maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vapputunnelmissa

Tippaleivät ja munkit on paistettu. Huomiseen soittajapoikien vappumatineaan olen paistanut pari kakkua. Nyt voisi vappu alkaa...

Käväistiin nopeasti mökillä katsomassa kuinka korkealle vesi onkaan noussut, eipä näkynyt kovinkaan leveää kaistaletta hiekkarantaa.
Repe sukelti ihan alkajaisiksi laiturinnenästä suoraan pää edellä, kai se kuvitteli hyppäävänsä jäälle. Onneksi ei sukeltanut pitkää matkaa, ettei joutunut jään alle. Tuli muuten aika vauhdilla rannalle, reppana. Marsa ui useampaankin otteeseen, mutta ei sentään tehnyt mitään sukellusloikkia tällä kertaa, mitä nyt yritti kertaalleen kiivetä jään reunalle uintireissullansa. Se on oikea vesipeto.

Otin Marsalle kotipihassa pientä toko treeniä. Lihapullan voimalla se oli valmis tekemään aika paljon, kärsivällisyyttä vain ei juurikaan ole.

HAUSKAA VAPPUA!


sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei...

Ja tänään oli se: "toisinaan sitten taas ei". Meidän murkku.

Pitäisikö noudattaa yhtä saamaani neuvoa ja laittaa neiti kolmeksi kuukaudeksi hyllylle? Jotenkin vain luulen, että sen jälkeen se ei tekisi senkäänvertaa. Nämä kuukaudet (kauanko murkkuikä kestää?) täytyy nyt vain luovia läpi.

Ennen ruutuun menoa otin ylimääräisen variksen ja kävin pienen matkan päässä tekemässä sillä Marsalle kaksi n. 35-40 metrin mittaista noutoa. Varis tuli ihan nätisti ja nikottelematta.

Sitten mentiin ruutuun. Marsa toi ruudusta vain kaksi varista ja nekin pienen painostuksen avulla. Lokkia ja fasaania se kävi vain morjestamassa (lokista on aiemmin nähnyt siiven, fasaania ei lainkaan). Loput varikset jätettiin suosiolla rauhaan, kun ei niitä kerran halunnut spontaanisti tuoda.

Summa summarum... no, se ei ainakaan rikkonut riistaa... ja ne mitkä toi, kantoi nätisti ja sylkäisi jalkoihini. Mutta kyllä se silti oli ihan hukassa, ulkoilutti itseänsä suurimman osan aikaa. Kattoi kyllä alueen ihan nätisti, mutta ei se lämmitä yhtään.

Kun lähdettiin palailemaan autolle, annoin sille variksen kannettavaksi. Kyllä se sitä kantoi kertaakaan pudottamatta koko matkan autolle, olisko ollut sellaiset 60-80 metriä. Ei se siis variksia hyljeksi, niitä on ihan kiva kantaa... mutta....

No, tämä ilta kynnetään pohjamutia ; (   Huomenna kasataan rippeet ja puhelletaan uutta tuulta purjeisiin. Nyt on tehty liian paljon töitä, että voisi antaa periksi.



Ps. Marsan ja pupun treffit eivät toteutuneet, pupu teki oharit ja ei tullutkaan paikalle...
Niin ja hyviä neuvoja otetaan vastaa, sähköpostikin löytyy tuosta sivupalkista vasemmalta.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Flunssaa pukkaa

Tämä on/off flunssa ei tunnu päästävän otettansa. Taas pari päivää on ollut lämpöä, yskää, nuhaa ja muutoinkin niin ☹☢☁☻ huono olo.

Viikolla ei pahemmin ehditty treenata. Kävelyllä oli muutamaan otteeseen dami mukana ja sitähän sitten taas kannettiin ja luovuteltiin. Muutama nouto tehtiin, mutta ei sen kummempaa.

Nyt pitäisi painua punkan pohjalle keräilemään voimia huomiseen. Meillä on kevään viimeiset junnunoutajien yhteistreenit ja tarkoitus olisi tehdä hakuruutu riistalla ja laahausjälki kanilla. Marsa ei tähän mennessä olekaan tehnyt tuttavuutta kuin kestokanimme kanssa, joten odotan kovasti sitä mitä neiti tuumaa pupusesta. Jotenkin olettaisin ettei se ole ongelma...


sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

... onko ihanampaa aamua kuin tää...

Junnunoutajien treenit olivat tänään Ankeriasjärvellä. Homma polkaistiin käyntiin vallan tyylikkäästi: auton konepellin päälle katettiin aamukahvipöytä, oli teetä, kahvia, pullaa, pikkuleipiä... Siinä sitä sitten kahviteltiin auringon paistaessa ja lämmittäessä mukavasti, ihan luksusta!


Tänään oli vuorossa leikkimielistä kisailua. Ensin jätettiin koirat vielä autoon ja ohjaajat saivat yrittää damin heittämistä mahdollisimman pitkälle ja sitten vielä tarkasti.

Seuraavaksi tehtiin koira kerrallaan pienet tehtävät, seuraavan koiran odotellessa pienen matkan päässä vuoroansa.
Ensiksi oli tienpätkälle laitettu kuusi damia peräkkäin. Koira irti hihnasta, seuraamaan ja pujottelemaan niitä dameja, ilman että koira nappaa yhtään suuhunsa. Ja sitten takaisin alkuun damirivistön viertä siten, että jokaisen damin kohdalla koira käskettiin istumaan sivulle. Tämä näytti alunperin pahemmalta hommalta kuin mitä se oli!

Sitten jätettiin koira istumaan ja poistuttiin koiran luota vähän matkan päähän luoksetulokäskyä varten. Välille jätettiin käveltäessä yksi dami, joka koiran tuli napata matkaansa. Tämä oli monelle yllättävän vaikea, mutta me oli tehty tätä muutamaan otteeseen parin viime viikon aikana, niin tiesin että tästä Marsa selviää kunnialla, niin kuin tekikin.

Dami jätettiin nyt maahan ja palattiin koiran kanssa aloituspisteeseen. Sieltä sitten vain ihan yksinkertainen linjallalähetys.

Vielä oli yksi tehtävä saamaan putkeen, eli metsän reunaan oli viety viisi damia ja niistä piti noutaa yksi. Sitten olikin aika viedä koira vähäksi aikaa autoon huilaamaan.

Kun kaikki olivat vuorollaan tehneet nämä tehtävät, haettiin kaikki koirat aukealle alueelle johon oli kasattu hieman erilainen hakuruutu. Sielä oli limsatölkkiä, kenkää ja sun ties vaikka mitä. Monella, myös Marsalla homma kaatui siihen, että tavaraa oli niin paljon (yli kymmenen esinettä) että koira vaan viiletti tavaralta toiselle ihmetellen mikä tässä oikein oli kupletin juoni. Yllättävän vaikea tehtävä. Niillä tavaroilla oli vielä eri pistemäärä, eli jos sai koiran tuomaan jotain, niin pisteet määräytyivät sen mukaan mitä ruudusta tuotiin.

Lopuksi oli tietysti palkintojen jako ja kolme ensimmäistä sai valita palkintonsa ensin ja me muut sitten. Onnea Anu ja Jesse!!!! Marsa sai suuren pötkön lihasäilykettä ja ihan oman beautyboxin.

Sitten juotiin taas vähän lisää kahvia ;)

Siinä jutellessa todettiin ettei ole kokeiltu koirilla laukausten kanssa noutamista. No, eiköhän toisen ohjaajamme auton perästä löytynyt dummy launcher ja sitähän piti sitten viellä lähteä ihan käytännössä testaamaan. Vein Marsan laukausrivistöön eikä se ollut moksiskaan, tosin olisin kyllä ihmetellyt jos se olisi pelännyt laukauksia. Olin aika yllättynyt miten se malttoi istua hiljaa paikoillaan kuin kolme koiraa ennen sitä kävi noutamassa daminsa. Se ei edes nytkähtänyt lähteäkseen perään, mutta oli kyllä muutoin niin skarppina ja jännittyneenä kuin viulunkieli. Itse pidin huolen että talutin oli aivan löysällä.
Omalla vuorollansa se sitten singahti damia hakemaan niin lujaa kun kintereistä irtosi. Vähän piti ihmetellä damia joka oli rakenteeltaan erilainen kuin tavallinen dami, mutta kyllä sen sitten saattoi ottaa suuhunsa ja tuoda. Dami tosiaankin oli paljon kevyempi ja kovempi kuin tavallinen dami.

Tänään oli ensimmäinen todellinen kevätaamu. Upea keli!!! Oli hienoa touhuta koirien kanssa pihalla, tänään paikalla oli kahdeksan koirakkoa + kaksi ohjaajaa koirineen.



lauantai 21. huhtikuuta 2012

Raakkuvainaat

Tänään käytiin illalla tekemässä pieni treeni. Ensin kestokanilla laahausjälki sulalle pläntille metsään. Se meni ihan hyvin. Talvella tämä on tullut tehtyä niin, että olen palannut takaisin samoja jälkiä pitkin, mutta nyt poistuin jatkaen reittiä eteenpäin. Ei neiti innostunut pyyhkäisemään "läpijuoksuna" jälkiäni seuraten, vaan toi kanin ihan nätisti.

Sitten oli vuorossa neljän variksen hakuruutu. Nyt oli jo tilaa viedä kauimmainen varis yli 70 metrin päähän. Hyvin neiti työskenteli, liikkui tehokkaasti ja tarkasti isohkolla alueella! Viimeinen, kauimmainen raakku, oli vähän hakusassa, mutta lopulta meni sille takakautta (olin kannon nenässä kytiksellä ja näin aika hyvin kumpareen taakse missä neiti liikkui). Ja toi niin nätisti! Tänään oli se pahin "kiemurtelu" palautuksen kanssa oli unohdettu, ehkä se damin kantaminen ja luovuttelu oli tehnyt tehtävänsä. Vielä enemmän toivoisin, että tämä olisi seurausta siitä että murkkukausi olisi hellittämässä... mutta saa nyt nähdä. Seuraavalla kerralla voi taas olla niin, että olisin valmis antamaan koiran ilmaiseksi ensimmäiselle vastaantulijalle ;)

Nyt on jo kiire nukkumaan, huomenna on junnunuuskujen toiseksi viimeinen treeni ja sinne on mentävä!




Aina pitää olla kannettavaa!

Mamma lähtee viemään pupua.
Mammaa odotellessa...
Tällainen löytyi.



Täältä tullaan!!!


Päivän kuvat © Sirja ja sen pikku pokkari ;)


Kuraisia dameja on putsailtu...

Viikolla on tehty muutamana iltana damin kantamista. Kantamista - luovuttamista - kantamista - luovuttamista. Neiti on ollut ihan innostunut tästä perustreenistä.
Kelit eivät oikein ole suosineet ja paikoittain on ollut tuota luntakin ihan reilusti. Nii-in, vielä menee paikoittain yli nokialaisen pitkän saapasvarren. Mutta näinkin on pärjätty, yhdellä damilla pitkin kuraisia teitä.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Varista ja damia

Viikolla on  treenattu aika vähän, pieniä lyhkäisiä pätkiä, palautuksia ja seuraamista (joka on ihan hunningolla). Luoksetuloakin olen yrittänyt vahvistaa.

Torstaina käytiin metsäpolulla parin damin kanssa tekemässä eteen- ja taakse lähetyksiä. Olin luvannut hakea Saran ja pari muuta tyttöä tallilta illalla ja lähdin hieman aiemmin Marsan kanssa liikenteeseen. Kun saimme treenin ja lenkin tehtyä, olikin jo aika lähteä tallille. Tietysti unohdin kertoa takapenkille istuville tytöille että Marsa on mukana. Vähänkö toinen tytöistä säikähti, kun Marsa tunki kuononsa takaverkon päädystä  ja muiskautti pusun poskelle; )

Tänään ei ollut kovin hieno keli, harmaata. Otin lenkillemme mukaan pari varista ja pari damia.  Olin aika yllättynyt kun löysin kaksi suurehkoa jo täysin sulaa metsälänttiä. Yes! Vähän harmitti kun en ollut ottanut useampaa varista mukaani...
Tein siis niillä kahdella raakkuvainaalla hakuruudun sulalle alueelle, ruudun täytin kolmeen eri otteeseen. Kauimman variksen vein reilun 60 metrin päähän ja sieltä sekin tuli, aivan varpailleni. (Miksi sitä ei voi pitää suussa vaan se täytyy sylkäistä varpaille???) Mutta kaiken kaikkiaan aivan onnistunut treeni, Marsa tykkäsi!

Käveltiin pitkin ja poikin metsää ja metsäautotietä. Kun löytyi pitkä, suora, metsäkoneen renkaan tekemä ura, niin siihen oli hyvä tehdä linjatreeni. Vein kaksi damia noudettavaksi. Marsa lähti kuin raketti hakemaan, mutta tuoreen myllätyn maan tuoksu houkutteli enemmän. Se jäi vähän paikoilleen nuuskimaan damin ympäristöä. Piti konahtaa ennen kuin dami tuli. Sama toistui toisen damin kanssa.
Neiti taisi vaistota, että emäntä ei ollut kauhean tyytyväinen. Otin sen mukaani, ilman talutinta seuraamaan, kun vein damit uudelleen paikalle. Kun laitoin damit maahan, neiti istui vieressäni. Kun sanoin sille "muista", se ei edes nytkähtänyt ottaakseen damia. Seurasi kiltisti sivullani viemään toisen, lähemmän damin ja sitten mentiin takaisin lähetyspaikalle. Taas käskyt "eteen" ja nyt se malttoi tehdä aivan mallikelpoiset suoritukset. Ja kyllä tuli kehuttua!!! ;D On se niin mamman silmäterä!!

Laskuvirhe?

Vanhempi tyttäreni Sara täytti perjantaina 13.pv 18-vuotta! Onnea Saralle! Yksi asia tässä vain askarruttaa, olen kovasti yrittänyt ymmärtää missä kohden on tullut laskuvirhe: eihän minulla voi olla noin vanhaa lasta...

Ne bileet on nyt pidetty, ja minä olen vieläkin väsynyt, vaikken saanutkaan olla mukana ; )


maanantai 9. huhtikuuta 2012

Näyttelyssä

Aamu kului mukavasti Ruoveden koiranäyttelyssä. 19 tolleria oli ilmoitettu ja vain yksi oli jättänyt tulematta. Marsa sai EH:n johon olin enemmän kuin tyytyväinen, neiti kun pyörähti kehässä aivan bikinikuosissa. Arvostelu löytyy yläpalkista tai suoraan tästä.
ROP oli ihana vanharouva Fireheart Isn´t It Inez ja VSP Tollerbay Felix Von Tistel.  Onnea vielä kerran!





Vanhakin osaa, jos haluaa...

Otin lauantaina neljä varista sulamaan sunnuntain treeniä varten. Kun aamulla puuhastelin keittiössä, huomasin että kodinhoitohuoneen ovi oli jäänyt raolleen ja kun menin sitä sulkemaan, niin vastaani hipsutteli Repe varis suussansa. Olin hieman hämmentynyt, viimeksi sille varista näytettäessä, se ei kelvannut edes sukkaan kääräistynä. Pthyi olkoon, varis! Ja nyt tämä hyväkäs oli käynyt varkaissa ihan itseksensä.  No, se sai sitten luvan lähteä mukaan treenaamaan.

Neljä varista hakuruutuun ja Reiska töihin. Leuka meinasi mennä sijoiltaan kun katselin sen toimintaa, sehän haki ne kaikki vaakut eikä yhtään epäröinyt! Meidän variksissa täytyy olla jotain vikaa, tämä todisti sen!
Marsa tyhjäsi ruudun omalla vuorollansa, tosin Repen palautukset olivat miellyttävämpää katsottavaa ; )


lauantai 7. huhtikuuta 2012

Hiljaista on ollut

Flunssa iski sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Kuume nousi korkealle ja yskä raastoi keuhkoja. Ei ollut kiva viikko.

