Taas yhtä koeviikonloppua rikkaampana. Tai ainakin hyvin ulkoilleena ja ryytyneenä.
Olimme siis Marsan kanssa Kauhavalla yhdistyksen mestaruuskokeessa. Viime vuoden mestaruus ei uusiutunut, toisia oltiin, mutta hyvä näin.
Marsa teki päivän viimeisellä jäljellä ansiokkaan työn. Juuri silloin kun olimme metsässä ei enää hirveästi satanut, mutta voimakkaat tuulenpuuskat olivat aika tehokkaana häiriönä. Erityisesti piirtyi mieleeni muutaman kymmenen metrin pituinen ylämäkipätkä joka oli aukeata, paljasta kalliota ja sammaltuppoja. Siitä oli koko aamun jatkunut sade tehokkaasti huuhtonut veret pois. Enpä ole nähnyt Marsan ennen tekevän sellaista jäljestyskuviota, mutta se meni n.kymmenen metrin levyistä siksakkia todella hiljalleen edeten, kunnes pääsimme kohtaan jossa oli maanpeitteenä kasvillisuutta ja tuoksu voimistui.
Katkon suorittamisesta tuli tulostenluvussa erityiskehut. Se lämmitti mieltä.
Lämmöstä puheenollen, enpä ole ennen heinäkuun mejäkokeessa palellut yhtä paljon kuin nyt viikonloppuna. Opastin kolmannen jäljen, joten ennätimme Arton kanssa käydä purkamassa sen ennen Marsan suoritusta. Kastuin läpimäräksi ja metsään menoamme Marsan kanssa tienlaidassa odotellessani, läpimärkänä, sateessa ja tuulen piiskatessa hampaat kalisivat ja paleli niin vietävästi. Ihana tämä kesäinen sää! Ihan vähän tuli ikävä niitä monia +32 asteen hellekokeita... ;D No, onneksi pääsin heti jäljen jälkeen saunan lämpöön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti