Ilmajoella, viime viikonloppuna...

Kesä on menossa, vaikka kelistä ei aina välillä sitä uskoisikaan. Pidin pari päivää vapaata ja ne sattuivat tuurilla kesän ensimmäisille hellepäiville. Nyt pitäisi vielä painaa muutama viikko todella tiiviisti töitä, sitten vähän helpottaa. Viikonloput tuntuvat kuluvan tavalla tai toisella MEJÄn ympärillä pyörien. Edellinen viikonloppu meni Sysmän kokeessa, vaihteeksi ilman omia koiria ja nyt viimeisin viikonloppu Ilmajoella Marsan kanssa startaten.

Ilmajoki olikin minulle uusi koepaikka. Yövyimme (Arto ja minä) muutaman muun kokeeseen osallistujan kanssa koepaikalla, vaikka alkuperäissuunnitelmana oli käydä nukkumassa la-su välinen yö kotona. Onneksi Sara lupasi hoivata Repeä, niin saimme mekin nukkua kunnon yöunet, eikä tarvinnut nousta hirmuisen aikaisin.

Maastot olivat Pohojanmaalla aika tasaisia, mutta eri metsätyyppejä meidänkin tekemällemme jäljelle osui. Ojia oli vain muutama, normaalia vähemmän kun yleensä saa hyppiä jatkuvasti jonkinlaisen montun yli. Hyttysiä ja kärpäsiä riitti enemmän kuin tarpeeksi...

Jälkien arvonta meni loistavasti! Marsa sai päivän toisen jäljen ja itse opastin kolmannen. Eli pääsimme liikkeelle heti aamusta ja ennen puoltapäivää oli oma jälki jo purettuna! Pääsimme siis koepaikalle lämmittämään saunaa ja nauttimaan aivan uskomattoman hyvästä ruokatarjoilusta. Pöydästä löytyi mm. kolmea eri sorttia itse leivottua leipää sekä sienisalaattia. Tuo sienisalaatti oli kyllä aivan huippu! Enkä todellakaan ollut ainut joka sitä ihasteli.

Marsan osuus reissusta ei mennyt aivan putkeen. Jäljistä päätellen metsässä oli yön aikan liikkunut melkoinen delegaatio kauriita tms. pieniä hirviäeläimiä. Paikoitellen maa oli tiheänään jälkiä ja polkuja. Marsa sitten kävi näitä jälkiä aina välillä ihmettelemässä ja siinä ne pisteet sitten vähenivät. Eikä niitä paljoa jäänyt jäljelle!
Muutoin oli kyllä mukavaa, juttu luisti ja porukka oli rentoa. MEJÄ -henkeä parhaimmillaan!

Räytymispäivä...

Tai ainakin pitäisi olla. Tänään.

Koko viime viikko kului mejän merkeissä, viikonloppuna oli Keuruun Seudun Kennelkerhon mejä-koe. Valmisteluja oli kyllä tehty pitkin kevättä, mutta silti viimeinen viikko on aina kiireinen. Kaikki tarvikkeet pitää muistaa haalia kasalle, jälkiparien jakamisen kanssa pitäisi saada aikaan onnistuneet valinnat, maastoon täytyy tehdä vielä viime hetken tsekkauksia. Niinpä minäkin jalkauduin vielä tiistaina kävelemään läpi yhden jäljen, jonka sijoittelu oli tuottanut päänvaivaa.

Tänävuonna vaihdoimme kokeen keskuspaikan "hieman" modernimpaan paikkaan, Keurusselän Liikuntapuiston Sompalaan. Eli kun aiemmin ei ole ollut sähköjä eikä vesihanoja, niin nyt oli kaikki mukavuudet. Matka koemaastoihin oli hieman pidempi, mutta vielä ihan ok.

Ensimmäistä kertaa kokeemme kaikki osallistujat olivat jäseniä! Ilmoittautujia oli niin paljon, että pari jouduttiin jättämään vielä ulkopuolellekin. Meiltä oli ilmoitettu Marsa ja Mette, mutta vain Marsa starttasi. Ja Keuruu tuntuu edelleen olevan meille se paikka, että Marsa onnistuu ottamaan sen yhden hukan. Vaikuttaako siihen se, että koetilanne on erilainen kun me hääräämme kokeen järjestelyiden parissa enemmän, emmekä niinkään noudata normaaleja "koerutiineja"? Tiedä häntä... Kakkostulos siis tuli, mutta ne kolmoset ja nollat jäivät edelleen korkkaamatta.
Mukavaa oli myös se, että ilmoittautuneista vain neljä oli voittajaluokassa, eli kahden tuomarin kokeeseemme saatiin peräti kahdeksan avo-luokan osallistujaa! 

Sitä aina ennen koetta ajattelee, että yrittää istuskella ja jutella ihmisten kanssa, mutta kokeen jälkeen huomaa että on taas onnistunut enimmäkseen hääräämään jokapuolella ja "hermoilemaan". Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että päässä pyörii sata asiaa ja yrittää muistaa että tulee tsekanneeksi että kaikki on hoidettu. Vastaava koetoimitsija on kuitenkin vastuussa siitä, että homma etenee.

Ilman kommelluksia ei koskaan selvitä, mutta toivottavaa on ettei suurempia katastrofeja esiinny. Lauantain suurin huoli on yleensä jälkimaastoista. Kun ei koskaan tiedä onko joku tuonut metsätyökoneen paikalle ja päättänyt tehdä aukon juuri jälkemme kohdalle. Siinä kun ei auta vaikka olisi kuinka kokenut jäljentekijä. Jäljentekopäivänä nousee aina kylmä hiki otsalle kun puhelin soi.

Laukauksensietotesti alkamassa.

Koepäivä oli sateinen mutta onneksi ei tuullut paljon. Päivä eteni vauhdikkaasti ja viiden aikoihin oli tulokset luettu ja siivoaminen alkamassa.
Nyt pitäisi vielä palautella eilen kotiin kannetut lainatavarat, kerhon tavarat ja raivata omat tavarat paikoilleen. Mutta tässä välissä oli jo ihan täysi, kiireinen työpäivä. Onneksi ensi viikonloppuna ei tarvitse mennä minnekkään! Ensimmäinen vapaa viikonloppu viiden täystyöllistetyn jälkeen.

Seuraava mejäkoe johon olen Marsan ilmoittanut, olisi 5.7.-15. Kutsua ei ole vielä tullut...nähtäväksi jää olemmeko mahtuneet mukaan.

Kuka voisi kellot seisauttaa...

Päivät ja viikot vilistävät taas vauhdilla. Sirjan ylioppilasjuhlat saatiin vietyä kunnialla läpi. Kova työ mutta kyllä kannatti!

Koirien treenailut jäivät vähän juhlajärjestelyiden jalkoihin, mutta kyllä me Marsalle ennätettiin tehdä kaksi pientä treeniä ennen kauden ensimmäistä koetta.
Kauhavalla startattiin ja Jussi oli onnistunut löytämään meille tehtäväksi jäljen jota en ole aiemmin tehnyt enkä myöskään koiran kanssa mennyt. Miljoona hyttystä oli seurana kun makausten paikkoja ja katkokulmaa metsään suunniteltiin. Varsinkin viimeinen osuus oli haastava, sillä siinä oli tasan kaksi paikkaa joista valita makauksen sijainti, melkoista pöpelikköä siis. No, työ palkittiin ja jälki mainittiin tuomariryhmänsä "parhaiten" tehtynä.

Marsa teki hyvää työtä vaikeassa kelissä. Koko yön jälkien teon jälkeen oli satanut vettä ja jälki jota menimme oli paljolti kallio ja suopohjaa. Työtä hankaloitti vielä voimakas ja puuskainen tuuli, jonka vuoksi avoimessa maastossa sai välillä pitää lippiksestään ihan kunnolla kiinni. Sen verran matkalla seikkailtiin ja kaksi makausta käveltiin ihan kirjaimellisesti vain pikaisesti nuuhkaisten yli (= ei pysähtynyt) että loppusaldoksi jäi 45 pistettä. Eli rouvalla on edelleen vain ykkös- ja kakkostuloksia, ei yhtään kolmosta tai nollaa. Mutta kyllä nekin tilastojen mukaisesti jossain vaiheessa iskevät.

Treenikuvat kännykkälaatua...

Mette ja jäljen päästä löytynyt sorkka.

Marsa roudaa sorkkaa autolle.

Pari muutakin kuvaa.

Empun tekemä voileipäkakku.

Lippis Terhiltä.

Sirja ja Sara.

My little Marsa!

Taas erästä kuvaa etsiessäni tuli vastaan toinen  ihana vanha kuva Marsasta. Pakkohan se oli laittaa esille, vaikka löytyy tuosta banneristakin.

Marsa, ihana Marsa!  <3

Huomenna lähdemme aamusta tekemään vuoden viimeisen mejäkokeen jälkiä. Kun ilmoittauduin, melko kauan aikaa sitten, arvelin että maassa saattaisi jo tässä vaiheessa olla lunta ja koetta ei edes pidettäisi. Nyt on kuitenkin luvassa suht´ mukavaa keliä viikonlopulle.
Tuloksen suhteen minulla ei ole kovin suuria odotuksia. Tämä juoksujen jälkeinen aika on aina vähän sellaista haaveilua ja haahuilua. Mutta mennään nyt silti. Talven aikana täytyy sitten taas miettiä tuota seuraavaa vuotta, kisataanko vai ei, siinäpä pulma.

Huomenna mennään ... kokeeseen

Koejälki pyöräytetty muhimaan huomiseksi. Marsa pääsee taas sille mieluisan lajin pariin. Aamulla aikainen herätys, täytynee lähteä nukkumaan. Huomiseen!

Metsässä

Huomenna sitten kauden viimeinen mejä-koe. Jäljet on pyöräytetty maastoon, ja hyvät jäljet niistä tulikin. Maasto oli sopivan vaihtelevaa, missään puistossa ei menty, mutta ei tarvinnut myöskään tarpoa keskellä loputonta hakkuuta.
Minulla on opastettavanani päivän ensimmäinen jälki, joten odotettavissa on, että otan arvonnassa Marsalle sitten sen viimeisen, mutta silloin on kyllä ruhtinaallisesti aikaa purkaa oma jälkeni ennen neidin starttia. Jää nähtäväksi kuinka käy!

Hieman harmittaa kun on näin upea keli, olisi ollut kiva viettää viikonloppu mökillä, mutta itsehän tuonne kokeeseen koirani ilmoitin. Toivottavasti ensi viikonloppuna olisi suht' siedettävä keli ja pääsisi vielä nauttimaan mökkeilystä.

Huomenna ...

Huomisen kokeen jäljet tehty, voi jo helpottaa niiden osalta tuon jännittämisen. Mutta nyt on sitten toinen huolenaihe: kuume nousee, ihan kirjaimellisesti. Varakoira on mukana kokeessa, katsotaan huomenna kuinka käy, kuka starttaa. Ja minä kun olen ollut huolissani polvesta, mutta se tuntuu pysyvän entisellänsä. Kipeähän tuo on ja maksa sanoo kohta poks näistä lääkkeistä, mutta kipu on siedettävää. Arto kyllä aamulla ehdotti, että luovuttaisin, mutta kun... PM on kuitenkin PM.