Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena. Vähän olisi väsyttänyt, mutta ei auttanut muu kuin nousta kellon soidessa. Eipä Marsakaan kovin virkeältä näyttänyt.
Ensimmäinen treeni oli hakuruutu. Se rakennettiin samaan paikkaan, missä eilen noudettiin varista. Pari ensimmäistä teki ruudun dameilla. Marsalle ja labukalle taas käytettiin variksia, joita Marsalla haetutettiin kolme. Ruudun alkuosan poikki kulkenut leveä polku oli neidille hankala, se aina hidasti polulle tullessaan ja kahden variksen kanssa se jopa hetkeksi pysähtyi polulle. Viidennelle koirakolle ei ruutua edes yritetty, vaan sille tehtiin perus damin nouto metsikössä.
Seuraavaksi tehtiin laahausjälki. Kani on ollut hieman hankala, kun se on niin tuore tuttavuus. Marsa jäljesti mallikkaasti pupulle ja toi sitä reilut viisi metriä, sitten se jäi ihmettelemään. Kouluttaja yritti sitten käydä katsomassa touhua, mutta sinä vaiheessa Marsa taas totesi, että pupu taitaakin kuulua kouluttajalle ja peruutteli muutaman metrin päähän. Olin jo aiemmin jutellut kouluttajan kanssa siitä, että Marsa tarvitsee myös lisää kokemusta siitä, että ruudussa ja jäljellä voi liikkua vieraita ihmisiä. Tällä hetkellä neiti kunnioittaa liikaa näitä ylimääräisiä henkilöitä, kun ei treneissä ole moiseen tottunut. No, pupu saatiin lopulta minulle, pientä pönkitystä itsevarmuuteen vielä tarvitaan.
Lounaan jälkeen oli vuorossa vesinouto. Tämähän se oli Marsalle mieluisin. Veteen mentiin vauhdilla ja lokki uitettiin ripeästi rantaan. Venettä se ei varmaankaan ennättänyt edes huomata tässä vaiheessa.
Kun Marsa toi toista lokkia rantaan, manasin kun kenelläkään ei ollut kameraa, sillä siitä olisi saanut aivan mahtavan kuvan. Samalla kun Marsa oli ottanut lokin siivestä kiinni, lintu oli heilahtanut vedessä niin, että sen pää oli Marsan lapojen päällä. Neiti näytti ihan siltä kuin yrittäisi pelastaa hukkuvaa, kun linnun kaula ja pää lepäsivät hiljalleen uinnin tahtiin keinahdellen Marsan selässä. Mutta kun sitä kameraa ei ollut kenelläkään...
Rannasta pois lähtiessämme Marsa heitti vielä kaihoisia katseita venettä kohti eikä millään meinannut uskoa, että tämä hauskuus oli ohi.
Koska tekokasta työaikaa oli vielä jäljellä, meille neuvottiin vielä lopuksi linjalle lähetyksiä. Ja sitten kokeiltiin samaa vielä omien koiriemme kanssa.
Todella mukava, mutta aika raskas viikonloppu. En voinut kuin ihmetellä, että koirat vielä toisenakin päivänä jaksoivat tehdä jotain ja keskittyä kuuntelemaan ohjaajiansa. Varsinkin se, että koirat koko ajan näkivät toistensa työskentelyn, oli niille todella stressaavaa. Mutta niin sitä vain luovittiin koko tehoviikonloppu läpi.
Ehkä olisi ollut parempi, että homma olisi pilkottu lyhemmiksi pätkiksi ja useammalle päivälle, mutta menihän tämä näinkin. Tosin tällainen tehorupeama kallistuu vielä vahvemmin ohjaajien koulutukseen kuin siihen että koirat ihan hirveästi oppisivat.
Monet keskustelut kävimmekin kouluttajiemme kanssa. Kysymyksiä lenteli ja puimme eri kanteilta koirien koulutuksen määrää, eri tapoja, kaikkea mahdollista. Nämä keskustelut olivat todella hyödyllisiä ja mukavia. Kaiken kaikkiaan, meillä oli aivan mahtava treeniporukka, siinä sitä pohdittiin syntyjä syviä lyhyen tuttavuuden jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti