Aamulla varhain Mäntän taippareihin. Ei ollut ihan paras fiilis, en uskaltanut mitata kuumetta illalla enkä ennen lähtöäni. Päästiin kuitenkin Marsan kanssa perille ja neiti starttasi numerolla viisi.
Ei siitä juuri kovin pitkää tarinaa tarvitse kirjoittaa. Vesityö meni vauhdikkaasti ja ihan hyvin, sitä ei itseasiassa ole treenattu kertaakaan edellisten taippareiden jälkeen, ei ole juuri tarvinnut.
Ruutu, no jaa. Lähti kyllä ruutuun, mutta ei tuonut sieltä mitään. Lähti tuomaan varista, mutta lopetti lyhyen matkan jälken ja tuli kurkistelemaan paikalle saapunutta yleisöä. Sitä tuntui hieman palottavan takanani seisoneet katsojat. Se tutkaili heitä aina hieman alta kulmien ja sen näköisenä, että vieläkö te olette täällä.
Nou nollahan siitä sitten tuli. Pääsin ainakin nopeasti kotiin. Lähdimme mökille ja täällä olen nyt sitten nukkunut sohvannurkassa flunssaani pois. Oliko koko reissussa järkeä? Nooooo, tulihan taas todettua että neiti nauttii vesityöskentelystä ; ) Ja on se silti kaikin puolin niiiin ihana!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti