Päivä ei tuntunut valkenevan tänään lainkaan. Pilvet roikkuivat matalalla ja tiheää tihkua oli ilmassa. Ei kyllä ollut mikään kiirekään, eilen illalla (tai oikeastaan aamulla...) meni myöhään. Linda tuli Kajaanista muutamaksi päiväksi käymään ja ilta vain hävisi käsistä. Tytöt ja meidän neitien poikakaverit, pelasivat wiitä ja istuimme iltaa. Nukkumaan ei ollut kiire.
Aamu meni siis rauhalliseen tahtiin, mutta Marsankin oli päästävä tekemään jotain järkevää. Se on taas viikon kantanut kaikkea irtaimistoa, joten otin damikassin mukaan ja lähdimme metsäaukealle treenaamaan.
Ohjelmassa oli piiiitkästä aikaa lähihakua. En edes muista milloin viimeksi sitä on tullut tehtyä.
Jätin Marsan odottelemaan ja vein "takakautta" heinäpusikon ympärille kuusi damia. Ensin vähän hajustin aluetta ja sitten piilotin damit. Muistinpa vielä laittaa pyykkipoikakrepin kiinni puskan keskeltä töröttävän oksan haaraan. Palasin Marsan luokse ja lähdimme kiertämään lähetysalueelle.
Ensimmäinen lähetys meni hienosti, ehdin tuskin tehdä lähihakupillityksen kun dami oli jo tulossa vauhdilla. Seuraava dami olikin sitten ongelma, neiti ei millään uskonut että samassa paikassa olisi ollut toinenkin dami. Se lähti vauhdilla kaartamaan oikealle, ajatteli varmaankin olevansa hakuruudussa. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Taas kaarros oikealle. Nyt oli pakko kokeilla pillillä pysäytystä. Marsa oli sen verran tiheän heinikon keskellä, että en edes nähnyt istuiko vai ei, mutta koira pysähtyi ja tapitti katseellaan minua. Näytin liioitellusti vasenta suuntaa ja huusin myös käskyn: vasen. Ja se mokoma lähti juoksemaan kohti damipuskaa! Suoraan damille ja palautukseen. Tämä oli aika hyvä onnenkantamoinen ; ) Loput damit olivatkin sitten ihan helppoja. Neiti juoksi suoraan niitä etsimään, pillittelin ja taas lähti dami tulemaan.
Heitimme damikassin autolle ja lähdimme pitkälle kävelylle. Kiersimme hiekkatietä ja välillä poikkesimme metsän puolelle. Koko ajan tuli hämärämpää ja tihkusade tiivistyi.
Lenkin jälkeen haimme taas kassin ja palasimme samaan paikkaan toistaen saman treenin. Oli jo sen verran hämärää, että vaikka olin laittanut parikin pyykkipoikakreppiä puskan tunnistaakseni, niin sain ihan tosissani tuijotella ennen kuin hahmotin missä damit oikein majailivat.
Nyt siirryimme ensimmäisen damin jälkeen hieman kauemmas. Toista damia hakiessaan Marsa meinasi selvästi juosta puskan ohi, mutta pillityksen kuultuaan veti jarrut pohjaan ja ryhtyi nuuhkimaan maata. Viime talven lihapullasulkeiset eivät siis olleet menneet hukkaan. Vai voiko se muistaa noin vanhoja asioita?
Jokatapauksessa loput damit palautuivat vikkelästi. Nyt se varmaasti seuraavaa hakuruutua tehtäessä vetää vain ympyrää ekan löytämänsä damin ympärillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti