Viikko vierähti

Perjantai-iltana pentuja oli jäljellä enää kaksi: Hiro ja Mokka. Vähän aikaa nuo ihmettelivät ja sitten oli taas vauhti päällä. Lauantaina Hiro lähti jo aamupäivästä. Siinä se sitten hurahti tämän pentueen aika meidän luonamme. Onneksi sentään jäi yksi riiviö vielä meitäkin ilahduttamaan!

Viikonlopun aikana pakattiin pentulaatikko pois ja palauteltiin muuta huushollia normaaliin järjestykseen. Mokka katseli laatikon pakkaamista, mutta ei tainnut pahemmin sen perään haikailla.

Ensimmäinen viikko oman pienen riiviön kanssa meni vauhdilla. Neiti on aika energinen pakkaus ja muistaa tehokkaasti esitellä purukalustoaan. Pahimpana taitaa olla ollut hyökkäykset pahaa aavistamattoman uhrin akillesjänteen kimppuun. Voin vakuuttaa että se sattuu. Onneksi uskoi muutaman päivän päästä, että tämä ei ollut minun mielestäni kivaa, ja (ainakin minun) jalkani ovat saaneet olla nyt jo muutamana aamuna rauhassa.

Mette ja All-pentue täytti nyt lauantaina 6. päivä kaksi vuotta. Synttärisankari joutui heti seuraavana päivänä palaamaan arkeen, sillä aloitimme K-S Noutajakoirayhdistyksen junioritreenit. Sunnuntaina siis kello soittamaan ja auton nokka kohti Ankeriasjärveä jo ennen yhdeksää aamulla.

Paikalla oli noin parikymmentä nuorta koiraa.  Meidät jaettiin neljään ryhmään ja teimme näin ensimmäisellä kerralla ihan perus juttuja. Omassa ryhmässäni oli ensin luoksetulo. Seuraavaksi menimme vuoronperään läheiselle pellolla tekemään pari noutoa. Lopuksi vielä markkeeraus, jossa heiton jälkeen koiraa ei päästettykään heti noutamaan, vaan koirakko kääntyi ja käveli muutaman askeleen poispäin, käveli sitten takaisin alkuperäiseen paikkaan ja koira lähetettiin noutamaan.
Kaikkien suoritusten välillä kokoonnuimme aina rinkiin ja kävimme suorituksen läpi, mikä oli hyvää ja mitä voisi kokeilla tehdä toisin.

Mette meni paremmin kuin oletin. Se on ollut nyt muutaman kuukauden aivan "pellossa" eikä sen kanssa ole treenattu juuri mitään. Varsinkin viimeiset kaksi kuukautta on mennyt aivan pentujen ehdoilla. Nyt tarkoituksena olisi käydä tässä treenissä, johon kokoonnumme joka toinen viikonloppu. Ja välissä tehdä rauhassa kahdestaa kotiläksyksi tulleita harjoituksia.

Mette on muutenkin innokas kantamaan kaikkea, mutta sunnuntai-iltana se kyllä ylitti aiemmat ennätyksensä. Se toi tavaraa syliini sellaisella vuhdilla, että oli tainut pienellä jäädä tuo treenivaihde vähän päälle. Kaikki lelut esiteltiin ja niitähän riitti.

Hyvää äitienpäivää!

Saimme vielä Valtin henkilökunnalta kuvan eiliseltä.

Marsa, Mette ja Valtti. Kuva©Jaakko Koivusalo

Tänään lähdimme me "mammat" kahdestaan metsään kävelylle. Kamera ja damikassi pakattiin mukaan. No, eihän niistä kuvista hääppöisiä tule, kun pitää keskittyä sekä koiraan että kuvaamiseen yhtä aikaa. Ei siis kovin hyviä otoksia, mutta hauskaa meillä oli.
Marsa rakastaa hakuruutua ihan yli kaiken ja sellaisenhan sitten rakensin. Ruutu seitsemällä damilla. Ensimmäisellä kierroksella haetutin viisi, sitten täytin ruudun uudelleen ja laitoin hakemaan neljä. Ruudun purimme yhdessä ja Marsa sai "löytää" loputkin damit.
Lopuksi vielä palauteltiin mieleen eteen lähetys "takaperin" tennispallon avulla. Ja nyt rouvaa nukuttaa!

Marsa ei tiedä että pallo on viety tielle jo aiemmin.

Hyvää äitienpäivää rakas Marsa!

Uintireissu

"Viisiottelu viikkomme" päättyi tänään. Eli taipparikurssi on nyt osaltamme käyty. PeTo jatkuu lajeihin tutustumalla (jos kalenteri antaa periksi).
Kuvat kertokoot enemmän, en enää tänään jaksa kirjoittaa tuhatta sanaa...

"Saanhan pitää tassua tässä kun odotellaan vuoroamme?"

"Ensin dami...

...sitten lokki."

Kuvat©Arto

Hakua ja muutakin

Maanantaina jatkettiin PeTo-kurssilla.  Porukka jaettiin kahteen seitsemän koirakon ryhmään ja jalkauduimme kiertelemään Keuruun keskustaan. Reitti oli suunniteltu siten, että ryhmämme tulivat välillä vastakkain. Matkalla tehtiin seuraamis-, istumis-, maahanmeno- ja seisomistreeniä. Ihan kiva, tuli samalla ulkoiltua reilun tunnin verran. Seuraavalla kerralla tutustutaan pk-jälkeen.

Tiistaina ajelin Meten kanssa Palokan "taakse" haku -treeneihin. Muu taippariporukka suuntasi Ankeriasjärven treenipaikkaan, mutta oman ryhmäni vetäjä kutsui ryhmämme kotiinsa, siellä kun oli hyvät maastot ympärillä harjoitusta varten.
Kuudesta koirakosta paikalle tuli viisi. Ensin mentiin läpi hakuruudun teko ja mitä tulisi huomioidan maastosta ja esim. tuulen suunnasta ruutua tehtäessä. Kovasti teroitettiin myös sitä, että ei saa jämähtää yhteen ja samaan paikkaan treenaamaan. Tai haetuttaa aina samaa määrää ruudusta.
Ruutu tehtiinkin sitten vain reilun parinsadan metrin päähän pihasta. Maija kävi viemässä damit paikoilleen, hän oli jo etukäteen käynyt merkkaamassa damien paikat pienillä keltaisilla nauhanpätkillä puihin. Sitten pääsimme seuraamaan 1,5 vuotiaan labradorin työskentelyä ruudussa. "Mallikoira" oli jo taipparit läpäissyt ja hienostihan se damit löysi. Vauhtia oli vain sen verran reippaasti, että välillä tarkkuus hieman kärsi.

Sitten laitettiin meidät kurssilaiset töihin. Menin Meten kanssa ruutuun neljäntenä kurssikoirakkona, eli hajuja oli ruutuun kertynyt jo ihan mukavasti.
Ensin otettiin löysät pois, eli heitettiin ruudun ulkopuolella damia pari kertaa noudettavaksi. Ja sehän sujui ihan hyvin.
Seuraavaksi siirryttiin ruutuun ja Mette seurasi tarkasti kun Maija vei dameja ruutuun, samalla äännellen että koiran huomio varmasti säilyisi. Sitten laukaus starttipistoolilla ja viimeisen damin heitto ruutuun (yhteensä seitsemän damia).
Mette haki ensin viimeisenä heitetyn damin. Sitten se lähti vasenta reunaa eteenpäin ja toi sieltä lähimmän damin. Seuraavaksi jo hieman kauemmas vasemmalle. Kertaalleen se vilkaisi olkansa yli, ja ihan selvästi tarkisti että mamma oli tallella ja jatkoi eteenpäin. Sieltä sitten löytyi kolmas dami. Keskeltä melko edessä ollut dami haettiin neljäntenä.
Ruutu oli tehty notkelmaan, siten että kauimmaiset damit olivat aika kaukana vastarinteessä ja matkalla piti ylittää muutama kaatunut puu. Marsa kävi melko lähellä keskellä kaukana ollutta damia, mutta ei löytänyt sitä. Tässä välissä se päätti tulla käväisemään luonani. Lähetin sen hieman oikealle, ja risukasan takaa oikealta löytyi sitten siinä suunnassa ollut kauempi dami.Tässä vaiheessa päätimme, että tämä on riittävä määrä.
Olin kyllä tosi tyytyväinen neidin hakuun. Eihän se toki juossut siellä sata lasissa koko ajan eteenpäin, mutta aina kun se tutki aluetta, se teki riittävän tehokasta työtä ja damin löydettyään lähti sitä heti palauttamaan.

Pari seuraavaa päivää vedettiin henkeä, tai no minulla oli muutakin puuhaa ja Mette piti vapaata. Tänään sitten otettiin mukaan pakkasesta sulateltu kani ja käytiin tekemässä ensimmäinen kunnon laahausjälki. Ihan vain sellainen n. 25 - 30 metrinen.
Ensimmäisellä lähetyksellä Mette eteni jälkeä noin puoleenväliin ja kadotti sen sitten ja eteni suoraan, kun jälki oli kaareva. Kutsuin sen takaisin, ja seuraava yritys tuotti tulosta. Vähän aikaa se ihmetteli kania, mutta toi sen sitten. Tosin jälki oli niin lyhyt, että se oikaisi suoraan luokseni, mutta sehän ei tässä tapauksessa haitannut yhtään. Pupu löydettiin jälkeä seuraten ja tuotiin, eli tavoite tästä treenistä oli saavutettu. Enempää emme tehneet, tämä sai riittää tällä kertaa.

