Joulumuori...

Joulumuorimme Marsa

Vapaalla...

Marsa ja Repe, kaksi väsynyttä juhlijaa...

Hyvää Joulua!

Palautetta satelee...

Nyt on pakko jakaa kiitoksia! Paavolle kiitokset jäniksestä, josta on tänään väsätty pata, joka oli aivan mielettömän hyvää.  Pupua ei ole aiemmin tullut maistettua! Petrille kiitokset viini vihjeestä tuon pupun kanssa. Ja minulle & Artolle kiitokset sienisalaatista, kyllä kannattaa juosta sienien "perässä" pitkin metsiä kun lopputulos on näin hyvä.
Sirjalle kiitokset kun on huilutreeneillänsä sulostuttanut iltaamme, tiistaina olisi seuraava esiintyminen jota varten harjoitelee.
Saralle kiitos ihan siitä, että on aina niin hyväntuulinen ja mukava.

Repelle kiitos kun on vihdoinkin rauhoittunut Marsan juoksujen perässä kouhkaamisesta.  Edelliset juoksut menivät Repeltä ihan ohi, mutta tällä kertaa meidän eunukki on pihissyt, puhissut ja vongannut Marsan perään yli viikon. Onneksi se alkaa nyt olla ohi!
Marsalle kiitos kun on aina niin ihana! On juuri nyt aivan pohjattoman hellyydenkipeä, jalkojen päällä köllottelevä, raukein silmäyksin kaukaisuuteen tuijotteleva, huokaileva, silti aivan ihana koiruli. Minulta on joskus kysytty "täydellisestä koirasta", se taitaa makoilla tuossa jaloissani juuri nyt!  ; )

Minulle vielä kiitos, kun en ilmoittanut Marsaa täksi viikonlopuksi Helsinkiin näyttelyihin. Juoksujaan lopettelevan koiran kanssa se olisi varmaankin ollut täyttä kärsimystä. Olen tässä viikonlopun aikana sivusilmällä kyllä seuraillut näyttelyiden etenemistä, mutta olen myös useampaan otteeseen ollut todella kiitollinen itselleni, etten ilmoittanut sinne Marsaa! Kaksi reissua Helsinkiin viikon sisällä on ollut aivan riittävästi! Hei, siitä on jo viikko, kun Marsa & Jack treffasivat ensimmäisen kerran!

Niin ja kiitos myös nyt teille, jotka satutte tämän lukemaan! Laskurin mukaan täällä on kävijoitä ihan mukavasti, teidän henkilöllisyydestänne ei vain ole kovin tarkkaa tietoa. Kiitos kun käytte lukemassa meidän blogiamme! Vaikka kirjoitan tätä paljolti siksi, että voin itse aina välillä seurata mitä kaikkea Marsan elämässä on tapahtunut, on mukava huomata että arkeamme ja toilailujamme seuraa joku muukin. Tervetuloa takaisin aina uusien päivitysten myötä! Ja viestinne & kommenttinne ovat aina ihania!

Matkalla pohjoiseen

Tai ainakin Helsingistä Keuruulle. Marsalla ja Jackilla oli tänään taas treffit ja tässä sitä nyt körötellään kotimatkalla. Kaikki sujui hyvin, joten vierailuumme ei kulunut paljoa aikaa. Nyt on jopa toiveissa ennättää kotiin tämän vuorokauden puolella.
Jack jäi kurkistelemaan ikkunasta takapihalle, jos vaikka Marsa vielä sinne ilmaantuisi.

Jatkossa neitimme joutunee kovan tarkkailun alaiseksi. Useampi silmäpari vahtii mahdollisia merkkejä, ollako kantavana vai eikö olla. On tämä jännittävää!

Round trip

Aamu hävisi käsistä, pian koitti aika lähteä ajelemaan kohti Jyväskylää, juhlimaan kummipojan valkolakkia. Näistä bileistä suuntasimme "yhden pysähdyksen taktiikalla" Lahden kautta kohti Helsinkiä.
Marsa oli matkassa mukana ja kävimme häiritsemässä Jackin iltaohjelmaa. Eipä tuo näyttänyt pahastuvan kun juoksuinen narttukoira tuotiin kyläilemään. Tänään siis toivottavasti saatiin alulle Marsa & Jack pentue.
Sitten taas matkaan ja suunta Tampereen kautta Keuruulle. Tämän vuorokauden puolella ei vielä ehditä kotiin asti...

Päivitystä

Marsalle suunnitellun pentueen uros on  SE MVA(N) NO MVA NITRIC FOX APPROVED eli tuttavallisemmin Jack.

©Nitric

Lonkat: A

Kyynärät: 0/0

Optigenin PRA-testi: A

Optigenin CEA-testi: A

Jalostustietokannassa

Pentueen sukutaulu

Iltareissu...

Ajelin eilen illalla Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen syyskokoukseen Jyväskylään. Yhdistyksellä on mukava tapa palkita vuoden mittaan valioituneet koirakot valiokuksalla. Ja Marsan FI JVA kuksanhan minä sieltä kävin hakemassa.

Suunnitelmia...

Mitenkähän sen nyt tähän kirjoittaisi? Pentue, astutus, pennutus, ...

Marsalle on suunniteltu pentuetta seuraavista juoksuista. Juoksujen pitäisi alkaa joulukuussa, mutta mistä noista nyt aina tietää. Uros on valittu ja nuoripari on kertaalleen tutustunut toisiinsa. Tästä tämä hiljalleen etenee...

Vuoden näyttelyt kasassa

Tämän vuoden näyttelyt on nyt näytelty, tämän puoliturkkisen neidin kanssa en enää tänä vuonna lähde näytille. Jyväskylän KV -näyttelyssä käytiin tänään, kun se oli niin lähellä. Päivän saldo oli kyllä parempi kuin olin odottanut: SA ja käyttöluokan kilpailuluokan 2./4.

Arto arveli menomatkalla, että tuloksena olisi neidin ensimmäinen H, mutta paljon paremmin siis meni. ♡ Arvostelu löytyy näyttelytuloksista ja koko näyttelyn tuloksetkin näyttäisivät olevan jo jalostustietojärjestelmässä.

Hyvää Isänpäivää!

Tänään kävin Marsan kanssa pitkällä kävelylenkillä ja samalla treenailimme hieman lähihakua ja linjaa. Kameraahan ei tietenkään ollut mukana, joten kuvat on "lumialaatua" kävelyosuudelta. Tuo kännykamera kun ei kerkiä mukaan silloin kun on toimintaa!

 

Syksy etenee

Kuukausi livahti ilman ainoatakaan päivitystä. Ei tässä silti ole vain laiskoteltu, varsinainen treenaminen vain on jäänyt muutamaan damitreeniin, ja nekin lähinnä kävelymatkan pikanttina pikku lisänä.

Marsa on saanut rauhassa keskittyä kasvattamaan karvaansa. No, kyllä sitä on vähän tullut, mutta tällä hetkellä se näyttää ihan siltä kuin sille olisi heitetty loimi päälle. Karvaa kasvaa lapoihin ja selän päälle, mutta kylkien alaosat ovat karvattomia. Eivätkä villahousut ja häntäkään ole sanottavasti tuuhistuneet. Seuraavaan näyttelyyn on viikko, eikä tuolla karvalla kovia tuloksia heru. Mutta näillä mennään, vaikka sitten vain huvin ja urheilun vuoksi!

Päivitystä

Kovin on ollut hiljaista parin viikon ajan, piti vähän vetää henkeä tiukan koeputken jälken. Ei tässä silti olla vain sohvaperunana loikoiltu, damikassi on kaivettu naftaliinista taas esiin. Marsa kun tykkää puljata damien kanssa, niin olen sitten tehnyt sille hakuruutua ja linjatreeniä muutaman kerran.

Tämän vuoden mejä-kokeet ovat nyt kasassa, enempää ei tule. Saldo on sinänsä ihan mukava: yhdeksän koetta joista 3xVOI2 ja 6xVOI1. Jalostustietokannan lista taitaa olla yksitoikkoista luettavaa. ; )  Mutta eiköhän sinne ensi kaudella pujahda ensimmäinen nolla ja kolmonenkin. Jos siis talvihorroksen jälkeen päätämme jatkaa tämän harrastuksen parissa.

Nyt sitten alkaa piiitkä talviloma. Toivottavasti tuo neitokainenkin hoksaa että pakkaset ovat tulossa, se nimittäin voisi alkaa kasvattaa talviturkkiansa. Eihän tuollainen bikineissä keikistelevä siimahäntä kohta enää tarkene ulkoilla! Eikä sitä kehtaa viedä näyttelyynkään.

MEJÄ-SM karsinta

Töissä aamu seitsemästä ilta seitsemään. Mutta oli tooosi kivaa!!!

karsinnan tulokset

Metsässä

Huomenna sitten kauden viimeinen mejä-koe. Jäljet on pyöräytetty maastoon, ja hyvät jäljet niistä tulikin. Maasto oli sopivan vaihtelevaa, missään puistossa ei menty, mutta ei tarvinnut myöskään tarpoa keskellä loputonta hakkuuta.
Minulla on opastettavanani päivän ensimmäinen jälki, joten odotettavissa on, että otan arvonnassa Marsalle sitten sen viimeisen, mutta silloin on kyllä ruhtinaallisesti aikaa purkaa oma jälkeni ennen neidin starttia. Jää nähtäväksi kuinka käy!

Hieman harmittaa kun on näin upea keli, olisi ollut kiva viettää viikonloppu mökillä, mutta itsehän tuonne kokeeseen koirani ilmoitin. Toivottavasti ensi viikonloppuna olisi suht' siedettävä keli ja pääsisi vielä nauttimaan mökkeilystä.

Karvakatoa ja vähän muutakin

Monessa olen vuosien varrella ollut, mutta ei vielä näin pahassa maastossa. Liukkaan ryteikön katkaisi vain pari vattupensasvyöhykettä, jotka olivat tiheää kainaloihin asti yltävää viidakkoa ja niidenkin pohjana liukas, vanha hakkuu.
Jos joku haluaa tarkemman selvityksen, allekirjoittaneelta voi kysellä. Sen verran sanon, että en aiemmin ole ollut koejäljellä lähes tuntia, kovempaa vauhtia ei päässyt...

Blogissa ei ole vähään aikaan ollut kuvia, täytynee ryhdistäytyä ja etsiä kamera. Tosin Marsasta ei juuri nyt kehtaisi julkaista kuva-aineistoa, se kun on aivan karvaton. Ne villahousutkin jotka tähän asti ovat kukoistaneet, tipahtivat pois, ja nyt on jäljellä vain pari tupsua. Aikamoinen näky siis!

Polvea on taas huollettu kylmägeelillä, kylmäpakkauksella, tuhdilla särkylääkekuurilla ja manauksilla. Nyt kun se vielä suostuisi pelittämään ensi viikonlopun, niin sitten alkaisikin talvilepo. Tänään on vihlonut ja pakottanut, mutta huomenna on varmasti jo parempi. ; )

Arto on hieman huomautellut, sillä takana on kuusi perättäistä viikonloppua koiraharrastuksissa (1×näyttely ja 5×mejä). Vielä ensi viikonloppu mejässä ja sitten olisi edessä yksi aivan vapaa viikonloppu. Muka ollut liian rankka syksy!

Sataa, sataa, ...

Tässä taas miettii oman harrastuksensa jäkevyyttä: istun autossa ja vettä sataa taivaan täydeltä. Arto on opastamassa eilen tekemäämme jälkeä (kokeen kolmanneksiviimeinen), sitten mietitään ehtisimmekö purkaa jälkemme ennen kuin lähden Marsan kanssa kokeen viimeiselle jäljelle. Todennäköisesti päädymme siihen, että puramme vasta Marsan mentyä omansa. Mutta tuo viimeisen jäljen kirous jatkuu siis edelleen.

Yksi projekti saatu valmiiksi

Ehkä se oli sen kaiken työn ja ahdistuksen arvoista. Tulostenluvussa tuli melkein tippa silmään kun tuomarit kehuivat maastoja, jälkiä, järjestelyitä, oppaita, jäljentekijöitä ja myös kovatasoisia koiria. Vuoden ajan on ahdistanut ja viimeiset pari viikkoa olisin mielelläni jättänyt väliin, kun tuntui ettei mitään muuta mahdu elämään (mitä nyt pari koetta viikonloppuisin ♡). Tollerimestaruuskin meni vähän ohi, kun ajatukset aina palasivat seuraavan vkonlopun pm-kokeen suunnitelmiin.

Hieman jäi Marsan eilisestä jäljestyksestä harmittamaan huono tuurimme. N.7-8 metriä ennen toista makausta (näin makauksen), lähti jäljen vasemmalta puolelta n. 10 metrin päästä ilmaan iso metso. Marsa katsoi sitä, mutta ei liikkunut. Sitten lähti toinen, ja olimme yhä paikallamme. Neljännen metson jälkeen Marsa meni nuuhkimaan lintujen lähtöpaikat, kiersi siis tuon pienen alueen läpi ja palasi sitten jäljelle jatkamaan töitä. Mutta palasi jäljelle juuri tuon makauksen jälkeen, joka jäi siis merkkaamatta. Eli menetimme pisteet sekä makauksesta ja jäljeltä poistumisesta. Mutta hei, neiti jatkoi tuon episodin jälkeen duunia ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Upea suoritus, mutta ohjaajan tunteet ovat pikkuisen harmistumisen puolella.

Ensi viikonloppuna olisi sitten vuorossa k-s noutajakoirayhdistyksen koe, joka on myös kerhon mestaruuskoe. Sinne mennään jos flunssa hellittää. Seuraava vkonlopun kokeeseen ei varmaankaan mahduta, ellei tule paljon peruutuksia, eli tämän kauden kokeet alkavat kohta olla osaltamme kasassa.

Polvi on suureksi ihmeekseni selvinnyt vielä yhtenä kappaleena tässä vauhdissa. Minulla on kaksi erityyppistä tukea joita vaihtelen. Näin lämpimällä kelillä ne vaan tahtovat väkisin hiostaa ja hinkata polvitaipeen puolelta. Tänä viikonloppuna, ja jo loppuviikosta, kävin suunnistamassa tai liikuin muutoin metsässä niin paljon, että polvitaive on aivan punainen ja iho paikoittain rikki. Pitäisi varmaankin yrittää tukea polvi kunnon teippauksella ja laittaa sitten jokin aivan kevyt tuki. Tässä olisi muutama päivä aikaa viritellä jotain, ennen seuraavaa koetta.

K-S PM

Marsan pöytäkirja päivitetty koetuloksiin. Kokeen tulokset löytyvät SNJ:tuloksissa. Marsa on jo nukkumassa, emäntä nappaa nyt coctailin särky-, kipu-ja flunssalääkettä ja painuu myös nukkumaan. En tiedä mihin sattuu eniten: polveen, nenään vai keuhkoihin. Kuumemittarin voisi etsiä, sitä en ole vielä tänä viikonloppuna uskaltanut käyttää.

Onnea piirinmestarille Teddylle ja Katille & V-P:lle!

*muoks*
Onnea myös mestaruusjäljen tekijöille eli Ahti Pitkäaholle ja minulle! Edellisen kerran kun olin tekemässä jälkeä pm:ssä vuonna 2011(Väpää ei enää silloin ollut, olin vain auttamassa), tuli mestaruus silloinkin tekemältäni jäljeltä. Voittamisen jälkeen toiseksi paras fiilis tulee mestaruusjäljen tekemisestä. ♡♡♡

Huomenna ...

Huomisen kokeen jäljet tehty, voi jo helpottaa niiden osalta tuon jännittämisen. Mutta nyt on sitten toinen huolenaihe: kuume nousee, ihan kirjaimellisesti. Varakoira on mukana kokeessa, katsotaan huomenna kuinka käy, kuka starttaa. Ja minä kun olen ollut huolissani polvesta, mutta se tuntuu pysyvän entisellänsä. Kipeähän tuo on ja maksa sanoo kohta poks näistä lääkkeistä, mutta kipu on siedettävää. Arto kyllä aamulla ehdotti, että luovuttaisin, mutta kun... PM on kuitenkin PM.

Vauhti kiihtyy

Jos viime viikko oli kiireinen, niin nyt on sitten jo tulipalokiire. Viikonloppuna on keski-suomen kennelpiirin mejän piirinmestaruus ja olen mukana järjestämässä sitä, Keuruun Seudun Kennelkerhon riveissä. Tuntuu että pientä viilausta ja näpräystä riittää loputtomiin, jossain välissä pitäisi hoitaa vähän omia kotiaskareitakin. Mutta paperit ja kyltit täytyy saada kuntoon ajoissa. Ei siis ole ehtinyt blogeja vilkuilla, päivittämisestä puhumattakaan.
Ehkä tämä helpottaa kun sunnuntaina on saatu koepaikka siivottua ja saa hetkeksi hellittää. Mutta sinne asti pitäisi nyt vaan jaksaa puurtaa! No, ei tässä tohinassa ennätä myöskään jännittää Marsan kokeeseen osallistumista, menee sitten niin kuin menee. Se on vähän sivuseikka, kunhan itse koe kulkisi hyvin.

Tuloksia...

Tollereiden Mejä-mestaruus 2013:
1. Middle Island´s Baron Balefire, Elmeri: VOI 1, 47p.
2. Arcticfox´s Carol, Nanna: VOI 1, 46p.
3. Damiikan Liviano, Elmeri: VOI 1, 45p.
4. Tollerbey Banjo Accord, Teddy: VOI 1, 44p.
5. Tollerbay Romeo de Quiz, Josi: VOI 1, 40p.
6. Maplefox Dancing Duck, Marsa: VOI 2, 36p.
7. Tollerbay Salamander by Quinn, Neepu: VOI 2, 33p.

Ja Felix =>  FI JVA ! Onnea V-P!
Uusi FI JVA myös Siipiveikon Sanni Syyshehku. Onnea!

Arvontaa

Starttijärjestys: Neepu, Nanna, Teddy, Elmeri (Saimanen), Elmeri (Lehtinen&Rajala), Marsa ja Josi. Koe täydessä vauhdissa!

Tänään!

Illalla on kyllä juhlan paikka! Vaikka neiti olisi tuomariryhmänsä viimeinen, on se kuitenkin MESTARUUDEN seitsemäs, ja se on tuolta rääpäleeltä suuri saavutus.

Koetta pukkaa...

Viikonlopun koejälki "muhii" sateisessa metsässä Virroilla. Tänä viikonloppuna on vuorossa tollereiden mejä-mestaruus koe ja Marsa on mukana mestaruusluokassa, jossa tuomarina on Jukka Välitalo.
Kokeessa on kaikkiansa mukana kolmekymmentäyksi tolleria, joista seitsemän mestaruusluokassa, kaksitoista VOI-luokassa ja kaksitoista AVO-luokassa.

Päivitys...

Marsan koepöytäkirjan tekstit lisätty yläpalkista löytyviin koetuloksiin.
Hyvää yötä!

Yllätys, yllätys...

Aamu alkoi mukavalla yllätyksellä, jälkiryhmässämme olikin pari jälkeä joiden täytyi vielä "kypsyä". Tuomari ja vastaava koetoimitsija muokkasivat jälkien ajojärjestystä hieman, kuitenkin niin, että jäljet saatiin mentyä ilman edes takaisin ajelua. Lopputulos oli se, että meidän tekemämme jälki mentiin ensimmäisenä ja Marsa meni arvonnassa kolmannelle jäljelle.
Arto sääli (?) polveani sen verran, että lupautui opastamaan jäljen. Se oli kyllä hyvä, sillä polvea jomotti koko yön. Ja jäljen lopussa oli sammalpeitteistä kalliota, jonka päällä oli vanhaa kaadettua puuta aika reilusti ristiin rastiin. Sammal luisti, puut olivat sateen jäljeltä liukkaita ja koko ajan mentiin alamäkeä, mikä sattuu polveen kaikkein eniten. Olisihan siinä ollut haastetta jos opastettavaksi olisi sattunut nopea koira.
Nyt on jäljet menty ja purettukin. Odottelu alkakoon!

Sataa, sataa, ropisee...

Tänään tehty koejälki muhii Uuraisten metsässä. Koko jäljenteon ajan tihkutti vettä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Jäljestä tuli tosi hyvä, maasto oli vaihtelevaa ja aivan upeaa, ja en nyt tarkoita sitä että se olisi ollut mikään "puistomaasto". Ihan vähän harmittaa, ettei se jälki voi tulla Marsalle. Mutta kyllä se taas on oman ryhmämme viimeinen jälki. Kirous jatkuu!
Huomenna on mielenkiintoista nähdä miten Marsa työskentelee märässä metsässä. Tähän asti kaikki kokeet on menty lähinnä helteessä. Siinä siis pikkuneidille uutta haastetta!  Toinen haaste saattaa olla se, että noissa metsissä liikkuu muutamia karhuja. Eli on tässä sekin riski, että nalle on vieraillut yöllä maastossa, nollatulokseen on hyvä varautua.

Vesilahti rn

No joo. Näyttelyä edeltävä ilta. Koira on pakko pestä näyttelyä varten, edellisestä kerrasta kun on jo aikaa. Harjata en uskalla, sillä karvaa on lähtenyt kahden viime viikon aikana paljon. Meidän neiti alkaa olla bikinikunnossa.
Näyttelyaamu, Arto nauraa hekottaa ja kyselee aionko tosiaan viedä tuon kirppusirkuksen näyttelyyn. Lähdetään silti liikenteeseen...
En ennen kehään menoa uskalla kokeilla harjaa enkä kampaa. Silottelen pahimpia paikkoja sormin. Onhan tuo aika ruikun näköinen.
Tuomari tutkii koirat melko tarkasti kuonosta tassuihin. Onneksi kuulen arvostelun sanelun ja se on ihan positiivinen. Karvan vähyydestäkin olemme ihan samaa mieltä. KÄY ERI oli tähän karvaan nähden aika mukavaa kuultavaa!
Näyttelyn jälkeen mökille ja karsta esille kassista. Nyt sitten lähti puolet niistä "kuuluisista" villapöksyistäkin. Bikineissä siis huomenna hiekkarannalle!

Jippii!

Marsa on nyt ihan virallisesti FI JVA! Kennelliiton jalostustietokanta on tänään päivitetty.
Viime lauantaina kohoteltiin kuoharia hyvässä seurassa Kauhavalla ja nyt sitten odotellaan milloin kunniakirja kolahtaa postilaatikkoon.

This and that...

Aina kun siivoaa, löytää jotain mielenkiintoista. Kun siivoaa tiedostoja, löytyy kuvia joiden olemassaoloa ei muistanut.

Mökkivahdit, 2011.

Marsa mökillä, kesä 2011.

Repe mökillä, kesä 2011.

Repe 6.6.2004.

Vastaan tuli myös tämä vanha kuva Väpästä, Marsan isästä. Laitetaan se nyt vielä tähänkin...

Väpä, 2008.

Eilisestä...

Se eilinen sitten livahti ihan käsistä. Kun tulin metsästä ja sain syötyä & suihkuteltua, jäi kamojen kasaan laittaminen vielä kesken, kun oli aika istahtaa kuulemaan tuloksia.

Kyseessä oli siis Lakeuden Noutajakoirayhdistyksen mestaruuskoe Kauhavalla. Kokeeseen osallistui 24-koirakkoa, joista 4 kpl AVO-luokassa ja loput VOI-luokassa. AVO-luokan mestariksi tuli Agrosofens Sockerdröm "Twii" ensimmäisessä mejä-kokeessansa (48 p.). Onnea Eeva ja Jussi!

Marsa oli kokeen kolmanneksi paras, saaden 46 p. Nyt kun ne makaukset saatiin merkattua, niin jäljelle oli tepasteltu aivan tuoreet hirvenjäljet, jotka hieman laittoivat neidin päätä pyörälle. Ja oli sielä metsässä muutakin ihmeellistä, esim. valtavan suuri sieni jota piti hieman varovaisesti nuuskia, jos se vaikka hyökkäisi päälle. Piti minunkin käydä ihan varmistamassa että siellä tosiaankin oli vain tuo hervoton tatti eikä esim. käärmettä. No, kun Marsa totesi, että mitään kummempaa ei tapahdu, se nosti taas hännän heilumaan ja jatkoi matkaa.
Tähän asti Marsa on joskus mennyt kulmat aavistuksen pitkäksi, tai tehnyt pienen varmistuskaarroksen kulman ulkokautta ennen kuin on jatkanut matkaa. Nyt se oikaisi ensimmäisen kulman n. kymmenisen metriä ennen kulmaa suoraan seuraavalle osuudelle. Minulla nousi kylmä hiki otsalle, kun en ollut varma oliko se oikaissut katkon vai ihan tavallisen kulman. Onneksi katko oli kuitenkin vasta toisella kulmalla ja se meni ihan hyvin. Viimeinen kulma meni ihan esimerkillisesti, ei yhtään yli eikä oikoen.
Makauksista merkattiin kaikki. Toinen ehkä aavustuksen nopeasti minun makuuni, mutta kaikki muut nätisti hetkeksi pysähtyen ja nuuskien.
Mestaruuden voitti cockerspanieli Speck Line Goretex 48 p. ja toinen oli labukka Vimpulan Fiina Irmeli 47 p.

Polveni kesti viikonlopun koettelemuksen. Iho on tosin arka kun jouduin siinä kelissä pitämään tukea joka hautoi polveani ihan kiitettävästi. Kipu ei ole nyt läheskään samaa luokkaa kuin viimeksi kokeen jälkeen, jospa se tästä hiljalleen hellittäisi.
Marsan agilityn jatkis on nyt mennyt ihan poskellensa. Sirja loukkasi polvensa eikä voi juosta. Minä kävin kertaalleen varovasti ohjaamassa, mutta en nyt uskalla lähteä tämän polveni kanssa juoksentelemaan. Että se siitä.

Lämpöä riittää

Nyt on jäänyt paha "kirous" päälleni, mulla on nimittäin taas kokeen viimeinen jälki. Tällä kertaa olen viimeisen jäljen oppaana. Eli kun muut jo hyvin syöneenä odottelevat koepaikalla, että alkaisi nyt se tulosten luku, minä painan lettisuorana metsässä keräämässä piilomerkkejä pois. Ja kun viimein palaan majalle, toivon että sielä on vielä lämmintä pesuvettä ja ruokaa jäljellä.
Marsalla oli päivän kolmas jälki ja me olimme metsässä tuossa puolen päivän aikoihin. Ei palellut yhtään! Tänä vuonna me taidetaan kerätä näitä hellekisoja. Kyllä oli neidillä taas hikinen urakka. Rämmittiin suolla, joka oli kuin turkkilainen sauna tällä kelillä, ilma oli kuumaa ja kosteaa. Mutta Marsan suorituksesta lisää sitten kuin tulokset on luettu. Nyt odottelen sorkkaa saapuvaksi ja lähden sitten taas metsään.

Vkonloppu

Viikonloppu tuli löhöiltyä mökillä. Kuvasatoa:

Hirrrmuinen kävynnoutaja tulossa!

Sirja ja Marsa

Repe

Vahtipaikalla

Reino Kuuppa

Repen anaalirauhanen on nyt sitten poistettu. Reilun vuoden se tasaiseen tahtiin ehti kiusata, mutta eipä kiusaa enää. Operaatio näyttäisi sujuneen hyvin, koira on ihan pirteä ja haava siisti, massu toimii normaalisti, ei näyttäisi olevan mitään kipuja.
Mutta meillä on pohkeet mustelmilla kun se röyhkeästi tökkii tuolla kuupallansa. Muutoinkin liikkuu kuin sarvikuono ja työntää voimalla kaiken irtaimiston tieltänsä, keittiöstä kuuluu kaamea meteli kun se tutkii pöydänalustaa ja tönii tuoleja pois edestä. Kauluriin on ilmaantunut paljon kolhuja, on kuitenkin vielä yhtenä kappaleena.
Parane pian pikku "Reino Kuuppa".

"Et viittis ottaa tätä pois?"

1-2-3, 2-2-3

Jee, valssin tahtiin siis! (Valssi on agilityn ohjauksen peruskuvio, usein ensimmäinen ohjauskuvio jota harjoitellaan.)  Eli Marsalla alkoi maanantaina KSKK:n agilityn jatkokurssi. Ei meillä tuon aksan suhteen ole minkäänlaisia tavotteita, mutta kun tuo neiti tykkää niin kovasti tehdä jotain, mitä tahansa, niin tässä on nyt aivojumppaa ja liikuntaakin vähäksi aikaa.

Viimeksi eilen ajattelin, että on tullut tehtyä moka tuota virallista nimeä Marsalle valittaessa. Sen pitäisi olla workaholic tai jotain muuta vastaavaa. Tämä pakkaus kun odottaa joka päivä pääsevänsä tekemään jotain, ja jos en keksi sille mitään järkevää treeniä niin se alkaa kantaa mulle sitä irtaimistoa johon ylettää. Istu siinä sitten koneella tai katsomassa telkkaa kun syliin tungetaan lenkkaria, varvastossua, sanomalehteä ja jotain pyykkikorista pihistettyä (eilisen saldo kun istuin sohvalla lukemassa kirjaa). Kaikki kama tungetaan syliini ja sitten jäädään eteen istumaan toiveikkaana: tehtäiskö jotain?

FI JVA!!!

Nyt sitten vain täyttelemään valio-hakemusta!!! Marsalle Vesangan kokeen päivän viimeiseltä jäljeltä VOI 1, 45 pistettä!

Huomenta

No niin. Ylituomarin alkupuhuttelu alkoi klo 5.00, eli tänään ei nukuttu myöhään. Minulla on taas näin "aamusta" aikaa, sillä opastan toiseksiviimeisen jäljen ja Marsalle jäi arvonnassa kisattavaksi päivän viimeinen jälki. Jälleen kerran...

Kohti viikonloppua

Alkuviikko kului taas töissä, tuli kutsu palata lomalta purkamaan ruuhkaa. Mutta tänään pidän vielä yhden kesälomapäivän, kun "tulipalo" on nyt sammutettu. ; )

Eilen mentiin Marsan kanssa taas läpi yksi treenijälki. Minua vähän hirvitti, kun kaksi viimeistä metsäkeikkaa ovat olleet tosi rankkoja ja vaikeita. Ajattelin että homma ei Marsasta ehkä olisi enää niin kivaa, mutta onneksi olin taas kerran niiiin väärässä.

Neiti puhkui intoa jo kotoa lähdettäessä, kun tiesi pääsevänsä hommiin. Metsässä liikuttiin varmasti ja sopivaa vauhtia. Kaikki makaukset, niitä oli aika monta, löytyivät ja loppua kohden makausten merkkaaminen parani. Ihan ensimmäistä ei malttanut kuin nuuhkaista yli kulkiessaan.
Sorkkakin löytyi ja sitä ihmeteltiin pitkään. Oli nimittäin ihan hervottoman suuri hirvensorkka. Mutta sitkeästi Marsa sen kantoi autolle saakka.
Hyvä treeni siis, mutta mutta... Viikonloppuna on seuraava koe ja yleensä oikein huono viimeinen treeni on tietänyt (tai ainakin Väpällä tiesi) hyvää koetta. Mutta ehkä Marsalla hyvä treeni tietää hyvää koetta!

Hullua hommaa!

Tämä on ihan kipeä harrastus! Auton mittari näytti +31astetta kun lähdin Marsan kanssa koejäljelle. Uittopaikkaa ei ollut, joten kanisterista vaan vettä päälle ennen metsään menoa. Aivan hullua touhua!
Puolessa välissä jälkeä oli pitkä, jyrkkä ylämäki jota kivutessamme aurinko porotti koko ajan suoraan niskaamme. Rankkaa oli, mutta kunnialla selvittiin! Marsa sai ykköstuloksen, 44 pistettä. Lisään arvostelun viimeistään huomenna.

Hellettä, treeniä ja koejälki

Päivät katoavat käsistä... Maanantaina kävimme kovassa helteessä ajamassa Marsan kanssa läpi treenijäljen. En saanut koiraa juomaan riittävästi aamupäivän aikana ja sen huomasi loppumatkasta, koko porukka oli hieman nuukahtanutta. Mutta kunnialla selvittiin pois. Makauksista kaikki eivät kiinnostaneet, mutta yllätys yllätys, ne joissa ei ollut lisätty verta vaan oli vain pomputettu sientä, olivat kaikkein kiinnostavimpia. Kumma heppu!
Eilen kävimme tekemässä ihan aidon, oikean koe-jäljen Leppälahdessa. Tänään siis suuntana iltakoe, joka alkaa klo 16. Ja minulla opastettavani (+ purettavana) oman ryhmäni viimeinen jälki. Lämpöä tulee riittämään, Marsa parka.

En ole vuosiin ollut iltakokeissa. Ehkä viimeisin niistä oli sen verran "karmaiseva" kokemus, ettei ole tullut moisia edes katsottua. Joskus vuosia sitten olin iltakokeessa, enkä silloin ollut lomalla vaan osallistuin työviikon aikana. Sain etukäteen tietää että jäljentekoparikseni tulee ensikertalainen voittajajäljen tekijä. No, me Arton kanssa hankimme oman jälkeni kartan ja sovimme kokeen järjestäjän kanssa, että kävimme tiistaina töiden jälkeen suunnistamassa sen.
Keskiviikkona töihin ja illalla suunnistamaan ja verettämään parini kanssa hänen jälkensä ja vielä illan pimetessä verettämään oman jälkeni.
Torstaina seitsemäksi töihin ja sieltä suoraan kokeeseen. Väpän kanssa kierros metsässä, oman jäljen opastus ja purku.
Joskus ilta kymmenen pintaan suuntasimme kotiin. Ja taas perjantaina seitsemäksi töihin. Juu, ei oikein ole iltakokeet tuon kokemuksen jälkeen houkutelleet. ;)

Tänään täytyy yrittää juottaa Marsaa riittävästi ja sitten vain toivotaan että päästään metsän suojaan koejäljelle. Jos tulee suuria aukkoja tai muuten avointa maastoa, niin ne voivat tällä helteellä olla tosi tukalia paikkoja.
Peukut pystyyn!

Juhannusta...

Treenit jatkuvat, sillä seuraava koestartti lähenee uhkaavasti. Nyt tuli kyllä tehtyä sellainen ryteikköjälki, etten ihan äkkiä muista että moista olisi tehty, paitsi yksi Repen treeni viime kesältä (jolta se olisi ottanut 50 pistattä, ehkä siksi että niin kurjalla jäljellä ei tee mieli risteillä).
Juhannus on kulunut rattoisasti mökillä: hyvää seuraa, hyvää ruokaa, sauna koko ajan lämpöisenä ja tietysti muutama erä scrabblea.
Repe on ollut lääkekuurilla "persausrauhastensa" vuoksi, ja siksi myös uintikiellossa. Mutta ei se ole rantaan hinkunutkaan. Kun Marsa tai me ihmiset olemme uineet, Reiska on ollut sisällä mökissä kuuntelemassa radiota juuri sen verran kovalla, ettei sillä ole ollut mitään aavistusta siitä että muut iloittelevat järvessä. Taitaa olla Reiskalla pieni operaatio edessä syksyllä...
Huomenna sitten nähdään miten neiti Marsa tänään rakennetusta haasteesta selviää.

Treeniä pukkaa

Parin viikon kesäloma alkoi, joten mikäpä sen mukavampaa kuin rämpiä pitkin metsiä. Teimme Marsalle treenin melko ikävään maastoon, vanhaa kuivaa kaadettua pikkupuuta riitti lähes koko matkalle. Marsaa maaston vaikeakulkuisuus ei tuntunut haittaavan, meille maasto oli haastava.
Makauksia oli runsaasti ja kaksi katkoa. Katkot eivät ainakaan tähän mennessä ole olleet ongelma vaan kulmat, joten niitäkin oli reippaasti. Kaikki makaukset löytyivät, pari nuuhkaistiin nopeasti ja parille pysähdyttiin toosi pitkäksi aikaa.
Katkot sujuivat hyvin ja kulmista yksi meni rengastaen n. jälkinarun suuruisen lenkin. Kaiken kaikkiaan siis hyvin onnistunut treeni. Ja minulle se oli hyvä "narusulkeinen", sai olla kärppänä että naru kulki siinä ryteikössä ilman että tarttui mihinkään kiinni.

Keuruun mejä

Kauden ensimmäinen mejäkoe takana. Olin itse koevastaava, joten se tavallinen omaan opastukseen ja muuhun keskittyvä touhu jäi vähemmälle huomiolle. Päällimmäisenä mielessä oli pitkä lista kaikkea mahdollista muistettavaa.
Lauantain jälkitalkoot sujuivat hyvin. Aina kun puhelin soi, sain pienen kohtauksen kun pelkäsin että joku kilpailija ilmoittaa jonkinlaisesta katastrofista. Onneksi kaikki kuitenkin saivat jälkensä tehtyä kunnialla ja minäkin uskalsin nukkua muutaman tunnin koetta edeltäneenä yönä.
Koepäivä valkeni aurinkoisena ja saimme melko rivakasti ensimmäiset koirakot metsään. Marsan tuomariryhmässä oli ensin kolme AVO-ryhmän koiraa, joten aamusta jäi aikaa olla koepaikalla. Arvonnoissa Marsalle osui päivän toiseksiviimeinen jälki ja itse opastin viimeisen.
Jäljelle lähtiessämme oli pilvistä ja melko kovia tuulenpuuskia.Onneksi matkalle ei sattunut aukkoja, vaan saimme kulkea metsän suojassa ja tuuli ei juurikaan haitannut. Treeninpuute ilmeni aivan kuten olin arvellutkin, makaukset mentiin huolimattomasti, vain kaksi tuli merkattua. Viimeisellä kulmalla tuli sitten työtapaturma. Kulmalta suoraan eteenpäin jatkunut polku houkutteli enemmän kuin vasemmalle kääntynyt jälki. Polkua seurattiin sitten hukkaan asti.
Koe saatiin kunnialla loppuun ja kokeen keskuspaikkakin siivottua sen verran ajoissa että ennätimme vielä grillailla kotona. Illalla ei tarvinnut nukkumattia houkutella.
Kotona on nyt kaikki nurkat täynnä laatikoita joissa on koetavaraa, tämä päivä menee niitä setviessä. Olen myös onnistunut hukkaamaan sen listan, johon olin merkinnyt kokeen tulokset, toivottavasti se löytyy jostain laatikosta.

Treeniä

Tänään tehtiin Marsan kanssa vuoden toinen mejätreeni. Se meni ihan hyvin. Alussa meinasi vähän unohtua mitä oltiin tekemässä, mutta loppua kohti suoritus parani. Viikonloppuna olisi ensimmäinen koestartti, ja ajatuskin siitä hirvittää! Mutta kun ei millään ole ennättänyt tehdä useampaa treeniä, niin tällä nyt sitten mennään.

Tuurissa

Tänään Tuurissa Miljoonakoira koiranäyttelyssä. Marsa sai hyvän arvostelun. Tollereita oli ilmoitettu 19 ja näistä narttuja 13 kpl. ROPpi oli Copperfox`s Carina ja VSP Hedera´s Go For It. Kamera jäi tietysti kotiin, eli tältä reissulta ei ole kuvia.
Näyttelyn jälkeen käytiin vielä hieman shoppailemassa, joten koko päivähän tähän reissuun sitten saatiin menemään.

Putkeen

Reilu viikko hävisi Saran yo-juhlien valmisteluun ja muuhun aiheeseen liittyneeseen touhuiluun. Sunnuntai meni siivoillessa ja tavaraa roudatessa. Marsa on ollut aivan ihmeissään kun hänelle ei ole liiemmälti aikaa riittänyt. Lähinnä tehty pakolliset lenkit ja ruokahuolto on pelannut, ei muuta. Neiti on katsellut minua surullisesti hieman kauempaa ja tuonut välillä lahjukseksi kenkää tai jotain muuta löytämäänsä irtaimistoa.
Eilen kuitenkin Marsa pääsi taas Sirjan kanssa perehtymään agilityyn ja minä olin kameran kanssa mukana.

Kausi korkattu

Kevään ensimmäinen mejätreeni tehtiin tänään. Eilen veretettiin Arton kanssa jälki ja tänään "ajettiin" se läpi. Oli kiva huomata, että Marsa tiesi jo valjaita puettaessa että ollaan menossa hommiin.

Ja jäljestämisen jälkeen Marsa pääsi uimaan!

Agilityn alkeet 2

Agilityn alkeet jatkuivat tänään. Minulla oli pokkari mukana ja sain muutaman kuvan napattua.