Marsasta löytyi aivan uusi piirre, se on mainio sairaanhoitaja ;) Aina kun havahduin hereille, sen huolestunut katse oli ensimmäinen mitä näin. Neiti päivysti koko viikon max. parin metrin päässä punkastani, ei juurikaan poistunut muuta kuin Arton ja Repen kanssa ulkoilemaan.

No, menihän tuo viikko näinkin. Hiljaista oli pääsiäisen viettoon "laskeutuminen".

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Illalla, illalla...

Marsa on ollut kovin avulias koko päivän, se on kantanut ihan kaikkea tarpeellista ja enimmäkseen tarpeetonta tavaraa. Jos istun hetkeksi paikoilleni, pino jalkojeni vieressä kasvaa kasvamistaan. Viikko ilman kunnon treeniä on saanut tämän taas aikaan.

Kaunis ja aurinkoinen ilta piti siis käyttää hyväksi. Kun oma kuntokin tuntui ihan kohtuulliselta, päätimme pyörähtää mökillä ja ottaa pari damia mukaan. Saisi neitikin hieman juoksennella irrallaan ja tehdä vähän jotain järkevää. Nämä tehtiin: pari pitkää linjaa, pari kaksoismarkkeerausta ja yksi metsään piilotettu dami.

Palautus linjalla.

Tappohyppy markkeeraukselle.

Jarrut pohjaan!

Kehityskeskustelu treenin jälkeen.

Kuvat©Arto


Räytymispäivä

Lauantai kului autossa matkalla kotiin. Muutamaan otteeseen pysähdyttiin pitämään taukoa ja käytettiin samalla koiria kävelyllä. Keli oli hyvä ja tiet kuivat, liikennettäkin aivan kohtuullisesti.
Tänään on sitten räytymispäivä. Onneksi olin niin fiksu, etten ilmoittanut Marsaa Korpilahden näyttelyyn tälle päivälle, se keikka olisi kyllä jäänyt väliin. Puretaan nyt hissukseen tavaroita ja pesukoneelle riittää hommia.

Reissu oli kaiken kaikkiaan aivan upea. Säät suosivat ja koko porukalla oli mukavaa. Jokapäivä tuli ulkoiltua tuntikausia. 
Marsa sai Repeltä kurssin: "kuinka relata reissussa" ; )  ja oppi meni perille. Ihan hyvä mahdollisten koe- yms. yöpymisten varalle. Ja kyllä oli karvakuonoissakin virtaa kävelylenkeillä, kun oli aina uutta nuuhkittavaa teiden varsilla. Koiria tuntui olevan lomalaistenkin mukana aika paljon.

Nyt pitäisi keskittyä torjumaan pois flunssaa, joka kovasti yrittää iskeä kiinni. Hunajaa ja teetä, strohhia ja kaakaota... mitähän muuta keksisi?








Rento Reiska

Perjantai

Kelit ovat suosineet ulkoilua, tänään on kolmas perättäinen päivä kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Aiempina päivinä on ollut aamusta pari astetta pakkasta ja iltapäivä nollan tuntumassa. Viime yönä oli nyt ensimmäisen kerran hieman kylmempää, -16 astetta, ja aamusta noin -5 astetta kun lähdimme ulos liikenteeseen. Tytöt suuntasivat rinteeseen ja me hiihtoladulle.
Kurkkuni oli kipeytynyt yön aikana, joten minun osaltani viimeisen päivän lenkki hieman lyheni, ja palailinkin sitten hyvissä ajoin pakkailemaan ja siivoamaan. Onneksi ei ole kuumemittaria matkassa, parempi etten tiedä oikeita lukemia.

Illat ovat kuluneet nopeasti. Kävelylenkkien lisäksi olemme saunoneet, kokkailleet ja pelanneet lautapelejä. Scrabblea on tullut pelattua useampanakin iltana.