Reiska lähti aamulla aivan innoissaan matkaani, luuli varmaankin että mentäisiin metsälenkille tai muuten tekemään jotain kivaa. Voi raukkaa! Kun astelimme eläinklinikan ovesta sisään, sille valkeni ettei tämä ollutkaan mikään huvimatka. Odotushuoneessa se yritti tekeytyä mahdollisimman pieneksi ja suloiseksi, sekä vakuuttaa minulle että voitaisiin oikeastaan lähteä kotiin. Kun Repe vaipui uneen, suunnistin puoleksitoista tunniksi pyörimään Jyväskylän keskustaan.
Sille ei annettu herätyspiikkiä, vaan pakittelin auton aivan klinikan oven eteen ja heivasimme nukkuvan koiran farkun perään. Siellä oli lampaantalja ja pino lämpöisiä vilttejä odottelemassa, sinne sen peittelin ja huristelimme takaisin Keuruulle.
Marsa on, jos mahdollista, vielä huolestuneemman näköinen kuin tavallista. Se kävelee aivan varpaillaan sipsutellen. Kun Repe lähti huojahdellen liikkumaan, Marsa paineli tuolin taakse ja kurkisteli varovaisesti sen takaa.
Sirja ja Repe |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti