Good proportions. Enough strong female head. Good earset. Good chest, sorrect front. Alittle bit short front step. Narrow hind. A little higher tail carriage in movement.

Ja Mette: Correct type. A little bit short on legs. Enough strong female head. Good earset, mediun long neck. Good chest. A bit free elbows. Short front step, narrow behind. Correct tailcarriage. Good temperament. AVO EH, AVK 1

Että sellainen reissu! Oli kiva nähdä tuttuja ja kelikin suosi. Kaatosadetta ennustettiin mutta vielä mitä, oli lämmintä ja aurinkoista.



Venni käväisi myös kylässä. Olihan kiva nähdä, että siitäkin on kasvanut jo iso poika. Ja aivan ihana luonteeltaan! Vennin kanssa harrastetaan pelastuskoiran hommia, PAKK käyttäytymiskoe on jo suoritettuna. Kuvat ovat vielä kameran uumenissa...



Seuraavaksi suuntasimme Hamina Tattooseen. Repelle ja Metelle löytyi hoitopaikka lähempää, mutta Mokka ja Marsa matkasivat mukanamme alkumatkan ja jäivät sitten päivähoitoon Wildan luokse Sipooseen. Wilda on Marsan ensimmäisestä pentueesta. Nämä pari kuvaa ovat Carolan ottamia, kiitos niistä!

Mokka, Wilda ja Marsa

Haminassa olisi kyllä viihtynyt pidempäänkin! Kiertelimme tattookadulla ja kävimme tutustumassa mm. puolustusvoimien tapahtumakentällä eri esittelypisteissä kalustoon ja muihin varustuksiin. Katsoimme myös varusmiessoittokunnan lyhyen konsertin RUK:n pihassa.

Kävimme myös katsomassa Bastionissa marssishow´n.

Yllä Panu Moilasen you tubeen lataama video marssishow´sta.



Nyt viikonloppuna oli sitten tollereiden MEJÄ-mestaruuskoe Virroilla. Viiden tuomarin koe ja 31 kpl punaturkkeja starttaamassa. Lauantaina sateli hieman. Sunnuntaina sade alkoi juuri kun olimme aloittelemassa arpajaisia ja palkintojenjakoa. Mutta ne vedettiin ulkona, kun kerran niin oli pätetty.
Koe oli minulle ja Marsalle ensimmäinen tällä kaudella! Eli hieman piti miettiä että kuinkas se koejälki taas tehtiinkään. Muiden tekemillä jäljillä olen kyllä tänä keväänä ja kesänä kävellyt tuomaroidessani, mutta jäljen teko on sitten jäänytkin vähemmälle. Mestaruusluokkaan meillä ei siis tänävuonna ollut mitään asiaa, kun ei ollut pisteitä mitä esittää. 
Jäljestys meni ihan ok. Ainoa kurja juttu oli että jäljen koko alkupuolisko oli suolla, siis jokaisen askeleen aikana kengän alta tirskui vettä enemmän tai vähemmän. Tämä oli tietysti asettanut oman haasteensa makausten paikoille. Ensimmäisiä kahta makausta Marsa ei merkannut kunnolla, mutta loppupuoliskon makaukset merkattiin. Arvostelu on Marsan koetuloksissa.

Kauhavan MEJÄ-koe

Taas yhtä koeviikonloppua rikkaampana. Tai ainakin hyvin ulkoilleena ja ryytyneenä.

Olimme siis Marsan kanssa Kauhavalla yhdistyksen mestaruuskokeessa. Viime vuoden mestaruus ei uusiutunut, toisia oltiin, mutta hyvä näin.
Marsa teki päivän viimeisellä jäljellä ansiokkaan työn. Juuri silloin kun olimme metsässä ei enää hirveästi satanut, mutta voimakkaat tuulenpuuskat olivat aika tehokkaana häiriönä. Erityisesti piirtyi mieleeni muutaman kymmenen metrin pituinen ylämäkipätkä joka oli aukeata, paljasta kalliota ja sammaltuppoja. Siitä oli koko aamun jatkunut sade tehokkaasti huuhtonut veret pois. Enpä ole nähnyt Marsan ennen tekevän sellaista jäljestyskuviota, mutta se meni n.kymmenen metrin levyistä siksakkia todella hiljalleen edeten, kunnes pääsimme kohtaan jossa oli maanpeitteenä kasvillisuutta ja tuoksu voimistui.
Katkon suorittamisesta tuli tulostenluvussa erityiskehut. Se lämmitti mieltä.

Lämmöstä puheenollen, enpä ole ennen heinäkuun mejäkokeessa palellut yhtä paljon kuin nyt viikonloppuna. Opastin kolmannen jäljen, joten ennätimme Arton kanssa käydä purkamassa sen ennen Marsan suoritusta. Kastuin läpimäräksi ja metsään menoamme Marsan kanssa tienlaidassa odotellessani, läpimärkänä, sateessa ja tuulen piiskatessa hampaat kalisivat ja paleli niin vietävästi. Ihana tämä kesäinen sää! Ihan vähän tuli ikävä niitä monia +32 asteen hellekokeita... ;D  No, onneksi pääsin heti jäljen jälkeen saunan lämpöön!

Lakeuden Noutajakoirayhdistyksen Mestaruuskoe

Kello soitti vähän yli neljä aamulla (vai onko se vielä yötä). Ensimmäinen ajatus: onko ihan pakko lähteä? Eikun ylös ja kamoja kasalle, Marsa mukaan ja liikenteeseen.

Ja taas kerran onnistuin aamun arvonnassa nykäisemään meille päivän viimeisen jäljen! Helteinen jäljestys siis tiedossa. Myös ötököiden määrä tuntui lisääntyvän tunti tunnilta. Aamusta oli aikaa jutella ja puolesta päivästä eteenpäin aika kuluikin metsässä juostessa.

Oma koejälkemme metsässä meni mielestäni tosi nopeasti, vaikka vauhti oli samaa kuin ennenkin. Ehkä tähän vaikutti se, että suurin osa ajasta kului sylkiessä ötököitä pois suusta, puhaltaessa niitä pois nenästä ja huiskiessa korvanlehtiä, joita tosissaan yritettiin syödä pois.
Jälki mentiin aika tarkasti. Ensimmäisellä kulmalla oli katko. Ensimmäisellä rengastuslenkillä tultiin jo aika lähelle jatkokohtaa, mutta Marsa päätti tehdä vielä varmistuslenkin. Ja siltä sitten päädyttiin muutama metri jäljen menosuuntaan. Marsa katseli veretyksen alkua kohti, mutta käännähti kuitenkin jatkamaan matkaa eteenpäin.
Toinen kulma ihan pienellä rengastuksella, ja sitten palattiin takaisin kulmalle josta taas jatkettiin. Kolmas kulma oli hauska! Kulmalla oli pieni kreppi. Marsa nuuhkaisi ensin krepin vasemmalle puolelle (johon jälki jatkui) ja sitten ihan samalta kohdalta oikealle puolelle, ja lähti kävelemään vasemmalle ihan jäljen päällä. Tarkka suoritus.  ;)
Kaikki makaukset merkattiin hyvin, parilla nuuhkittiin melko pitkäänkin. Viimeistä makausta piti jopa hieman maistaa.

Matkalla ylitettiin neljä tai viisi ojaa joissa oli ihan kunnolla vettä, niissä koira pääsi hyvin viilentämään itseään. Marsa on siitä hyvä, että sitä ei tarvitse kehottaa jatkamaan matkaa ojista. Se pysähtyy hetkeksi ja jatkaa sitten matkaansa. Muutoinkin maasto oli mukavan vaihtelevaa: kaikkea mahdollista hakkuusta suopursuihin. Välillä oli aukkoa, ja silloin helle tuntui pakahduttavalta.

Pääsimme sorkalle ja Marsan kehumisen jälkeen oli aika kiitellä tuomaria ja opasta. Olimme ennättäneet jo purkaa tekemämme jäljen, joten pääsimme koepaikalle pesulle ja syömään. Ja odottelemaan tuloksia!

Ja niitähän kannatti odottaa, Marsasta tuli Lakeuden Noutajakoirayhdistyksen mestari! VOI1, 49 pistettä! Koepöytäkirja lisätty tuloksiin.

Tuloksia...

Tollereiden Mejä-mestaruus 2013:
1. Middle Island´s Baron Balefire, Elmeri: VOI 1, 47p.
2. Arcticfox´s Carol, Nanna: VOI 1, 46p.
3. Damiikan Liviano, Elmeri: VOI 1, 45p.
4. Tollerbey Banjo Accord, Teddy: VOI 1, 44p.
5. Tollerbay Romeo de Quiz, Josi: VOI 1, 40p.
6. Maplefox Dancing Duck, Marsa: VOI 2, 36p.
7. Tollerbay Salamander by Quinn, Neepu: VOI 2, 33p.

Ja Felix =>  FI JVA ! Onnea V-P!
Uusi FI JVA myös Siipiveikon Sanni Syyshehku. Onnea!

Arvontaa

Starttijärjestys: Neepu, Nanna, Teddy, Elmeri (Saimanen), Elmeri (Lehtinen&Rajala), Marsa ja Josi. Koe täydessä vauhdissa!

Koetta pukkaa...

Viikonlopun koejälki "muhii" sateisessa metsässä Virroilla. Tänä viikonloppuna on vuorossa tollereiden mejä-mestaruus koe ja Marsa on mukana mestaruusluokassa, jossa tuomarina on Jukka Välitalo.
Kokeessa on kaikkiansa mukana kolmekymmentäyksi tolleria, joista seitsemän mestaruusluokassa, kaksitoista VOI-luokassa ja kaksitoista AVO-luokassa.

Eilinen

päivä sujui melko vauhdikkaasti.  Vein aamulla ennen kahdeksaa Arton Keuruun koiranäyttelyyn töihin.  Yhdeksän aikaan keräilin auton täyteen heppatyttöjä ja vein heidät Korpi-Jukolaan alue-estekisoihin.  Heti kotiin palattua piti ryhtyä hoputtamaan Sirjaa ja Lindaa lähtemään koiranäyttelyyn.  Repe mukaan ja menoksi.  Kannatti mennä, tuloksena Repen kolmas serti ja ROP.  Ryhmäkehässä meni aivan ennakko-odotusten mukaan, eli kävimme vain pyörähtämässä.

Sitten vauhdilla Repe kotiin, Marsa mukaan ja Virroille odottelemaan tulostenlukua. Tuttuja oli paljon ja mukaan mahtuu aina myös muutama uusikin kasvo, mikä on tosi hyvä juttu.  Odottelimme ja odottelimme... Ensin oli arvonta, josta voitimme yhden kirjan.  Palkintojen jako menikin sitten vauhdilla ja mestaruuspytty palasi Keuruulle, tällä kertaa Teddyn voittamana Kati ja V-P Koton hyllyyn.

Marsa ja Neepu

Tänään on sitten palattu lomalta töihin.  Loma on ollut hyvä, sillä työkoneen tunnussanoja ja sitä mistä eri listat haetaan, piti ihan miettiä.  Mutta kyllä ne kaikki lopulta palautuivat mieleen.

Marsa näyttää palautuneen hyvin tuttuun arkirytmiin.  Eipä tuo ole ennenkään perään huudellut tai tuhoja tehnyt. Ovat tainneet olla Repen kanssa vain mielissään, kun kaikki ovat häipyneet ja ovat saaneet nukkua rauhassa.

Perjantai...

ja edessä kesäloman viimeinen viikonloppu.  Tänään lähtivät isä Väpän "pytyt" uusjakoon, eli Väpän viime vuonna novascotiannoutajien mejä-mestaruudessa voittama mejämestarin iso kiertopalkinto ja ilopilleri palkinto lähtivät Virroille ja sunnuntaina ne päätyvät taas uusille omistajilleen.  Oli ihan pakko pyytää Saraa ottamaan pari kuvaa Marsasta iskänsä pyttyjen kanssa.

Linda tuli meille viikonlopuksi.  Tämä ilta ja huominen päivä menee mökkeillessä.  Sunnuntai aamu menee Artolta töissä Keuruun koiranäyttelyssä, johon Marsan "isoveli" Repe on ilmoitettu.  Heti kun näyttelystä päästään, suunnataan auton nokka kohti Virtoja ja mejämestaruuden tulostenlukua.

Linda, Sirja ja koirat hellepäivänä...