Päivät katoavat käsistä... Maanantaina kävimme kovassa helteessä ajamassa Marsan kanssa läpi treenijäljen. En saanut koiraa juomaan riittävästi aamupäivän aikana ja sen huomasi loppumatkasta, koko porukka oli hieman nuukahtanutta. Mutta kunnialla selvittiin pois. Makauksista kaikki eivät kiinnostaneet, mutta yllätys yllätys, ne joissa ei ollut lisätty verta vaan oli vain pomputettu sientä, olivat kaikkein kiinnostavimpia. Kumma heppu!
Eilen kävimme tekemässä ihan aidon, oikean koe-jäljen Leppälahdessa. Tänään siis suuntana iltakoe, joka alkaa klo 16. Ja minulla opastettavani (+ purettavana) oman ryhmäni viimeinen jälki. Lämpöä tulee riittämään, Marsa parka.
En ole vuosiin ollut iltakokeissa. Ehkä viimeisin niistä oli sen verran "karmaiseva" kokemus, ettei ole tullut moisia edes katsottua. Joskus vuosia sitten olin iltakokeessa, enkä silloin ollut lomalla vaan osallistuin työviikon aikana. Sain etukäteen tietää että jäljentekoparikseni tulee ensikertalainen voittajajäljen tekijä. No, me Arton kanssa hankimme oman jälkeni kartan ja sovimme kokeen järjestäjän kanssa, että kävimme tiistaina töiden jälkeen suunnistamassa sen.
Keskiviikkona töihin ja illalla suunnistamaan ja verettämään parini kanssa hänen jälkensä ja vielä illan pimetessä verettämään oman jälkeni.
Torstaina seitsemäksi töihin ja sieltä suoraan kokeeseen. Väpän kanssa kierros metsässä, oman jäljen opastus ja purku.
Joskus ilta kymmenen pintaan suuntasimme kotiin. Ja taas perjantaina seitsemäksi töihin. Juu, ei oikein ole iltakokeet tuon kokemuksen jälkeen houkutelleet. ;)
Tänään täytyy yrittää juottaa Marsaa riittävästi ja sitten vain toivotaan että päästään metsän suojaan koejäljelle. Jos tulee suuria aukkoja tai muuten avointa maastoa, niin ne voivat tällä helteellä olla tosi tukalia paikkoja.
Peukut pystyyn!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti