Pyryttää

Onneksi uskoin sääennustetta, enkä lähtenyt ajelemaan Äijälään treeneihin, ei olisi ollut kiva ajomatka tässä kelissä. Piti siis tehdä oma treeni.
Sain Arton avukseni damisingoksi ja lähdimme tuulen ja tuiskun keskelle. Ensin tehtiin kaksoismarkkeeraus. Ei muuten yhtään palellut enää sen jälkeen, kun oli hangessa tarponut tekemässä reitit, heittopaikan ja kohdat joihin damit heitetään! Pienoisen alkujärjestelyn jälkeen paikka alkoi olla käyttökelpoinen.
Ensin yhdellä damilla markkeeraus ja sitten pariin otteeseen kahdella damilla. Mietin hieman etukäteen, mitä neiti tuumaa siitä kun Arto onkin heittämässä dameja. Lähinnä iskisikö sillä kiusaus viedä dami Artolle. Mutta oikeastaan se ei piitannut heittäjästä nyt lainkaan, ei käynyt kurkkimassa kuka niitä dameja viskeli vaan keskittyi täysillä omaan työhönsä.

Markkeerauksen dami löytyi.

Dami äkkiä mammalle.

Tässähän tämä.

Olin ottanut mukaan myös vanhan, joskus mejätreeneissä käytetyn kestokanimme. Kävin viemässä sen n.60-70 metrin päähän tiestä. Sinänsä Marsalle jäi selkeä ura jota pitkin mennä se noutamaan, mutta sehän tässä oli tarkoituskin. Pupu jäi odottelemaan vuoroansa, se haetutettaisiin vasta paluumatkalla.
Pienen kävelylenkin jälkeen tehtiin taas linjallelähetykset. Kerran eteen, kerran taakse ja lopuksi kaksi kertaa eteen -lähetyksinä.

Paluumatkalla oli metsän kätköissä vielä se pupu, joka palautuikin nopeasti suoraan käteeni. Treenit menivät siis hyvin ja kaikki osapuolet vaikuttivat tyytyväisiltä.

Tänään tuli vuosi täyteen siitä, kun Väpä jouduttiin päästämään paremmille mejästysmaille. Tämä on tuonut päivään surullista sävyä. Kynttilä palaa pimeyden keskellä Väpän haudalla tanäänkin.

♥ Marsa ♥

Päivän kuvat © Arto