Viikko vierähti

Perjantai-iltana pentuja oli jäljellä enää kaksi: Hiro ja Mokka. Vähän aikaa nuo ihmettelivät ja sitten oli taas vauhti päällä. Lauantaina Hiro lähti jo aamupäivästä. Siinä se sitten hurahti tämän pentueen aika meidän luonamme. Onneksi sentään jäi yksi riiviö vielä meitäkin ilahduttamaan!

Viikonlopun aikana pakattiin pentulaatikko pois ja palauteltiin muuta huushollia normaaliin järjestykseen. Mokka katseli laatikon pakkaamista, mutta ei tainnut pahemmin sen perään haikailla.

Ensimmäinen viikko oman pienen riiviön kanssa meni vauhdilla. Neiti on aika energinen pakkaus ja muistaa tehokkaasti esitellä purukalustoaan. Pahimpana taitaa olla ollut hyökkäykset pahaa aavistamattoman uhrin akillesjänteen kimppuun. Voin vakuuttaa että se sattuu. Onneksi uskoi muutaman päivän päästä, että tämä ei ollut minun mielestäni kivaa, ja (ainakin minun) jalkani ovat saaneet olla nyt jo muutamana aamuna rauhassa.

Mette ja All-pentue täytti nyt lauantaina 6. päivä kaksi vuotta. Synttärisankari joutui heti seuraavana päivänä palaamaan arkeen, sillä aloitimme K-S Noutajakoirayhdistyksen junioritreenit. Sunnuntaina siis kello soittamaan ja auton nokka kohti Ankeriasjärveä jo ennen yhdeksää aamulla.

Paikalla oli noin parikymmentä nuorta koiraa.  Meidät jaettiin neljään ryhmään ja teimme näin ensimmäisellä kerralla ihan perus juttuja. Omassa ryhmässäni oli ensin luoksetulo. Seuraavaksi menimme vuoronperään läheiselle pellolla tekemään pari noutoa. Lopuksi vielä markkeeraus, jossa heiton jälkeen koiraa ei päästettykään heti noutamaan, vaan koirakko kääntyi ja käveli muutaman askeleen poispäin, käveli sitten takaisin alkuperäiseen paikkaan ja koira lähetettiin noutamaan.
Kaikkien suoritusten välillä kokoonnuimme aina rinkiin ja kävimme suorituksen läpi, mikä oli hyvää ja mitä voisi kokeilla tehdä toisin.

Mette meni paremmin kuin oletin. Se on ollut nyt muutaman kuukauden aivan "pellossa" eikä sen kanssa ole treenattu juuri mitään. Varsinkin viimeiset kaksi kuukautta on mennyt aivan pentujen ehdoilla. Nyt tarkoituksena olisi käydä tässä treenissä, johon kokoonnumme joka toinen viikonloppu. Ja välissä tehdä rauhassa kahdestaa kotiläksyksi tulleita harjoituksia.

Mette on muutenkin innokas kantamaan kaikkea, mutta sunnuntai-iltana se kyllä ylitti aiemmat ennätyksensä. Se toi tavaraa syliini sellaisella vuhdilla, että oli tainut pienellä jäädä tuo treenivaihde vähän päälle. Kaikki lelut esiteltiin ja niitähän riitti.

Ihan pihalla!

Päivän teemana oli hakuruutu muutamalla variksella. Repe lähti Saran kanssa kävelylle ja me Arton kanssa pakkasimme Meten ja Marsan mukaamme metsään.

Ruutu kasattiin useampaan otteeseen ja edettiin siten että kumpikin tyttönen kävi hakemassa vuoronperään pari vaakkua ruudusta. Alla iltapäivän kuvasatoa. On se kiva kun on joskus tuo kuvaajakin matkassa!

Mette

Marsa

Marsa

Marsa

Mette

Mette, irronnut sulka näkyy otsaa vasten.

Marsa

Marsa

Sulon perheeseen syntyi tällä viikolla poikavauva. Sulo olisi kuulemma tosi innokas hoitamaan ja hoivaamaan. Muutaman kerran on jo ennättänyt nuolaista otsasta! Onnea koko perheelle!!!!

Hyvää äitienpäivää!

Saimme vielä Valtin henkilökunnalta kuvan eiliseltä.

Marsa, Mette ja Valtti. Kuva©Jaakko Koivusalo

Tänään lähdimme me "mammat" kahdestaan metsään kävelylle. Kamera ja damikassi pakattiin mukaan. No, eihän niistä kuvista hääppöisiä tule, kun pitää keskittyä sekä koiraan että kuvaamiseen yhtä aikaa. Ei siis kovin hyviä otoksia, mutta hauskaa meillä oli.
Marsa rakastaa hakuruutua ihan yli kaiken ja sellaisenhan sitten rakensin. Ruutu seitsemällä damilla. Ensimmäisellä kierroksella haetutin viisi, sitten täytin ruudun uudelleen ja laitoin hakemaan neljä. Ruudun purimme yhdessä ja Marsa sai "löytää" loputkin damit.
Lopuksi vielä palauteltiin mieleen eteen lähetys "takaperin" tennispallon avulla. Ja nyt rouvaa nukuttaa!

Marsa ei tiedä että pallo on viety tielle jo aiemmin.

Hyvää äitienpäivää rakas Marsa!

Uintireissu

"Viisiottelu viikkomme" päättyi tänään. Eli taipparikurssi on nyt osaltamme käyty. PeTo jatkuu lajeihin tutustumalla (jos kalenteri antaa periksi).
Kuvat kertokoot enemmän, en enää tänään jaksa kirjoittaa tuhatta sanaa...

"Saanhan pitää tassua tässä kun odotellaan vuoroamme?"

"Ensin dami...

...sitten lokki."

Kuvat©Arto

Sataa sataa ropisee...

No joo. Tavallisesti harjoittelemme samaa asiaa useamman kerran peräkkäin, emmekä poukkoile näin tiuhassa tahdissa hausta laahaukseen ja markkeerauksiin. Mutta tuo nopeatahtinen taipparikurssi on nyt laittanut elämään vipinää. Joten, koska tiistaina on tiedossa laahausjäljen lisäksi vesinoutoa, niin päätimme Arton kanssa että Meten on parempi "heittää talviturkki" tänään ihan rauhassa, niin on sitten tuo vesinouto paremmin muistissa tiistain treenissä.
Tuumasta toimeen, vesisateen keskelle tekemään pari noutoa. Kylläkin vain hiekkarantaan, ei mihinkään suolammelle.

Kuvat©Arto

Kalenteri täyttyy, taas...

Vuoden alkupuolella sitä katselee kalenteria ja se näyttää niin ihanan tyhjältä ja rauhaisalta. Aina päätän, että tämä olotila saisi olla jatkuvaa, mutta jossain vaiheessa homma lipeää käsistä. Eli vanhat tavat on taas nähtävissä, kalenteri täyttyy hurjaa vauhtia.

Paikallisessa koirakerhossa alkoi PeTo kurssi. Kurssi on suunnattu kaikenikäisille koirille ja siihen kuuluu mm. tutustumista moneen eri harrastuslajiin. No, minähän tietysti ilmoittauduin Meten kanssa mukaan. Onhan se kiva, kun voidaan osallistua ihan perus tottelevaisuus treeneihin häiriön alla ja saadaan vielä bonuksena käydä kokeilemassa sellaisia lajeja joita minäkään en ole koskaan kokeillut. Kurssi jatkuu vielä muutaman viikon ajan, mutta onneksi matka näihin harjoituksiin ei ole turhan pitkä.

17. - 19.04. oli Evolla (Hämeenlinnan kupeessa) häppeninkiä mejän merkeissä. Etelä-Hämeen kennelpiiri ja Mejä Ylituomarit ry järjestivät mejä-perehdytyspäivän sekä mejä-koetoimitsijakurssin Rahtijärven kämpällä. Samaan aikaan oli myös Mejä-ylituomarikollegion järjestämä ylituomarikurssi. Eli paljon "samanhenkisiä" ihmisiä kasalla! Mahtava viikonloppu, mutta kyllä minä sen jälkeen olin niiiiin puhki, että pari iltaa meni ihan vaan nukkuessa.

Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys järjestää puolestansa taipparikurssin. Sinnehän piti ilman muuta ilmoittautua Meten kanssa hääräämään. Taas saadaan hyvää häiriötreeniä, eikä se ole pahitteeksi ihan ohjatusti kertailla noita juttuja. Vaikka parin koiran kanssa on käynyt samat kuviot läpi, niin onhan tuosta viimekertaisestakin jo muutama vuosi kulunut. Aina voi oppia uutta!
Ensimmäinen kerta oli eilen, ja lyhyen mutta monipuolisen teoriaosuuden jälkeen siirryimme Kuusan Erämiehien majalle treenaamaan. Porukka jaettiin pienempiin ryhmiin ja ryhmissä pidettiin ihan perus "alkutesti", eli lähinnä katsottiin että kaikki koirat todella tulevat luokse kutsuttaessa ja osaavat noutaa.
Itse vähän etukäteen mietin mitä Mette mahtaa tuumata vieraista dameista, mutta onneksi se ei tehnyt tuosta asiasta ongelmaa. Tiistaina jatketaan hakuruutu treenillä.

Kalenteriin on alkanut kertyä myös mahdollisia näyttelyitä, joihin olisin Marsan kanssa menossa. Ja sitten pitäisi, tai no...  muutama mejä-koekin pitäisi rouvan kanssa käydä. Ja jos saataisiin joku hyvä tulos, niin vähän useampikin koe pitäisi käydä, että sitten ehkä päästäisiin johonkin "arvokisaan".  Tai sitten pidetään vähän välivuotta. Katsotaan nyt miten tämä lähtee käyntiin. Nyt kun tuo rouva siirsi nuo juoksunsakin aikaisemmaksi, niin nekään eivät ole haittaamassa koekalenterin suunnittelua.

Tänään kävin Meten kanssa tekemässä dameilla hakuruudun. Tein sen osittain motivoidusti. Eli ensin vein muutaman damin valmiiksi ruutuun. Sitten hain Meten paikalle ja se näki parin viimeisen damin viemisen. Haetutin sillä sitten neljä damia ja hyvin toimi. Olen enimmäkseen tehnyt ruudut motivoidusti, ja olemmepa vielä aina vieneet kaikki damit niin, että jokaisen damin välillä on palattu takaisin lähetyspaikkaan. No, se hyöty tästä on ollut, että vaihtaminen ei ole neidillä käynyt mielessäkään. Mutta hyvin se näyttää saavan haun käyntiin laajemmallakin alueella, vaikka on tähän asti enimmäkseen käynyt "suoraan" hakemassa damit. (Muisti sillä on pahuksen hyvä!)

Eli täällä jatketaan PeToilun ja taipparikurssin merkeissä. Parin viikon kuluttua pyörähdän taas Marsan kanssa näyttelyssä, Kauhavan ryhmis kutsuu. Ja niitä mejäilmojakin pitäisi miettiä (ilmo=ilmoittautuminen).

Kuvia ei nyt ole. Tänään hakutreenissä satoi vettä kuin...kaatamalla. Eli ei oikein voinut ottaa kameraa esille. Ja noissa muissa jutuissa on pakko keskittyä kaikkeen muuhun kuin kuvaamiseen.

Päivitystä

Viikkoja vierähtänyt. Eikä voi edes vedota siihen että mitään ei olisi tapahtunut. No, olen sairastellut ja nyt pääsiäisloman aluksi kävin hakemassa vauhtia sairaalasta. Eli ehkä tahti kevättä kohti piristyy, hitaammaksi se ei voi mennä.
Viikon 13 olimme Äkäslompolossa. Marsa ja Mette olivat mukana, Repe jäi Saran kanssa kotivahdiksi. Ja hyvin tuo oli pestinsä hoitanut.

Tänään sain apulaisen mukaani ja kävin ulkoilemassa pikaisesti. Mukana oli myös Mette ja varis. Kameran virkaa toimittanut pikku pokkari oli aivan liian hidas vauhdikkaalle Metelle, kaikki noutokuvat ovat siis enemmän tai vähemmän kamalia. Mutta tässä muutama tallentunut kuva.

Treeniä perheen pienimmälle

Marsan jouksut lähenevät loppuaan. Jo on aikakin! Sillä on tällä kertaa ollut aivan erityisen hemaisevat juoksut sillä vanhaherra Repe, joka niitä ei yleensä noteeraa, on piipittänyt neljä päivää Marsan  perään. Se on kuin vinkulelun nielaissut ja jahtaa Marsaa joka askeleella. Myös lenkillä on saanut hätistellä innokkaita sulhasehdokkaita. Toivon siis todella että tämä sirkus loppuu pian.

Meten kanssa kävimme tänään treenaamassa variksilla. Kaikki rekvisiitta kameraa lukuunottamatta oli tietysti mukana. Mutta jonkinlaista kuvallista muistoa piti saada, joten kännykkä sai hoitaa kuvauksen. Ja jälkihän on sitten sen mukaista. Suurimmassa osassa kuvia ei näy koko koiraa, tai sitten vain vähän häntää...

Wilda (Tinderfox All That She Wants) oli käynyt Porvoon kaikkien rotujen näyttelyssä ja ollut ROP pentu, KP. Kovasti oli kehuttu lupaavaksi nartuksi ja kasvattajat ovat ylpeitä!! 

Hyvää äitienpäivää!

Äitienpäivän kunniaksi karkasin Marsan kanssa pitämään pientä treeniä.

Lähihakua pusikossa.

"Mä löysin sen!"

Linjaa ensin lyhyemmältä matkalta.

Sitten vähän kauempaa. Vasemmalla olevan koivun kohdalla
on syvä ja leveä oja, jonka pohjalla virtaa vesi.

Ja sitten vielä yksi.

Ojan yli on tultu vauhdilla.

Taustalla oleva pallo viety salaa paikallensa jo
ennen muita treenejä.

"Mistä mamma tiesi että siellä oli pallo?"

Löysäilyä rannalla...

Kuvat©Elina

Jäällä ja metsässä

Talvella on kiva tehdä treenejä jäälle. Tänään oli taas upea aurinkoinen päivä ja otin Marsan mukaani mökkirantaan, mukaan pari damia.
Ensiksi tein "kello-treenin": dami kellotaulun keskelle, lähetys aina niin, että siirryin eteenpäin esim. "numerosta 9 numeroon 11". Meidän ja damin väliin jäin koskematon lumi, kun vein ensin damin ja vasta sitten siirryimme Marsan kanssa uuteen paikkaan.
Lopuksi menimme vielä suurella kaarroksella ensimmäisen lähetyspaikan taakse linjaan. Saatin hyvä piiitkä eteen ohjaus, kun juuri kun Marsalla alkoi loppua usko eteenpäin menemiseen, se löytikin vanhan jo kertaalleen juoksemansa uran ja jatkoi siitä.

Sitten mietin, millaisen viritelmän tekisin kauan sitten näkemästäni treenistä. Kävelin ensin jäälle pitkän linjan, jonka molempiin päihin tein lumeen montut dameja varten. Toisesta päästä vähän matkaa takaisin koiran kanssa, koira istumaan ja odottamaan n. 10 metrin päähän damista ja jatkoin yksin matkaa linjalla eteenpäin. Käännös kohti koiraa ja kutsu luokse. Puolessa välissä pysäytys pillillä ja kun koira istui niin lähetys käskyn ja käsimerkin kanssa takana odottavalle damille.
Toistin tämän saman vielä kertaalleen ja sitten lähetys toisessa päässä olevaa damia kohti. Puolessavälissä taas pillitys istumista varten. Marsa kääntyi minua kohti ja istui, ja sitten taas käsimerkin ja käskyn kanssa damin luo.

Damikassin päällä oli mukava istuskella vähän aikaa jäällä. Aurinko lämmitti ja oli niin kaunista ja hiljaista! Kameraahan ei tietenkään tullut otettua mukaan...

Marsa on aina tykännyt ihan hirveästi hakuruudusta, joten tein vielä autolle kävellessämme metsään pienen ruudun. Lumi ei kantanut minua, mutta Marsa käveli sen pinnalla ihan vaivattomasti. Menin siis vähän matkaa yli polven olevassa hangessa kahlaten ja sitten vain kylmästi heitin damin kauas.
Tämän kahlaus operaation suoritin neljä kertaa, ja ajattelin että mitähän tekisin jos neiti ei jotain damia toisikaan ja joutuisin itse takaisin metsään rämpimään. Mutta onneksi Marsa oli jälleen kerran innoissaan ruututreenistä, ja toi vauhdilla kaikki damit metsästä. Illalla kotona onkin ollut tyytyväisenä nukkuva pieni koiraneiti!

Aurinkoisen sunnuntain kuvapläjäys

Aurinkoinen päivä, pakko lähtä ulos. Tein mökkirantaan Marsalle linjatreenin kolmella damilla, ei muuta. Reiska oli mukana ja huolehti taustalla "häiriöpiippauksista". 

Myös Reiska pääsi hakemaan pari damia, ja oli niiiiin onnellinen!

Jiihaa!