Vielä rauhaisaa...

Olen suurella mielenkiinnolla seurannut neidin kasvua ja kehitystä. Nyt varsinkin odottelen miten nämä juoksut vaikuttavat käyttäytymiseen, vai vaikuttavatko lainkaan. Toivottavasti ei muutu huonompaan suuntaan, olen tähänasti ollut niin tyytyväinen ; ) Ehkäpä kuitenkin on niin, ettei urosten ja narttujen välillä ole suurta eroa, erot ovat lähinnä eri yksilöiden ominaispiirteitä. Onhan se kumminkin hieman erilaista kun ruokankuntaan kuuluu kaikkien näiden koirallisten vuosien jälkeen narttu, ainakin näitä ekoja juoksuja on pitänyt ihmetellä ;)

Repe ei edelleenkään sen kummemmin noteeraa meidän neitiä.  Se käy hyvin harvakseltaan toteamassa, että hetki ei ole vielä otollinen ja häipyy omiin touhuihinsa. Repelle on "kalustettu" kodinhoitohuoneeseen oma valtakunta, se asustelee sielä kun olemme töissä. Tästä Repe ei ole lainkaan pahoillaan, sillä samaan paikkaan se yleensäkin livahtaa nukkumaan kaikessa rauhassa. Nyt kun kodinhoitohuoneeseen on roudattu sille oma punkka ja vesikuppi, paikka on entistä mieluisampi. Tänäkin aamuna se paineli jo hyvissä ajoin kauneusunille omaan poikamiesboxiinsa ; )

Riistapakkaseen pitäisi hankkia pupu. Varisten, lokkien, hirvenkinttujen, veren ja muun (?) väliin mahtuisi yksi. Nykyisin onneksi on riistapakkanen erikseen, ei tarvitse kaivella sekavihanneksia varisten seasta. Joskus muinoin oli hyvä keskustelu töissä pakastimien sisällöistä. Kun kertoilin mitä meillä löytyy pakkasesta, olivat ilmeet ihan mukavia. Tuon riistan marjojen ja muun lisäksi sielä majaili silloin myös vyö ja kengät. Ai miksi? No kun ne oli tullut hankittua jostain reissusta, olivat nahkaa ja haisivat, ja joku oli kertonut että tämä haju lähtee kun heittää tavarat vähäksi aikaa pakkaseen. Jos silloin olisi sattunut jotain, ja olisi pitänyt tehdä lista vakuutusyhtiölle kaikesta pilaantuneesta, niin mitähän siitä listasta olisi pitänyt karsia pois? Vai onko joku saanut korvauksia sulaneista variksista? Eräs tuttava oli kerran moista listaa kirjoitellut, eikä ollut laittanut siihen papukaijaa joka oli sulanut siinä missä marjat ja muutkin. Mutta se onkin sitten ihan toinen juttu ja pitkä sellainen!

Tämä on nyt tätä, kerrankin on aikaa mutta sitten ei ole tehty mitään maininnan arvoista. Tai treenattiinhan me palautuksia makkarissa, mutta eihän kukaan kerro kenellekään että harjoittelee koiran kanssa makkarissa.

Lumisateessa

Nyt sitten tapahtui se jota olen jo jonkin aikaa odotellut, Marsan juoksut alkoivat eilen. Repe ei ole vielä lainkaan kiinnostunut neidistä, joten saa asustella vielä muutaman päivän kotosalla ennen kuin lähtee evakkoreissulle. Hoitopaikassa Repeä jo odottelee leikkikaveriksensa labradori neitokainen.
Meidän treenit siis typistyvät vähäksi aikaa lähinnä vain raakkuvainaan siiven kantamiseen iltakävelyllä. Toisaalta ihan hyvä, saa vähän vetää henkeä. Tai sitten ei kun tuo joulu alkaa painaa päälle...
Tänään kävimme rauhallisella iltakävelyllä ihastelemassa maahan satanutta lumikerrosta. Lunta tuli koko ajan lisää ja se oli melko märkää. Mutta se ei tahtia haitannut, maisemat olivat niiiin kauniita että märät vaatteetkaan eivät pilanneet tunnelmaa.

Elämää ja logistiikkaa

Eilen oli lukiolaisten pikkujoulut. Saran kaveri Pauliina tuli meille yöksi pippaloiden jälkeen. Minulla olisi ollut taas aikainen herätys ja ajomatka Jkylään, mutta se jäi nyt väliin logistisen ongelman vuoksi. Saran piti päästä Sepolla (Sefir) tunnille klo 13 ja minä en mitenkään ennättäisi nuorten nuuskujen treenistä siihen mennessä takaisin. Jätin siis tämänkertaisen markkeeraustreenin väliin. 

Aamulla käväisin ensin pikaisesti kaupassa. Sitten laitoin tytöille aamiaisen valmiiksi (sain itsekin pari karjalanpiirakkaa), pakkasin Marsan ja damikassin matkaan ja lähdin metsään.

Menimme ensin treenaamaan eteen -lähetyksiä ja suoria palautuksia, siis sille samalle polulle jossa olimme viime viikonloppuna.  Kävimme myös tekemässä ison hakuruudun.

Keli oli aivan upea. Minulla oli kyllä kamera mukana, mutta on aivan toivotonta ottaa kuvia samalla kun treenaa, joten kamera pysytteli omassa laukussansa. "Siirtymätaipaleella" nappasin muutaman kuvan, mutta eipä niistä jää jälkipolville mainittavaa.

Paluumatkalla autolle löytyi vielä mukava määrä suppilovahveroita, pääsevät pannulle ja paistin kaveriksi illalla.

Sataa, sataa ja paistaa!

Lähdin töistä paljon tavallista aiemmin, pidin pois sisässä olevia tunteja. Hmm, niitä taitaa olla yli viikon verran... Koko aamun oli tullut vettä aivan kaatamalla, mutta sääennuste piti kuin pitikin paikkansa ja hieman ennen kahta alkoi aurinko pilkottaa pilvien lomasta.
Kävin kotona pakkaamassa Marsan ja raakkuvainaan, sekä pari damia matkaani. Pienen kävelylenkin jälkeen tein pari variksen noutoharjoitusta metsässä, ne sujuivat ihan hyvin, tipu oli mieleinen. Sitten taasen pari eteen lähetystä metsäautotiellä. Seuraavaksi oli listalla vielä lähihakutreeni makkaranpaloilla.

Täältä tullaan!

Tässä vaiheessa kello oli jo sen verran, että oli kiire treffeille. Meidät oli kutsuttu kävelylle Hetan kanssa.
Ajelimme siis Kivelänmäkeen ja lähdimme kiertämään koirapolkua. Marsa-tädin leikkiä Hetan kanssa oli mukava katsella! Marsalle teki ihan hyvää huomata, että ei ole vain sen etuoikeus roikkua jonkun (lue Repen) kaulanahassa, vaan myös se voi joutua moisen käytöksen kohteeksi.

Täällä on jotain mielenkiintoista.

Reilun tunnin verran kävelimme metsässä ja pelloilla polkuja pitkin, loppumatkasta alkoi jo tulla pimeä. Sitten vauhdilla kotiin ja viemään Saraa tallille!

Vähän aikaa paikoillaan.

Pakkasaamu

Lähdin aamusta Marsan kanssa liikenteeseen. Arto ja Repe lähtivät samalla kyydillä mökille ihastelemaan pakkasaamua.

Ajatuksenani oli etsiskellä paikka jossa voisi ottaa eteen -lähetyksiä suoralla ja kapealla polulla. Tuo kapeus oli kriteerinä lähinnä siksi, että Marsalle ei tulisi tilaisuutta lähteä yhtään kurvailemaan damin kanssa.

Pienen etsiskelyn jälkeen paikka löytyikin, pajukon ja heinikon reunustama polunpätkä. Sitten vain hommiin! Eilisiä vinkkejä noudattaakseni kasasin vielä taakseni polulle muutaman risun poikittain, ne estäisivät neidin mahdolliset yritykset pujahtaa ohikseni.

Teimme harjoitusta kahdella damilla ja taisimme olla molemmat yhtä innoissamme, paikka oli hyvä. Marsa ei edes huomannut pientä jekutustani, se toi dameja minulle ihan tohkeissaan; )
Kamerahan oli taas kerran unohtunut kotiin, joten ei auttanut kuin kaivaa kännykkä esiin että sai edes jotain tallennettua. Kuvat siis kännykällä otettuja.

Dami odottaa noutajaansa.

 

Kävelimme pienen matkaa ja etsin paikan johon oli hyvä tehdä hakuruutu. Kävin viemässä ruutuun kahdeksan damia ja lähetin neidin hommiin. Kun kuusi oli tuotu, en enää lähettänyt sitä hakemaan lisää. Hain itse loput ja siirryimme takaisin metsäautotielle. Tiellä vielä vähän treenattiin seuraamista ja sitten mökille  hakemaan Artoa ja Repeä. Ja mökillähän neidin oli ihan pakko käydä kertaalleen uimassa ja kahlailemassa.

Kun otin kännykän kuvatakseni polkua, Marsa kiepsahti pyytämättä kuvattavaksi.
Linssilude ; )

Ihan pellolla!

Kovasti olisi nukuttanut, unta kun ei sitten ennättänytkään kertyä kovin montaa tuntia. Paistoin aamulla muutaman croisantin valmiiksi tytöille ja sain samalla itsellenikin hieman evästä mukaan. Lähtiessäni oli kolme astetta lämmintä ja tie märkä, onneksi ei matkalla ollut jäätä.

Jyväskylässä olisi ollut koiranäyttely, mutta kun Marsa on vielä vähän "bikinikuosissa" niin eipä tullut kiusausta ilmoittaa sitä kisaan. Ajelimme siis Ankeriasjärvelle treenaamaan markkeerauksia, niitä on nyt ohjelmassa muutaman viikonlopun verran. Olin varannut menomatkaan ruhtinaallisesti aikaa, olimmekin hyvissä ajoin perillä ja ennätimme tehdä kunnon kävelylenkin.
Paikalle tuli vain kolme nuorta noutajaa ja ohjaajia oli kaksi, joista toisella oma treenattava mukana. Kokoonpano siis mustat labradorit ja yksi tolleri; )

Päätimme kokeilla Marsan reaktioita vuoroa odottaessaan. Yleensä odottelijat ovat hieman kauempana, mutta nyt kun eka koira lähti harjoittelemaan menimme samalle pellolle parinkymmenen metrin päähän odottelemaan vuoroamme. Marsa ei ollut moksiskaan, välillä se katseli minua ja välillä seurasi silmätarkkana mitä kaveri touhusi. Nyt kun meitä oli vähän, oli treeni vielä vähän normaalia pidempi ja neuvoa ja ohjetta tuli joka välissä.

Sitten se meidän oma harjoitus. Olen jo naureskellut, että taidan kehittää näissä treeneissä aukeanpaikankammon. Kun otetaan noutoja isolla pellolla, niin Marsa aina hieman innostuu aluksi. Ensin heitettiin ykköspaikkaan, ensimmäiset palautukset olivat... ilmavia. Neidin oli ihan pakko tehdä pieni rundi aina viime metreillä. Kokeiltiin muutaman kerran sitä, että heti kun koira lähti tulemaan kohti, lähdin kävelemään poispäin ja tällä sen huomio saatiinkin takaisin minuun. Sitten toista muistipaikkaa muutaman kerran. Lähetyspaikkaa vaihdettiin ja palattiin heittoihin ensimmäiseen paikkaan. Into säilyi koko ajan, pieni taskuraketti lähti joka kerta yhtä innokkaasti damia hakemaan. Lähetyspaikkaa muutettiin vielä pariin otteeseen, kunnes kaksi viimeistä palautusta tulikin aivan suoraviivaisesti ja yllättäen suoraan käteen. Tähän olikin hyvä lopettaa oma osuus.

Kun osallistujia oli tänään näinkin vähän, niin oli aikaa touhuta aika pitkään yhden koiran kanssa. Koska tällä kertaa treeni oli vain yhdessä pisteessä, kaikki ennättivät myöskin näkemään toistensa koirien työskentelyn ja kuulemaan kesken treenin ja sen jälkeen ohjaajien antamat ohjeet. Oli taas antoisa aamu, kannatti herätä!

Pihalla...

Joulutontut ovat lähteneet liikkeelle. Marsa ainakin näkee niitä mitä ihmeellisimmissä paikoissa, jo pieni rasahdus saa vipinää kinttuihin. Tai sitten Marsalla on alkanut mörköikä. Silti olen laittanut viimeisen viikon puhinat ja tuhinat tonttujen piikkiin.
Neidillä on kyllä ihan miehekäs haukku kun se hieman säikähtää, ei uskoisi millainen pieni sirppana päästelee noinkin kumealla äänellä. Ihan pienistä se ei yleensä ole hätkähtänyt, mutta nyt tuo nuoren koiran mörkökausi on tehnyt tehtävänsä.

Sirja ja Sara

Tyttäret järjestivät minulle tänään ihan yllättäen ja pyytämättä mahdollisuuden treenata Marsan kanssa.

Sirja lähti klo 13 srk:n reissulle Turkuun Maata näkyvissä festareille. Tulin töistä kotiin A) hoputtamaan Sirjaa B) varmistamaan että kaikki tavarat lähtee mukaan C) kuskaamaan neidin bussiin ennen kuin se lähtee ... ja sain kun sainkin neidin ajoissa bussiin ja matkaan ; )

Saralla oli tänään lukion tokaluokkalaisten puolivälipäivä. Ai mikä se on? No menevät kouluun yöpuvuissa, tyynyjen ja lelujen kanssa, tilaavat koululle pizzaa jota syövät ruokalassa kun muut syövät kouluruokaa, pelailevat pleikkarilla ja kuuntelevat musaa koulun käytävillä, mutta osallistuvat ihan normaalisti tunneille.  Saralla oli sen verran paljon rekvisiittaa mukana, että lupasin hänelle toimivani kuskina kolmen aikaan kun koulu loppuu.

Aamulla sitten totesin, että olisi aivan hullua mennä tuossa neitien kuskausten välissä reiluksi tunniksi töihin, joten ilmoitin pitäväni pois kertyneitä tunteja ja saatuani Siken bussiin ryntäsin kotiin vaihtamaan kamppeita ja kiiruhdin Marsan kanssa metsään.

Neiti kirmaili aivan onnessaan kun pääsi valloilleen! Annoin sen juoksennella, kun ei ollut kova kiire. Tein sille eteen -ohjauksia, mutta tälläkertaa ilman polkua, avoimella metsäaukealla. Marsa näki minne vein dummyt ja lähti innokkaana liikeelle. Homma meni ihan hyvin, olin piilottanut pienelle alueelle kuusi dummya joten löydettävääkin oli. Neljän dummyn jälkeen neiti meni "kasan" ohi, eikä enää löytänyt siihen takaisin. Kun kutsuin luokse, tuli taas esiin se sama piirre jonka olen aiemminkin havainnut, se ei halua tulla luokse ilman dummya. Jouduin hieman maanittelemaan ja kehumaan, ennen kuin se tuli. Hassu typykkä!

Leikittiin ja hassuteltiin hieman metsässä. Paluumatkalla autolle, tein sitten vielä polulla kahden peräkkäiseen linjaan asetetun damin kanssa pari eteenlähetystä. Ne menivät hyvin ; )

Sara lähti puolivälipäivän jatkoille, Arto saa luvan toimia "noutajana". Minä menen nukkumaan, jotta jaksan huomenna hurauttaa Marsan kanssa Jkylään treenaamaan!

Hyvää isänpäivää!

Lauantai-iltana piti päättää lähdenkö sunnuntaina junnunoutajien harjoituksiin vai jäänkö kotiin. Jykylässä ohjelmassa olisi ollut markkeerauksia ja kotona isänpäivän bileet. Päätin jäädä kotiin.

Iltapäivällä oli sopivasti aikaa lähteä Marsan kanssa metsään treenaamaan. Matkaan lähti jälleen kerran varis ja muutama dami.

Ensin neiti kantoi varista ihan ansiokkaasti. Sitten tehtiin taas lihapullapalojen kanssa lähihakutreeniä. (Taas, öö siis toista kertaa ikuna!) Kun olin valinnut mielestäni hyvän kohdan, johon menin pullasia palastelemaan, totesin että suppilovahveroita kasvoi siinä aika reilusti. No, niitä on nyt onneksi jokapuolella joten sinne vaan pullat sekaan ja neiti nuuskuttelemaan. Eivätkä sienet tuntuneet haittaavan ; )

Lopuksi palasimme metsäautotielle treenaamaan eteen-lähetyksiä. Niitä pitäisi treenata ja paljon, että menevät selkäytimeen. Tälläkinkertaa ensimmäistä damia hakiessaan Marsa pysähtyi hetkeksi tuijottelemaan kauempana olevaa damia. Mutta tiukan pillityksen kuultuaan se lähti tuomaan damia. Seuraavilla kerroilla vein haetavaksi vain yhden damin kerrallaan. En halunnut päästää tilannetta siihen, että olisin joutunut komentamaan neitiä damien vaihtamisesta. Varsinkin kun olin liian kaukana pystyäkseni muutoin puuttumaan asiaan.

Treenihetkemme lopuksi laitoin kassin puunoksaan ja kävimme pienellä kävelylenkillä ennen autolle palaamista.

Miks ei aina vois olla lauantai?

Aamupäivä meni yllätys yllätys ruokakaupassa. Kun olin puolenpäivän aikaan "heittänyt" Arton kalastamaan, kului muutama tunti Sirjan assistenttina leivontahommissa. Mutta ei tästä mitään sen tarkempaa...

Iltapäivällä lähdin Marsan kanssa treenaamaan. Mukana oli yksi varis ja kassillinen dameja. Ensiksi kävin viemässä variksen pöpelikköön. Olimme taas paikassa jossa en aiemmin ole tehnyt neidille noutotreeniä, onneksi meillä on useamman maanomistajan kanssa sovittuna treenimaastoja. Varis tuli nätisti, joten päätin jättää homman sen osalta siihen.
Kävin tekemässä dameilla hakuruudun ja haetutin Marsalla kuusi damia. Tällä kertaa olimme melko avoimessa metsässä, niin vein damit normaalia kauemmas. Kaikkein kauimpana olevakin löytyi.  Tielle palatessa annoin Marsan kantaa variksen. Se ei revi eikä muutoinkaan rieku, vaan kantaa raakkuvainaata ihan ylpeänä, niin ei kai siitä haittaakaan ole.

Seuraavaksi etsimme suoran metsäautotien pätkän ja teimme kahdella damilla eteen lähetystä. Näitä toistoja tullaan tarvitsemaan vielä mieleeettömän monta, että idea menee perille. Kertaalleen Marsa lähti ihan toisaalle. Kutsuin sen takaisin ja lähetin uudelleen. Nyt se muisti, että olin vienyt jotain eteenpäin ja juoksi suoraan damille. Kuudesta eteenlähetyksestä yksi "pummi", ihan ok saldo mielestäni. Itse pelkäsin etukäteen, että se nappaa ensin ensimmäisen damin ja lähtee sitten vaihtamaan sitä toiseen ja alkaa arpoa näiden kahden välillä kummanko tuo... Mutta tällaista ei esiintynyt. Mennessään toista kertaa lähemmälle damille se kyllä vilkaisi kauempana olevaa damia, mutta malttoi tuoda ensin sen ensimmäisen. Ja haki seuraavasta lähetyksestä sen toisen.

Sitten testattiin sitä lähihakua. Kävin tekemässä lihapullanpaloilla "ruudun" ja lähetin Marsan siihen. Sitten vaan pillittelin kun neiti naposteli lihapullia. Tein saman vielä toiseen kertaan. Tätäkin täytyy tehdä vielä ihan älytön määrä, että menee perille. Pitääköhän mun ryhtyä tosiaankin karkaamaan töistä parina päivänä viikossa? Liukuvan työajan tunteja on kyllä yli viikon verran sisässä...

"Kun kohdattiin oli pimeää,

kun erottiin oli pimeämpää." Tämä vuodenaika on just tätä. Tulis nyt jo lunta ja pakkasta. Ei tätä ikuista pimeyttä kestä!
Pimeässä iltalenkillä harrastaminen on ihan toivotonta, ei siitä mitään tule.  Kun tulisi pakkanen, järvi jäätyisi ja vielä vähän lunta, niin voisi iltaisinkin tehdä jotain.
Ohjelmamme on siis koostunut muutaman tokoliikkeen treenamisesta iltalenkillä. Marsa ei oikein tykkää tästä, tuntuu odottavan että mörkö hyökkää pimeyden keskeltä.

Tiistaina, kun Sirja oli säveltapailussa, kävin Marsan kanssa kävelyllä Keuruun keskustassa. Ainuttakaan koiraa ei tullut vastaan. No, tulipahan näyteikkunat katsottua pitkästä aikaa.

Tänään olin liikenteessä sen varran varhaisessa vaiheessa, että ennätimme metsään variksen kanssa. Ennen täydellistä pimeyttä kerkesimme tehdä oikeastaan vain yhden noutotreenin, mutta se sujui niin hyvin, että päätin jättä homman hautumaan neidin pääkoppaan. Jos sitä vaikka lauantaina ennättäisi tehdäkin jotain tuon sulatetun raakkuvainaan kanssa.

Sain tänään Artolta toivomani uuden mukin töihin, siinä on sama kuva kuin tämän blokin bannerissa.  Minä tunari kun onnistuin hajoittamaan mukin, jonka ostin kun kävimme koko perheen kanssa Norjassa morjestamassa Repen kasvattajaa Ciciä.

Meillä muuten Väpä, Repe ja Marsa ovat kaikki peräisin kasvattajiensa ensimmäisestä pentueesta. Ensipainokset ovat aina parhaita! Ainakin kirjoista ne ovat ajanmyötä arvokkaimpia ; )

Back to the basics

Tänään oli junnunoutajien treenit. Sara lähti mukaan ja meni Polleparkkiin kuvaamaan ja katsomaan kun Ida ja Petra kisasivat "joulukinkkukisassa" esteitä.

Me Marsan kanssa mentiin treeniin johon ilmaantui yksitoista koirakkoa. Aiheena tänään oli kantaminen, malttaminen, palauttaminen, noutaminen ja lähihaku. Eli ihan perusteita taas mentiin ja tätä sitä tarvitaan. Sakkimme on aika sekalaista, meidän "pienten" lisäksi porukassa on jo taipparit läpäisseitä nuoria koiria ja parivuotiaita koiria joilta taipparit eivät ole menneet läpi. Melko sekalaista seurakuntaa siis ollaan, mutta tämähän ei olekaan mikään taipparikurssi.

Se on niin hauskaa, kun tietää että rauhaisassa tilanteessa jossa koira jaksaa keskittyä, tämä on ihan helppoa. Mutta kun soppaan lisätään kourallinen muita koiria ja ohjaaja jota vähän jännittää parin metrin päässä seisova rivistö katsojia, hommasta tulee huomattavasti haastavampaa.  Tämän vuoksihan sitä ajetaan näihin treeneihin, hankkimaan kokemuksia häiriöstä ja kuulemaan uusia vinkkejä. Ja ohjaajiamme on ihan pakko kehua. Eivät he meitä helpolla päästä, mutta aina tulee hyviä vinkkejä ja rakentavaa palautetta.

Katselin ensin parin koirakon työskentelyä. Vein Marsan pienelle kävelylle ennen omaa vuoroaan, sillä se oli ennättänyt nukkua autonperässä jo reilut kaksi tuntia. Onneksi se tykkää matkustaa autossa, nukkuu tyytyväisenä omassa osastossaan.

Omalla vuorollamme teimme ensin damin kantamista, mutkikasta reittiä vauhtia muutellen. Välillä vauhdissa dami omaan käteen ja takaisin koiralle.

Seuraavaksi koira paikalleen odottamaan ja ohjaaja muutaman metrin verran koiran eteen leikkimään dameilla. Samaa siirtyen koiran sivulle ja välillä käyden koiran luona. Marsa pysyi hyvin paikoillaan muuten, mutta kun kävelin sen selän takaa se ei malttanut olla kiepahtamatta niin, että näki minut koko ajan. Seuraavaksi otettiin vielä niin, etten mennyt aivan selän taakse vaan palasin takaisin päin, silloin malttoi istua kuin tatti paikoillaan.

Sitten noutoharjoituksia. Vein damin reilun kymmenen metrin päähän, kävelin oikealle taas reilun kymmenen metriä. Koira kutsuttiin luokse. Hmm! Tämä oli se suurimman osan kompastuskivi! Marsakin ajatteli ensin, että täytyy hakea se dami mammalle...  kun sitten "damin vartija" hieman ärähti ja mamma kutsui sitkeästi luokse, ei pieni koira ollut enää ihan varma mitä siltä haluttiin.  Se ei uskaltanut tulla täysillä luokse, ilman damia, mutta damiakaan ei saanut hakea.  Se kuitenkin päätti tulla mamman luokse, kaikesta hämmennyksestä huolimatta.  Voi sitä riemua kun tuli kehuja ja sai sitten vielä käydä hakemassa sen damin ja "vartijakin" oli ihan hiljaa.
Sama kuvio toistettiin vielä pari kertaa ja lopulta Marsa uskoi, että pääsee helpommalla kun käy hakemassa damin vasta luvan kanssa.
Tehtiin vielä sama homma kahdella damilla, niin ettei niitä oltu sijoitettu samaan linjaan koiran noudettavaksi.
Kotitreeniksi saimme tuon paikallaolon treenausta. Ja kun homma alkaa toimia lisätään omaan treeniin uusi harjoitus. Vien damin koirasta eteenpäin noudettavaksi, kävelen koiran taakse ja kutsun sen ensin luokse ja vasta sitten lähetän noutoon.  Tähän voi vielä lisätä yhden damin joka on matkalla koiran tullessa luokse.

Vein Marsan pienelle lenkille ja sitten autoon odottelemaan. Palasin kuuntelemaan ohjeita ohjauksen suuntien opettelun aloittamiseen ja lähihakuun. Tuo lähihaku on minulle ihan uusi juttu, mutta sitä täytynee kokeilla.
Väpän kanssa treenasin aikoinaan vasemmalle ja oikealle ohjausta ja ne se oppi hyvin (monen muun asian suhteen saan katsoa peiliin, laiska ohjaaja. Tai sanokaanko laiska hankkimaan itselleen ohjausta ja neuvoja.) Enhän niitä tosin käyttänyt kuin lähinnä silloin kun Väpä ei meinannut löytää damia kaislikosta, se totteli ohjausta upeasti vedessä ;)

Nämä treenit hoidettiin kahdessa ryhmässä vierekkäisillä pelloilla. Omaa häntää täytyy nostaa sen verran, että Marsalla ei käynyt mielessäkään karata viereiselle pellolle moikkaamaan kaveria, mutta ainakin yksi koirista joiden treeniä seurasin, ei malttanut pysyä omalla tontillansa.

Mä niiin tykkään tuosta Marsasta! Vaikka siitä "ei tulisi mitään", se on aivan mahtava pakkaus! Mamman silmäterä (kuten muu perhe Marsaa nimittelee)!

Nyt pitäisi varmaankin karata parina päivä töistä niin aikaisin, että ennättäisi metsään, tai sopivalle peltoaukealle (joka on vielä vähän hakusassa) ennen pimeän tuloa.

Ei tätä ole loppuun asti jaksanut lukea kukaan muu kuin minä! Mutta ei se mitään, itselleni minä näitä ihan enimmäkseen kirjoittelen. On kivaa seurata mitä kaikkea ollaan puuhattu, nämä päivät unohtuvat hiljalleen jos ei ole mitään faktaa tallessa.

Red nose day

Joka päivä kun lähden töihin, on säkkipimeää. Joka päivä kun tulen töistä, on vielä pimeämpää. Treenaa tässä sitten jotain iltaisin.

Ollaan harjoiteltu palautuksia sisällä. Vaihtoehtoisesti takapihalla, himmeän lampun valossa muutaman tokoliikkeen treenausta. Tylsää.

Tänään pidin pois sisään tehtyjä tunteja, olin koko päivän vapaalla töistä. Jee!!!

Aamu meni siivotessa ja ruokakaupassa. Iltapäivällä pakkasin koirat mukaani ja ajelin mökille. Käyskenneltiin lähimetsässä ja koirat vetivät ympäri tannerta sata lasissa. Kuinka ollakaan, Marsan piti käydä myös pulahtamassa.

Paluumatkalla tein törkeän tempun ja jätin Repen autoon. Kävin Marsan kanssa tekemässä hakuruudun dameilla. Nätisti tuli damit, mutta arvelen, että ensimmäistä tuodessaan kävi vaihtamassa toiseen damiin... Mokoma punakuono ;d