Eläintenviikon Match Show

Kun ei kerran päästy mejään, niin menin sitten Meten kanssa mätsäriin.  Paikallinen eläinklinikka järjesti match shown sunnuntaina joten sinne siis. Koiria leikkimieliseen kisaan oli ilmoittautunut n. 80 kpl.

Mette osallistui isojen (yli 40cm), aikuisten koirien luokkaan ja sijoittui punaisen nauhan saaneiden kolmanneksi. Ruokaa tuli tuhti säkki ja makupaloja vielä lisäksi.

Koska olin reissussa ihan vain kahdestaan Meten kanssa, niin en saanut kuvia sen kummemmin otettua. Mutta täältä pitäisi löytyä eläinklinikan fb-sivuilla olevia kuvia, jos linkki suostuu toimimaan...
Jos joku jaksaa selata kuvia tarkemmin, vilahdamme vielä parissa muussakin kuvassa ja lapsi & koira -kisassa esiintyvä pentutolleri on Maplefox Crazy Love eli Hulda.

Venni kävi kylässä!

Venni oli henkilökuntansa kanssa sukulaisvierailulla lähiseudulla, ja ennätti onneksemme pyörähtää myös meillä kyläilemässä. Sateinen sääkin väistyi hetkeksi ja koirat saivat temuta pari tuntia rannalla. Muutama kuvakin tuli napattua:

Venni haaveilee.

Mette ja Venni.

Tuijotuskisa, kenen pallo...

Mette, aina lähellä.

Marsa vahtipaikalla.

Koko kööri rannalla.

Marsa, Mette ja Venni.

Trio!

Kuvat©Arto

HAUSKAA JUHANNUSTA!

Sataa, paistaa, sataa, paistaa...  Vuorot vaihtuvat noin puolen tunnin välein. Sain lenkkini Marsan kanssa sovitettua aika hyvin tuollaiseen poutataukoon. Lähdimme rivakasti liikkeelle kun satoi vielä vähän ja matkan lopun häämöttäessä alkoi uusi erä sadetta. Melkein kuivana selvittiin!

Keli ei ole kovin lämmin, joten päätimme pysytellä kotosalla. Tänä juhannuksena eivät ruusut ole vielä ennättäneet kukkaan, mutta nuppujen määrästä päätellen ruusujen tuoksusta saadaan jossain vaiheessa nauttia. Myöskin alppiruusut vasta availevat kukkiaan. Päivän kuvasato ei siis ole kummoinen.

Ruusut vasta nupuillaan.

Alppiruusut aukeamassa.

Meidän trio: Marsa, Repe (the polkkatukka) ja Mette.

Mitäs meidän noviisi!

Olihan taas mukava ilta! Julia Kärnä koirakeskus Haukkuvaarasta veti Keuruun Seudun Kennelkerhon agilityn koulutusohjaajille kurssia alkeiskoulutuksen pitämisestä. Mette oli paikalla "noviisikoirana" eli koirana joka ei koskaan ole aksaa harrastanut. Ja se ei tosiaan ollut edes agilityn hyppyestettä aiemmin nähnyt.

Nyt sitten saatiin opetusta oikein eturivin paikoilta. Ihan perus juttuja, alkaen koiran alkulämmittelystä ja vireystason nostamisesta. Sitten makupala-alustaan tutustuminen, hyppyeste ja rengas.

Oli tosi mukavaa! Julialla on muuten kotosalla vielä Meten papan (Väpän) sisko Leija eli FIN AVA Nitric Duck Diving Up, joka on jo yli 14-vuotias.
Mutta ei me vielä varsinaiselle agilitykurssille ilmoittauduttu. Katsotaan nyt ensin lonkkakuvien tulokset ja mietitään sitten, jos jonain kesänä ihan huvin vuoksi moinen kurssi käytäisiin.

Mette oli puolitoistatuntisen koulutuksen jälkeen aivan sippi. Nyt maittaa uni perheen pienimmälle. Ja iltaruoan voi puolittaa, kyllä se sen verran ennätti vetää lihapullia ja nakkeja!

Huomenna taas Marsan kanssa näyttelyyn!