Viikonloppuna olisi edessä seuraava mejä-koe, Marsan debytointi voittajaluokassa. Kovin suurin odotuksin en tuohon kokeeseen ole lähtemässä. Jälkientekopäiväksi sekä seuraavaksi yöksi on luvattu vesisadetta, mikä on omiaan levittämään jäljen tuoksut laajalle alueelle. Marsa työskentelee paljon maavainulla, mutta se on melko rankkaa ja nuori koira tulee varmasti väsymään pitkän jäljen loppuvaiheissa. Ja kun siirrytään ilmavainuun, "lepuuttelemaan", niin kokemattomuus voi kostautua. No, katsotaan kuinka neidin käy! Saadaan ainakin taas yksi hyvä "kokeenomainen harjoitus". ; )
Kävimme tiistaina juhlistamassa Arton syntymäpäivää treenijäljenteon merkeissä. Kaunis, aurinkoinen, syksyinen ilta, mikäs siinä oli metsässä kävellessä. Seuraavana yönä satoi hieman ja keskiviikkopäivän mittaan vettä tuli useampaan otteeseen ja välillä aivan kaatamalla. Jälki tuli siis huuhdeltua vallan perusteellisesti.
Eilen illalla kun lähdimme Marsan kanssa jälkeä ajamaan, oli taas kaunis ilma. Pariin otteeseen oli ongelmia, näissä kohdissa maasto oli sammaleinen ja hieman suopohjainen, joka askeleella kengänpohjista kuului "lurps". Juuri niillä paikoilla Marsa pyöri jäljen vierellä ja teki tarkastuspistoja.
Matkalla oli yksi pienen metsätien (hiekkatie, keskipenger nurmikolla) ylitys ja se sujui hyvin, yhtään ei empinyt tai ihmetellyt tietä, vauhdilla yli ja jatko löytyi heti tien toiselta puolelta.
Vaikka on todennäköistä, että tiellä ei olisi ollut kukaan liikkeellä jäljen teon ja sen ajamisen välillä, teimme veretyksen siten että veretys lopetettiin tien pientareelle, sientä käytettiin maassa keskikohdan nurmella ja sitten jälkeä jatkettiin taas tien toisesta pientareesta metsään. Tämä siksi, että mahdollisesti tiellä liikkuva auto ei turhaan levittäisi verta mukanansa ja näin häiritsisi turhaan jäljen seuraamista.
Sitten meillä oli ne kaksi katkoa. Eka oli tehty ehkä hieman liian pahaan paikkaan, veretys päättyi juuri ennen tiheähköä kuusikkoa, ja niinhän siinä kävi, että neiti ajautui ensin tuon kuusikon taakse. Jäljen jatko olisi lähtenyt oikealle, mutta me teimme pienen epämääräisen kaarroksen vasemmalle. Ensin ajattelin, että siksakkaava kaarros lähtee ajautumaan liian kauas, mutta sitten käännyttiinkin päättäväisesti takaisin, pyyhällettiin jäljen yli suoraan siihen mistä veretys jatkui katkon jälkeen. Taas jäi se tuntu, että se mokoma kyllä tiesi mistä jälki jatkuu, mutta kävi vain varulta hieman hiihtelemässä ympäriinsä.
Toinen katko oli avoimemmalla paikalla, jossa oli risukasoja, heinää ja vanhaa hakkuujätettä. Nyt Marsa ihan selkeästi nuuhkaisi siihen suuntaan jossa jatko olisi ollut. Meni kuitenkin veretyksen loppuun, lähti kaartamaan oikealle, suoraan kohti veretyksen jatkumista. Ja kolme metriä ennen perillepääsyä teki täyskäännöksen ja lähti tekemään rengastusta vasemmalle. Kierrettiin reilun 10m halkaisijaltaan oleva rengastus ja taas mentiin veretetyn osuuden yli. Nyt "törmättiin" jalanjälkiin ja niitä hieman ihmeteltiin ja nuuhkittiin. Marsa eteni jalanjälkiämme pitkin kohtaan josta olimme kääntyneet 90-astetta poispäin, ei heti huomannut käännöstämme vaan teki hieman suuremman kaarroksen ja päätyi sitten kohtaan josta veretys jatkui. Ja taas mentiin, loppua kohden työskentelyn varmuus parani ja mennä pompoteltiin jäljen päällä sorkalle.
Makaukset merkattiin, paitsi yksi rinteessä ollut, jonka kierti hieman ohi kun väliin jäi iso kumpare.
On me puuhasteltu kaikkea muutakin, mutta kun ei jaksa aina kirjailla keikkea. Variksia on sulateltu, kannettu ja noudettu. Paria toko-liikettä ihmetelty (meille kummallekin pelkkää utopiaa, mulla ei mitään muistikuvaa miten liikkeitä voisi järkevästi treenata). ; ) Ja sitten vaan vedetty lonkkaa, eli olla möllötelty ihan rauhassa.
Tämä ilta ainakin oli tuota "möllöttelyä". Kävin taas tankkaamassa rautaa ja tällä hetkellä olotila ei ole kovin hääppöinen, lämpö noususuhdanteessa. Parasta lähteä nukkumaan, Marsa tulee varmasti seurakseni omalle punkallensa.