Hauskaa Vappua!

Päivitystä

Kovin on ollut hiljaista parin viikon ajan, piti vähän vetää henkeä tiukan koeputken jälken. Ei tässä silti olla vain sohvaperunana loikoiltu, damikassi on kaivettu naftaliinista taas esiin. Marsa kun tykkää puljata damien kanssa, niin olen sitten tehnyt sille hakuruutua ja linjatreeniä muutaman kerran.

Tämän vuoden mejä-kokeet ovat nyt kasassa, enempää ei tule. Saldo on sinänsä ihan mukava: yhdeksän koetta joista 3xVOI2 ja 6xVOI1. Jalostustietokannan lista taitaa olla yksitoikkoista luettavaa. ; )  Mutta eiköhän sinne ensi kaudella pujahda ensimmäinen nolla ja kolmonenkin. Jos siis talvihorroksen jälkeen päätämme jatkaa tämän harrastuksen parissa.

Nyt sitten alkaa piiitkä talviloma. Toivottavasti tuo neitokainenkin hoksaa että pakkaset ovat tulossa, se nimittäin voisi alkaa kasvattaa talviturkkiansa. Eihän tuollainen bikineissä keikistelevä siimahäntä kohta enää tarkene ulkoilla! Eikä sitä kehtaa viedä näyttelyynkään.

Hyvää äitienpäivää!

Äitienpäivän kunniaksi karkasin Marsan kanssa pitämään pientä treeniä.

Lähihakua pusikossa.

"Mä löysin sen!"

Linjaa ensin lyhyemmältä matkalta.

Sitten vähän kauempaa. Vasemmalla olevan koivun kohdalla
on syvä ja leveä oja, jonka pohjalla virtaa vesi.

Ja sitten vielä yksi.

Ojan yli on tultu vauhdilla.

Taustalla oleva pallo viety salaa paikallensa jo
ennen muita treenejä.

"Mistä mamma tiesi että siellä oli pallo?"

Löysäilyä rannalla...

Kuvat©Elina

Aurinkoisen sunnuntain kuvapläjäys

Aurinkoinen päivä, pakko lähtä ulos. Tein mökkirantaan Marsalle linjatreenin kolmella damilla, ei muuta. Reiska oli mukana ja huolehti taustalla "häiriöpiippauksista". 

Myös Reiska pääsi hakemaan pari damia, ja oli niiiiin onnellinen!

Jiihaa!

Ei oo pilvee, pilvee, pilvee...

Tämän vuoden neljäs "nome-treeni" tehtynä. Ja puitteet olivat upeat! Minä näet ilmoitin Marsan Mäntän talvi-nomeen. Jep, taas kerran hyvä maksettu harjoitus ja paljon uutta asiaa! Vieraita ihmisiä katsomassa, vieraita koiria, laukauksia, vieraat damit...
Tuo kaikki huomioon ottaen homma meni ihan hyvin, ei mitenkään upeasti mutta meidän lähtökohdat huomioon ottaen hyvin.

Aamulla kun lähdin ajelemaan kohti koepaikkaa (ennen seitsemää...) oli pakkasta auton mittarin mukaan noin 25 astetta. Ei tuo pakkanen kello kahdeksaan mennessä ollut hirveästi laskenut, mutta perinteiden mukaisesti startti myöhästyi vähäsen.

Marsan koe meni perus ok, ainakin saimme pisteitä kaikista tehtävistä. ;D  Ensimmäisen rastin mokasin itse kun unohdin että taistellaan kelloa vastaan ja ryhdyin kahdessa ensimmäisessä palautuksessa hieromaan damin palautusta ja sivulle istumista ennen uudelleenlähetystä, kunnes hoksasin että aika = pisteitä. No, neiti ennätti silti palauttaa 3/ 5 damia.

Seuraava rasti oli kaksoismarkkeeraus ja linja. Onneksi olin jo ennakkoon laskenut, että Marsa voi yrittää palautta damia heittäjälle, kun on tottunut että minä heitän damit. Joten olin kärppänä valmiin puhaltamaan pilliin kun, aivan oikein, neiti meinasi lähteä kohti heittäjään. No, tästä laski pisteet kun jouduit "puuttumaan palautukseen". Lisäksi pisteitä meni siitä, että Marsa meinasi ensimmäisen laukauksen kuultuaan karata noutoon (eteni alle 2 metriä), ja jouduin ottamaan sen kertaalleen takaisin linjalta, kun jäi nuuskimaan linjan vierellä kulkevia sivupolkuja.
Jos olisin etukäteen älynnyt ajatella asiaa, en olisi kutsunut takaisin, vaan jatkanut komentoja, sillä tästä lähti aika reilusti pisteitä... Mutta ohjaus damikin sitten saatiin kuin saatiinkin palautumaan toisella yrityksellä.

Ruudun dameista ensimmäinen putosi eteeni, muut tulivat käteen. Kaksois markkeerauksesta toinen dami tuli käteen, kaksi muuta putosi eteeni.

Päivä oli upea, aamun pakkanen suli auringonpaisteeseen jota riitti pilvettömältä taivaalta.

Mitäs muuta? No oli ihana nähdä "vanhoja"  tolleripiireistä tuttuja naamoja ja muitakin!! Lisäksi osallistuin arpajaisiin kolmella arvalla ja voitin kahdella: pienen pussin puruluita ja ilmaisen osallistumisoikeuden Mäntä Nuuskujen mihin tahansa kokeeseen seuraavan vuoden aikana! Ja minä kun juuri ennätin sanoa Artolle että meidän nome-ura taitaa olla tässä. Mä en vaan osaa! Mun mielikuvitus ei ole riittävän vilkas suunnittelemaan sellaisia treenejä että Marsa kehittyisi.

Kamera, joo yksi pokkari oli mukana, mutta se hyytyi jo aamun pakkasessa... No photos today!

Ja seuraava päivä...

Tänään jatkettiin siitä mihin eilen jäätiin. Ensin kävin tekemässä ruudun ja Marsa odotteli autossa. 

Laitoin ruutuun 8 damia, kauimmaiselle tuli matkaa n. 80 metriä. Dameja oli kolmessa rivissä: damit nro1-3 eturivissä oikealta vasemmalle, nro 4-6 toisessa rivissä vasemmalta oikealle ja kauimmaisina oikealla numero 7 ja vasemmalla 8.

Hain Marsan ja otimme vähän seuraamista ennen metsään menoa.

Ensimmäiset lähetykset tein ruudun keskeltä. Toisen rivin vasemmanpuoleisin (4) tuli ensimmäisenä. Seuraavana nro 2 keskeltä edestä ja sitten nro 5 keskeltä. Siirryin tekemään yhden lähetyksen oikeaan reunaan, ja sieltä tuli käteeni dami nro 1. Päätin laittaa innokkaan neidin hakemaan vielä yhden damin, ja siirryimme ruudun vasempaan laitaan. Viimeisenä käteeni palautui kaikkein kauimpana ollut dami, nro 8.

Dami nro 1 tulossa vauhdilla.

Nro 8 tuli viimeisenä.

Sitten käännettiin rintamasuunta ja mentiin takanamme olleeseen rinteeseen tekemään muutama kaksoismarkkeeraus. Ne sujuivat ihan hyvin, jopa heittoni laskeutuivat suht´ keskelle oikeaa aluetta. Vielä pitäisi palkata joku heittämään, niin Marsa oppisi että heittoja voi tulla vaikka minä seison vieressä.

Lopuksi kävimme vielä piiitkällä kävelyllä. Otin sinnekin yhden damin mukaan, ja piilotin sen pari kertaa Marsan huomaamatta. Reilut 80 metriä käveltyämme lähetin sen eteen-käskyllä hakemaan damia joka ei ollut näkyvissä. Kaikki kolme damia palautui vauhdilla!

♡ Että voi olla isänsä näköinen typykkä! ♡

Olen tosi tyytyvänen tämän viikonlopun treeneihin. Marsa on niin työhaluinen ja innokas tekemään, mutta se ei missään vaiheessa nosta kierroksia ja ryhdy sähläämään. Ihana, ihana typykkä!

Vihdoinkin pihalle!

Kävin päivällä suunnittelemassa ja "tamppaamassa" ruudun huomista treeniä varten. Ruutu on melko kapea, mutta todella pitkä.
Samalla tein vastarinteeseen paikan kaksoismarkkeerausten treeniä varten. Hieman hankaluutta tuottaa se, että hoidan myös heittämisen itse, mutta ihan hyvä siitä silti tuli. Tein melko suuret alueet joille heitot laskeutuvat, sillä en ole kovin kummoinen tarkkuusheittäjä.

Treeni Marsan kanssa sujui hyvin. Ensin kolme ykkösheittoa ja sitten otettiin kakkonenkin mukaan. Ensimmäisessä kuvassa Marsa ihmettelee kun menen heittopaikalleni...

"Mitä sinä teet?"

Palautus ykkösmarkkeerauksesta.

Lisäksi tehtiin kävelylenkin yhteydessä linjatreeniä.

Marsa minun näkökulmastani!

Tokoakin treenailtiin, lähinnä seuraamista ja liikkeestä maahan menoa.

Huomenna sitten lisätään treeniin vielä ruutu.

Kuvat©Elina