May Day

Kun aloitin tämän blogin, niin ajattelin että sitten kun joskus on sata postausta tehtynä voisi varmaankin lopettaa. No, eilen tuli täyteen sata ja tässä sitä taas ollaan.
Väittäisin, että suurin syy jatkamiselle on se, että voin itse kelailla näitä juttuja välillä taaksepäin ja varmistaa mitä milloinkin on tullut tehtyä. Kalenteriin ei tulisi merkittyä. Eipä silti, kyllä osa tehdyistä treeneistä jää tännekin kirjoittamatta, aina ei vaan jaksa.

Tänään oli soittajapoikien vappumatinea. Flunssa vähän painoi päälle, mutta mentävä oli. Ja olikin ihan mukavaa!

Heti matinean jälkeen pakkasin Marsan mukaani ja vein sen vähän lenkkeilemään ennen treeniä, neiti sai hieman purkaa enimpiä höyryjä pihalle. Sitten ajaa hurautettiin treenaamaan vaihteeksi tolleriseuraan Hetan ja Nuutin kanssa.

Ensin rakennettiin hakuruutu. Pääajatuksena oli, että varikset olivat kaikki hieman kauempana ruudussa, läheltä ei löytynyt riistaa. Ruutu rakennettiin takaosasta käsin ja jokaisen variksen luokse johti lyhyt laahausjälki. Koko ruutu oli rinteen suuntaisesti, ruudun vasen reuna oli useampaa metriä alempana kuin oikea reuna.

Viimeisimmän treenin jälkeen minulla ei ollut kovin suuria odotuksia Marsan suhteen. Olikin ihan positiivista että se toi kaksi varista aivan oma-aloitteisesti. Ensimmäinen palautui hieman paremmin, toisesta sillä oli sen verran huono ote, että varis tipahti kertaalleen matkalla ja sen kanssa piti sitten vähän sählätä. Kaksi oli kuitenkin mielestäni sille tänään ihan riittävä määrä, en lähettänyt enää kolmannelle.

Marsan ensitapaaminen kanin kanssa oli laahausjäljen päässä. Olisi tietysti ollut fiksua esitellä sille pupua  jo ennen jäljen tekoa, mutta ei sitä flunssaisena ja kiireessä aina kaikkea tajua.
No, ensimmäisellä kerralla Marsa kyllä jäljesti mallikkaasti, mutta pyyhkäisi myös jäljen kokonaan läpi, pupu jäi siis matkalle. Kutsuin takaisin luokse. Toisellakin kerralla jälki kiinnosti, nyt oli vauhtia jo tuplasti se mikä ensimmäisellä kerralla, mutta pupu vähän hirvitti. Hieman yllytettynä se veti pupua lyhyen matkaa perässänsä, siis veti sitä hännästä!!  Kun yritin innostaa Marsaa, se kyllä tarttui pupuun, mutta hieman varovasti ja ei lähtenyt kantamaan sitä.
No, nyt pitäisi löytää "pupu hyvään kotiin" niin päästäisiin tekemään parempaa tuttavuutta. Ei se kantaminen jäänyt paljosta vaille.

Viime viikonloppuna olivat tämän kevään ensimmäiset mejäkokeet. Olipa kiva lukea tuloksia, vähän tekisi jo itsekin mieli kokeeseen. Ehkä tuota jälkeäkin pitäisi treenata jossain välissä. Nyt alkaisi lumet olla jo niin vähissä, että treenijälkiä pystyisi tekemään, jos vaikka ensi viikonloppuna!

Sataa, sataa ja paistaa!

Lähdin töistä paljon tavallista aiemmin, pidin pois sisässä olevia tunteja. Hmm, niitä taitaa olla yli viikon verran... Koko aamun oli tullut vettä aivan kaatamalla, mutta sääennuste piti kuin pitikin paikkansa ja hieman ennen kahta alkoi aurinko pilkottaa pilvien lomasta.
Kävin kotona pakkaamassa Marsan ja raakkuvainaan, sekä pari damia matkaani. Pienen kävelylenkin jälkeen tein pari variksen noutoharjoitusta metsässä, ne sujuivat ihan hyvin, tipu oli mieleinen. Sitten taasen pari eteen lähetystä metsäautotiellä. Seuraavaksi oli listalla vielä lähihakutreeni makkaranpaloilla.

Täältä tullaan!

Tässä vaiheessa kello oli jo sen verran, että oli kiire treffeille. Meidät oli kutsuttu kävelylle Hetan kanssa.
Ajelimme siis Kivelänmäkeen ja lähdimme kiertämään koirapolkua. Marsa-tädin leikkiä Hetan kanssa oli mukava katsella! Marsalle teki ihan hyvää huomata, että ei ole vain sen etuoikeus roikkua jonkun (lue Repen) kaulanahassa, vaan myös se voi joutua moisen käytöksen kohteeksi.

Täällä on jotain mielenkiintoista.

Reilun tunnin verran kävelimme metsässä ja pelloilla polkuja pitkin, loppumatkasta alkoi jo tulla pimeä. Sitten vauhdilla kotiin ja viemään Saraa tallille!

Vähän aikaa paikoillaan.

Alkuviikko

Pentukurssi jatkui taas maanantaina.  Kerrattiin vanhoja juttuja ja harjoiteltiin hieman näyttelyssä esiintymistä ja hampaiden katsomista.  Lisäksi kokeiltiin pieniä helppoja temppuja, joita voi kotona harjoitella koiran iloksi.  Porukka ei ollut harventunut yhtään, joten välillä tuli väkisin hetkiä jolloin vain seisoskeltiin odottelemassa omaa vuoroa.  Se on ihan hyvää harjoitusta sekin!
Treenien aikana tuli hieman yllättäen myös laukauksensietotesti, nimittäin hävittäjäkone lensi ylitsemme ja päästi melkoisen pamauksen.  Onneksi Marsa ei ollut moksiskaan, vaikka vilkaisikin minua nopeasti katsoakseen pitäisikö tähän reagoida jotenkin.

Tiistai kului taas tyttöjä kuskatessa ja musiikkiopiston matineassa.  Sirja soitti huilutriossa ja säestäjänsä kanssa, hyvin meni.  Matineassa oli tällä kertaa melko vähän esiintyjiä, joten pääsimme Sirjan kanssa vielä ihan ihmisten aikoihin kotiin.

Keskiviikko katosi käsistä.  Aika kului lähinnä siihen, että piti tehdä kaikki alkuviikosta tekemättä jääneet kotityöt.  Pitäisi varmaankin palkata kodinhoitaja, että ennättäisi harrastaa enemmän!  Olisi se hienoa: tulisi metsälenkiltä valmiiseen ruokapöytään, pyykit olisi pestynä ja koti kiiltelisi.  Täytyy muistaa lotota tänä viikonloppuna...
Illalla pääsin ensi kertaa tervehtimään naapurissa vieraillutta uutta Keuruulaista tolleria Hetaa.  Mejä -treenikaverimme Aija on siis hankkinut novascotiannoutaja nartun Maplefox Crazy Catcher eli tuttavallisemmin Heta.  Marsa on Hetan tätipuoli ja naapurin (Syrjien) Mortti on Hetan isä.  Ollaan siis kaikki sukua keskenämme!!!
Kyllä nuo pennut ovat suloisia!  Pyöreitä ja pehmoisia!  Ja tuoksuvat pennulle!  Marsa ei enää tuoksu pennulle, mutta on se muuten aivan ihana, en vaihtaisi ;)
Kuvia minulla ei vielä Hetasta ole, mutta kyllä niitäkin vielä saadaan.