Silloin oli viikonloppu. Pakkasta oli illalla reilut 15 astetta ja luntakin reilut 20 senttiä. Mistäkö muistan? Zuri (Marsan mamma) oli sen viikonlopun meillä ja Repe katselemassa mualimaa Sarin matkassa.
Siellä sitä sitten nökötettiin, Arton kanssa takapihalla, lumihangessa, auttamassa Zuria ja Väpää laittamaan Marsaa ja muuta pentuetta alulle. Ikimuistoinen viikonloppu!
Jo sen viikonlopun alkuhetkien jälkeen oli täysin selvää, että tästä yhdistelmästä haluaisimme pennun. Zuri vei enemmän kuin pikkusormen, sillä tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Ihan koko perheemme ihastui sen rauhalliseen ja luottavaiseen olemukseen. Silti siitä löytyi heti virtaa, kun jotain ryhdyttiin tekemään. Pallot ja lelut saivat kyytiä. Se oli heti aivan kuin kotonansa, aivan kuin olisi aina asunut meillä.
Tällaista mielessä tänään, eräänlaisena "vuosipäivänä" ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti