Näytetään tekstit, joissa on tunniste sade. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sade. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Takana vauhdikas viikko

Viime viikonloppuna olin liikenteessä ilman ainoatakaan koiraa. Ajelin sunnuntaina Mikkelin Pitäjänkirkkoon pvvmsk:n Finlandia -kiertuetta kuuntelemaan. Ja hyvältähän tuo kuulosti ja kirkkokin oli lähes täynnä! Sitten Sirja sieltä kyytiin ja auton nokka kohti Helsinkiä.
Maanantaina Sirja käväisi pääsykokeessa ja minä pääsin pariksi tunniksi pyörimään keskustaan. Aikataulu oli kuitenkin tarkka, sillä soittokunnalla oli seuraava keikka heti maanantaina Tampereella. Eli kamat kasalle ja kohti Aleksanterinkirkkoa. Pikainen ruokatauko ja ennätimme hyvissä ajoin paikalle kuten etukäteen oli sovittu.

Arto oli saanut kyydin Keuruulta Tampereelle ja minä sain tilaisuuden seurata konsertin vielä uudelleen. Pakko sanoa, että taisi mennä paremmin kuin edellisenä iltana. Olisiko johtunut siitä, että suurehko osa soittajista oli juuri Tampereelta kotoisin. Väkeä riitti, sillä noin vartti ennen konsertin alkua kehoitettiin yleisöä tiivistämään rivejään, että kaikki mahtuisivat istumaan. Kiertueen nimen mukaisesti Finlandiakin esitettiin.

Maanantaina myöhään kotiin ja tiistaina aikaisin töihin. Siitä se viikko sitten taas lähti käyntiin.
Tiistaina Mokka ja minä suuntasimme taas PeTo -kurssille. Välillä satoi aika reilusti, mutta ei se tahtia haitannut. Ahnetta pentua on kiva kouluttaa! Nimittäin ekat pari minuuttia se pörräsi ja singahteli, ihmetellen taas sitä kun paikalla oli toistakymmentä koiraa. Mutta hetkessä syttyi lamppu ja se hoksasi että kun kuuntelee ja tekee mitä pyydetään saa namia. Ja sehän halusi namia! Eli tämän jälkeen muut koirat unohtuivat ja neiti keskittyi tosi hyvin kuuntelemaan ja oli hyvässä kontaktissa. On se vaan ihana otus!

Torstaina ja perjantai kuluivat Jyväskylässä koulutuksessa työasioissa, joten loppuviikko karkasi käsistä.

Muutama kuva oli taas tarttunut kameraan viikolla.
Kuvat © Arto

Naapurin kissa kävi moikkaamassa.

Olen pieni Dumbo vaan...

Oikea kylki ja...

...vasen kylki.

"Onks tukka hyvin, näkyykö kello?"

"Ruoho ON vihreämpää toisella puolella!"

torstai 12. marraskuuta 2015

Illat pimenee

Voi masennus tuota pimeyttä ulkona.  Ja vesisade kruunaa kaiken...
Syksy onkin ollut ihan mukava tähän asti kun vesisade on pysytellyt poissa. Iltalenkit ovat siirtyneet valaistuille kuntoradoille, nyt kun niillä voi vielä käydä ennen hiihtokautta. Mutta sade tekee nekin niin kuraiseksi, että omat kuteensa saa heittää suoraan pesukoneeseen kun kotiutuu.
Viime kesän runsaat sateen saivat minut sen verran ärtyneeksi joka lenkillä kastuneista jaloista, että marssin tässä taannoin kauppaan etsimään itselleni goretex lenkkarit. Kyllä kannatti! Sukat ovat pysyneet kuivina!

Ihan silmämääräisesti väittäisin että Marsan vatsa alkaa pyöristyä. Käytöksellään se on viestitellyt jo parin viikon ajan, että hän on nyt niiin kantavana. Mette riehuu yleensä aika reippaasti Marsan kanssa ja kyllä ne nytkin könyävät pöristen lattialla ja näljäilevät toisiansa, mutta rajumpaan painimiseen Marsa ei lähde enää mukaan. Se istuu ja ottaa "sfinksi-ilmeen" tuijotellen kaukaisuuteen, ja Mette ei edes yritä haastaa sitä. Mette onkin suunnannut tarmonsa siihen, että yrittää jekuttaa Repeä leikkimään kanssaan. Ja välillä Repe innostuu mukaan, mutta sen meno on jo hieman kankeaa...

perjantai 19. kesäkuuta 2015

HAUSKAA JUHANNUSTA!

Sataa, paistaa, sataa, paistaa...  Vuorot vaihtuvat noin puolen tunnin välein. Sain lenkkini Marsan kanssa sovitettua aika hyvin tuollaiseen poutataukoon. Lähdimme rivakasti liikkeelle kun satoi vielä vähän ja matkan lopun häämöttäessä alkoi uusi erä sadetta. Melkein kuivana selvittiin!

Keli ei ole kovin lämmin, joten päätimme pysytellä kotosalla. Tänä juhannuksena eivät ruusut ole vielä ennättäneet kukkaan, mutta nuppujen määrästä päätellen ruusujen tuoksusta saadaan jossain vaiheessa nauttia. Myöskin alppiruusut vasta availevat kukkiaan. Päivän kuvasato ei siis ole kummoinen.

Ruusut vasta nupuillaan.
Alppiruusut aukeamassa.
Meidän trio: Marsa, Repe (the polkkatukka) ja Mette.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Sataa sataa ropisee...

No joo. Tavallisesti harjoittelemme samaa asiaa useamman kerran peräkkäin, emmekä poukkoile näin tiuhassa tahdissa hausta laahaukseen ja markkeerauksiin. Mutta tuo nopeatahtinen taipparikurssi on nyt laittanut elämään vipinää. Joten, koska tiistaina on tiedossa laahausjäljen lisäksi vesinoutoa, niin päätimme Arton kanssa että Meten on parempi "heittää talviturkki" tänään ihan rauhassa, niin on sitten tuo vesinouto paremmin muistissa tiistain treenissä.
Tuumasta toimeen, vesisateen keskelle tekemään pari noutoa. Kylläkin vain hiekkarantaan, ei mihinkään suolammelle.






Kuvat©Arto

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Lähihakua

Päivä ei tuntunut valkenevan tänään lainkaan. Pilvet roikkuivat matalalla ja tiheää tihkua oli ilmassa. Ei kyllä ollut mikään kiirekään, eilen illalla (tai oikeastaan aamulla...) meni myöhään. Linda tuli Kajaanista muutamaksi päiväksi käymään ja ilta vain hävisi käsistä. Tytöt ja meidän neitien poikakaverit, pelasivat wiitä ja istuimme iltaa. Nukkumaan ei ollut kiire.

Aamu meni siis rauhalliseen tahtiin, mutta Marsankin oli päästävä tekemään jotain järkevää.  Se on taas viikon kantanut kaikkea irtaimistoa, joten otin damikassin mukaan ja lähdimme metsäaukealle treenaamaan.
Ohjelmassa oli piiiitkästä aikaa lähihakua. En edes muista milloin viimeksi sitä on tullut tehtyä.

Jätin Marsan odottelemaan ja vein "takakautta" heinäpusikon ympärille kuusi damia. Ensin vähän hajustin aluetta ja sitten piilotin damit. Muistinpa vielä laittaa pyykkipoikakrepin kiinni puskan keskeltä töröttävän oksan haaraan. Palasin Marsan luokse ja lähdimme kiertämään lähetysalueelle.
Ensimmäinen lähetys meni hienosti, ehdin tuskin tehdä lähihakupillityksen kun dami oli jo tulossa vauhdilla. Seuraava dami olikin sitten ongelma, neiti ei millään uskonut että samassa paikassa olisi ollut toinenkin dami. Se lähti vauhdilla kaartamaan oikealle, ajatteli varmaankin olevansa hakuruudussa. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Taas kaarros oikealle. Nyt oli pakko kokeilla pillillä pysäytystä. Marsa oli sen verran tiheän heinikon keskellä, että en edes nähnyt istuiko vai ei, mutta koira pysähtyi ja tapitti katseellaan minua. Näytin liioitellusti vasenta suuntaa ja huusin myös käskyn: vasen. Ja se mokoma lähti juoksemaan kohti damipuskaa! Suoraan damille ja palautukseen. Tämä oli aika hyvä onnenkantamoinen ; )  Loput damit olivatkin sitten ihan helppoja. Neiti juoksi suoraan niitä etsimään, pillittelin ja taas lähti dami tulemaan.

Heitimme damikassin autolle ja lähdimme pitkälle kävelylle. Kiersimme hiekkatietä ja välillä poikkesimme metsän puolelle. Koko ajan tuli hämärämpää ja tihkusade tiivistyi.

Lenkin jälkeen haimme taas kassin ja palasimme samaan paikkaan toistaen saman treenin. Oli jo sen verran hämärää, että vaikka olin laittanut parikin pyykkipoikakreppiä puskan tunnistaakseni, niin sain ihan tosissani tuijotella ennen kuin hahmotin missä damit oikein majailivat.
Nyt siirryimme ensimmäisen damin jälkeen hieman kauemmas. Toista damia hakiessaan Marsa meinasi selvästi juosta puskan ohi, mutta pillityksen kuultuaan veti jarrut pohjaan ja ryhtyi nuuhkimaan maata. Viime talven lihapullasulkeiset eivät siis olleet menneet hukkaan. Vai voiko se muistaa noin vanhoja asioita?
Jokatapauksessa loput damit palautuivat vikkelästi. Nyt se varmaasti seuraavaa hakuruutua tehtäessä vetää vain ympyrää ekan löytämänsä damin ympärillä!

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Korpilahden mejäkoe

Lauantaina oli Korpilahden mejän jälkientekopäivä. Olimme siis taas kerran Surkeella! Keli oli aivan ihana, ei kuuma eikä kylmä, ei satanut. Jos ei olisi ollut hirvikärpäsiä, niin olisi ollut aivan täydelliset olosuhteet tehdä jälkiä!

Yöllä sitten satoi ja satoi, välillä satoi aivan kaatamalla. Ou nou :(

Opastin aamun toisen jäljen. Varauduin sorkanvientiin sadetakilla, sillä kaadon paikka oli 200 metriä tieltä, tiheän n.kaksi ja puolimetriä korkean koivupöheikön takana. Housut olivat tämän keikan jälkeen läpimärät, aivan kuin olisin käynyt uimassa. Kun palailimme jäljen lopussa tielle, kastuin sitten aivan kokonaan. Niin kastuivat kaikki muutkin!
Mutta ei auttanut kuin hypätä autoon ja ajaa kohti seuraavaa jälkeä, sillä oma vuoromme oli seuraavaksi.

Jälki oli juuri sellainen mitä en olisi meille toivonut, paljon sammalta, kosteikkoa ja aukeata maastoa. Tosi paha kaatosateen jälkeen.
Ensimmäinen makaus merkattiin kauniisti pysähtyen. Matkalla tehtiin yksi laajahko rengastus, jäljeltä poistuttiin ja sille palattiin täysin samasta kohtaa. Ensimmäisellä kulmalla oli katko, joka meni ällistyttävän hyvin: yhdellä rengastuksella suoraan veretyksen jatkoon. Olin sanaton!

Toinen makaus merkattiin myös pysähtyen. Toinen kulma pienellä rengastuksella, ei kuitenkaan edes jälkiliinan mittaa.
Kolmas makaus nopeasti nuuhkaisten, kuitenkin niin että koira selvästi pysähtyi, mutta kovin lyhyeksi hetkeksi. Kolmas kulma aivan jäljen päällä, mutta sitten... aivan lyhyen matkaa viimeistä osuutta kuljettuamme tulimme tuoreelle hakkuuaukolle, mustalle mullalle. Siitä Marsa varmaanki bongasi jotain, ties mitä, ja lähti jonkinmatkaa jäljen sivussa palaamaan takaisin päin. Tuomittiin hukka.

Palattiin jäljelle ja jatkettiin matkaa mustalla mullalla pienten kantojen seassa. Sitten takaisin harvahkoon metsään. Hetken aikaa näytti, että Marsa menee viimeisen makauksen ohi, mutta se kääntyi sitä kohti makauksen oikealta puolelta ja painoi hetkeksi kuononsa sitä nuuhkiakseen. Matka jatkui.

Sorkasta melkein mentiin koko konkkaronkka ohi (opaskin taisi hetken seurata Marsan eikä merkkien perässä). En nähnyt sorkkaa, mutta havaitsin yllättäen että edessämme oli pitkillä krepeillä merkattu "polku", olimme siis jo poistuneet jäljeltä kohti tietä. Onneksi Marsakin pysähtyi miettimään ja sain tilaisuuden kehoittaa sitä jäljelle. Melkein kuulin sen korvien välissä käyvän raksutuksen. Hetken tuumattuaan neiti lähti palailemaan jalanjälkiä myöten ja tulimme sorkalle takakautta. En vieläkään tiedä mikä siinä oikein oli. Ehkä jäljessä oli pieni mutka, tai sitten neiti meni kuusikossa ilmavainuunsa luottaen kaadon ohi. Jokatapauksessa, häntä heiluen tervehdittiin jäljen päästä löytynyttä aarretta!
Matkalla yksi hukka ja tuloksena VOI 2, 39 pistettä. Olisi siis tullut tosi hyvät pisteet ilman tuota hukkaa!



torstai 30. elokuuta 2012

What goes around comes around...

Viikonloppuna olisi edessä seuraava mejä-koe, Marsan debytointi voittajaluokassa. Kovin suurin odotuksin en tuohon kokeeseen ole lähtemässä. Jälkientekopäiväksi sekä seuraavaksi yöksi on luvattu vesisadetta, mikä on omiaan levittämään jäljen tuoksut laajalle alueelle. Marsa työskentelee paljon maavainulla, mutta se on melko rankkaa ja nuori koira tulee varmasti väsymään pitkän jäljen loppuvaiheissa. Ja kun siirrytään ilmavainuun, "lepuuttelemaan", niin kokemattomuus voi kostautua. No, katsotaan kuinka neidin käy! Saadaan ainakin taas yksi hyvä "kokeenomainen harjoitus". ; )

Kävimme tiistaina juhlistamassa Arton syntymäpäivää treenijäljenteon merkeissä. Kaunis, aurinkoinen, syksyinen ilta, mikäs siinä oli metsässä kävellessä. Seuraavana yönä satoi hieman ja keskiviikkopäivän mittaan vettä tuli useampaan otteeseen ja välillä aivan kaatamalla. Jälki tuli siis huuhdeltua vallan perusteellisesti.

Eilen illalla kun lähdimme Marsan kanssa jälkeä ajamaan, oli taas kaunis ilma. Pariin otteeseen oli ongelmia, näissä kohdissa maasto oli sammaleinen ja hieman suopohjainen, joka askeleella kengänpohjista kuului "lurps". Juuri niillä paikoilla Marsa pyöri jäljen vierellä ja teki tarkastuspistoja.
Matkalla oli yksi pienen metsätien (hiekkatie, keskipenger nurmikolla) ylitys ja se sujui hyvin, yhtään ei empinyt tai ihmetellyt tietä, vauhdilla yli ja jatko löytyi heti tien toiselta puolelta.
Vaikka on todennäköistä, että tiellä ei olisi ollut kukaan liikkeellä jäljen teon ja sen ajamisen välillä, teimme veretyksen siten että veretys lopetettiin tien pientareelle, sientä käytettiin maassa keskikohdan nurmella ja sitten jälkeä jatkettiin taas tien toisesta pientareesta metsään. Tämä siksi, että mahdollisesti tiellä liikkuva auto ei turhaan levittäisi verta mukanansa ja näin häiritsisi turhaan jäljen seuraamista.

Sitten meillä oli ne kaksi katkoa. Eka oli tehty ehkä hieman liian pahaan paikkaan, veretys päättyi juuri ennen tiheähköä kuusikkoa, ja niinhän siinä kävi, että neiti ajautui ensin tuon kuusikon taakse. Jäljen jatko olisi lähtenyt oikealle, mutta me teimme pienen epämääräisen kaarroksen vasemmalle. Ensin ajattelin, että siksakkaava kaarros lähtee ajautumaan liian kauas, mutta sitten käännyttiinkin päättäväisesti takaisin, pyyhällettiin jäljen yli suoraan siihen mistä veretys jatkui katkon jälkeen. Taas jäi se tuntu, että se mokoma kyllä tiesi mistä jälki jatkuu, mutta kävi vain varulta hieman hiihtelemässä ympäriinsä.
Toinen katko oli avoimemmalla paikalla, jossa oli risukasoja, heinää ja vanhaa hakkuujätettä. Nyt Marsa ihan selkeästi nuuhkaisi siihen suuntaan jossa jatko olisi ollut. Meni kuitenkin veretyksen loppuun, lähti kaartamaan oikealle, suoraan kohti veretyksen jatkumista. Ja kolme metriä ennen perillepääsyä teki täyskäännöksen ja lähti tekemään rengastusta vasemmalle. Kierrettiin reilun 10m halkaisijaltaan oleva rengastus ja taas mentiin veretetyn osuuden yli. Nyt "törmättiin" jalanjälkiin ja niitä hieman ihmeteltiin ja nuuhkittiin. Marsa eteni jalanjälkiämme pitkin kohtaan josta olimme kääntyneet 90-astetta poispäin, ei heti huomannut käännöstämme vaan teki hieman suuremman kaarroksen ja päätyi sitten kohtaan josta veretys jatkui. Ja taas mentiin, loppua kohden työskentelyn varmuus parani ja mennä pompoteltiin jäljen päällä sorkalle.
Makaukset merkattiin, paitsi yksi rinteessä ollut, jonka kierti hieman ohi kun väliin jäi iso kumpare.

On me puuhasteltu kaikkea muutakin, mutta kun ei jaksa aina kirjailla keikkea. Variksia on sulateltu, kannettu ja noudettu. Paria toko-liikettä ihmetelty (meille kummallekin pelkkää utopiaa, mulla ei mitään muistikuvaa miten liikkeitä voisi järkevästi treenata).  ; )  Ja sitten vaan vedetty lonkkaa, eli olla möllötelty ihan rauhassa.
Tämä ilta ainakin oli tuota "möllöttelyä". Kävin taas tankkaamassa rautaa ja tällä hetkellä olotila ei ole kovin hääppöinen, lämpö noususuhdanteessa. Parasta lähteä nukkumaan, Marsa tulee varmasti seurakseni omalle punkallensa.

lauantai 4. elokuuta 2012

Onko järkeä?

Nii-in, pitäisi varmaankin tutkituttaa päänsä. Onko järkeä ilmoittaa koira kokeeseen ja sitten toivoa että ei tulisi ykköstulosta? No ei. Mutta kun olisi niin kiva mennä vielä tollereiden Virroilla pidettävään mejä-kokeeseen AVO-luokkaan. ; )  ; )
Nyt jos tulee ykköstulos, niin menee tuohon kokeeseen osallistuminen uusiksi harkintaan. Edessä olisi nimittäin pakollinen siirtyminen VOI-luokkaan. Eli huomisen tulostoiveena taitaa olla hyvä kakkostulos! Hyvä kokeenomainen treeni.  Heh, heh!!

Jäljet (oma ja koekaverin) tuli siis tänään pyöräytettyä Kihniön metsään. Huomenna nähdään mitä saadaan aikaiseksi. Puntti tutisee kun ajattelenkin opastustani, voimia kiitos!
Kolme voimakasta sadekuuroa pyyhkäisi ylitse, kun olin verettämässä omaa korvausjälkeäni. Tosi kiva, piilomerkkitarrat eivät edes yrittäneet tarttua puihin ja oksiin. Oli pakko vääntää pieniä, kauniita kreppirusetteja tukimerkeiksi ja myös vähän piilomerkeiksi kaatosateessa.

Huominen menee sitten kokeessa: oman koiran kanssa startaten, opastaen ja jälkeä metsästä purkaen. Sadetta on ennustettu iltapäivälle, toivottavasti olen sen saapuessa jo saunassa!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Jälkitreeniä

Alkuviikko meni töiden merkeissä. Keskiviikkona kävimme taas kävelemässä läpi yhden jäljen koemaastossa. Onneksi isommat harvennushakkuut eivät olleet osuneet tälle jäljelle.

Torstaina oli vuorossa harjoitusjälkien tekoa Marsalle ja Repelle, joten perjantai-illan ohjelma oli sitä myöten suunniteltu. Yöllä ja aamulla oli satanut aika reilusti, mutta onneksi sade taukosi illaksi.

Repe kevään ensimmäisellä jäljellä.
Marsa menossa.
Saalis talteen!

lauantai 5. toukokuuta 2012

Sataa, sataa, ropisee...

... ja Jämsän näyttelyssä ulkokehät. Sadetakki mukaan ja baanalle.

Sirja lähti matkaani, mutta jäi shoppailemaan Jämsän keskustaan, me Marsan kanssa jatkettiin vielä Himokselle asti. Tuttu paikka mm. Tollerileireiltä.

Kehä oli hieman myöhässä, joten melko pian alkoi palella, varsinkin kun välillä tuli vettä vähän reippaammin. Tollereita oli onneksi vain viisi, joten tuomari, Tuula Savolainen, selvitti tämän porukan kohtuullisen nopeasti.
ROPpi oli Hedera´s Go For It ja VSP Siipiveikon Täyttä Ruutia. Marsa sai ERIn ja oli kilpailuluokkansa kakkonen. Arvostelu löytyy täältä.

Kamera oli mukana, mutta enhän minä sitä ennättänyt käyttää. Vettä tuli välillä sen verran reippaasti, että oli ehkä parempi pitääkin se piilossa ;)


perjantai 19. elokuuta 2011

Treenaamassa

Eilen satoi lähes koko päivän.  Jäljet käytiin illalla ajamassa läpi ja ihan hyvin meni vaikka vettä oli tullut melkoisen paljon jälkien verettämisen jälkeen.

Repe oli positiivinen yllätys.  Se oli aivan älyttömän onnellinen kun pääsi tekemään jotain.  Se meni varmaankin parhaan treeninsä kautta aikain, tohkeissaan kuin teini ;)  Repe on hirmuisen kiinnostunut makauksista ja merkkaa ne aina hyvin, mutta sen keskittymiskyky jäljen seuraamiseen on aivan olematon.  Se ikäänkuin unohtaa mitä oli tekemässä, mutta kun sitä kehottaa kertaalleen jäljelle, niin se tietää aina ihan tasan tarkkaan missä jälki kulkee.  Kokeessa vaan ei voi koko ajan kehottaa...  Eilinen treeni meni yhdellä "ohjaavalla kehotuksella" ja hukkaa ei tullut.  Ahneus iskee ja olen jo katsellut syksyn mejäkokeita ;)  Hullu mikä hullu!

Bella meni Aijan kanssa muutoin ihan ok, mutta kulmat venähtivät aina vähän yli.  Makauksia olin tehnyt reippaasti ja niitä sitten tarkasteltiin ja ihmeteltiin, kaikki löytyivät.

Marsaa ensin hieman hirvitti märkä metsä johon jälkikin oli varmasti levinnyt aika laajalle alueelle.  Mutta sitkeästi neiti meni.  Pari kertaa ajautui hieman kauemmaksi jäljestä, molemmilla kerroilla palasi itsenäisesti takaisin.  Ja nämä poistumiset eivät olleet juuri jälkinarun mittaa kauempana.  Kovasti tuntuu jälki kiinnostavan ja vauhti parani loppua kohden.  Yhden makauksista ylitti vain nuuhkaisten mutta palasi sille pari metriä kuljettuaan.

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä treeni.  Märässä metsässä liikkuminen on mukavaa!