Aamulla varhain kohti Korpilahtea ja Surkeenjärven matkailutilaa. Pihapiiriin kertyikin paljon autoja, sillä osallistujia K-S Noutajakoirayhdistyksen taipparikurssille oli ilmoittautunut ihan mukavasti.
Pienen alku "puhuttelun" jälkeen jakaannuimme ryhmiin ja ryhdyimme töihin. Omassa ryhmässämme oli se hauska piirre, että meitä oli yksi labukka, yksi flatti, yksi kultsikka, yksi kihara ja yksi tolleri.
Ensin oli pientä testausta siitä, että koirat ylipäätään tekivät jotain, eli ihan perus luoksetulosta aloitettiin. Ja sehän sujui kaikilta mallikkaasti!
Seuraavaksi oli vuorossa damin noutamista. Ohjeita ja pieniä vinkkejä työn loppuviilaukseen sateli kahdelta kouluttajaltamme ja osittain tämän vuoksi oli ihan kiva istuskella ohjaajantuolissa (jonka onneksi olin älynnyt ottaa mukaan) ja kuunnella myös muille tulevia vinkkejä. Tosin eipä sillä peltoaukealla juurikaan voinut muuta tehdä, kun seurata toisten suorituksia! Tai ehkä vähän välillä sivusilmällä vilkaista mitä muissa ryhmissä tehtiin. Siinähän sitä sitten tuli samalla Marsallekin kunnon siedätyshoitoa toisten treenailun katsomiseen. Alkupäivästä se jaksoi istua tosi skarppina ja tuijottaa muiden touhua, loppupäivästä oli havaittavissa pientä turnausväsymystä ; )
Lounastauon jälkeen oli vuorossa laukauksien kuuntelu ja sekin meni yhtä hieman pelästynyttä lukuun ottamatta ihan hyvin.
Seuraavaksi otettiin riistat kehiin tutustumista varten. Lokki oli her-vot-to-man suuren näköinen! Se oli yli puolet Marsan koosta. Sitkeästi se neiti vaan yritti sitä kammeta pellon poikki. Kertaalleen sai hyvän otteen rinnasta, mutta hermostui(?) pienen matkan sitä näin raahattuaan kun ei nähnyt sen takaa mitään. Enimmäkseen kantoi siivestä niskat tiukassa takakenossa.
Metsikön puolella oli meidän varikseen tutustumisemme. Sehän olikin Marsan vanha tuttu ja tänään neiti toi sitä ihan mallikkaasti. Meidän ei tarvinnut tehdä lainkaan tuttavuutta sukkaan pakatun variksen kanssa.
Kun olisi ollut vuoro tutustua kaniin, alkoi toinen ryhmä jo hieman "ahdistella" meitä. He kun olivat olleet jo vedinoudossa ja olivat tulossa kokeilemaan meillä olleita riistoja. Eli kani jäi aika vähälle, mutta kyllä Marsa sitäkin varovaisesti ehti kantaa pienen matkan.
Sitten siirryttiin rantaan kokeilemaan vesinoutoa. Se oli Marsalle varmasti kaikkein mieluisinta. Sinnehän tuo ryntäsi damia hakemaan ja toi myös sen minulle.
Yksi ryhmästämme ei ollut aivan yhtä ihastunut uimiseen ja siinä sitten saimmekin jälleen kerran todistaa kuinka asialleen omistautunut ohjaaja tekee kaikkensa koiran onnistuneen suorituksen eteen: housut ja kengät pois, pikkuhousuissa ja fleesepaidassa järveen houkuttelemaan koiraa, joka näin saatiinkin noutamaan dami raivoisien suosionosoitusten saattelemana!
Nyt vähän väsyttää. Reilut kuusi tuntia pihalla ja minulla tuntuu olevan raitisilmamyrkytys. Onneksi tänään ei satanut. Välillä auringon paistaessa oli todella lämmin ja taas tuulen puhaltaessa alkoi palella. Omaan herkkyyteeni lämmön vaihtelulle toi pienen pikantin lisänsä se, että koko viikon tuloaan tehnyt flunssa alkoi viime yönä nostaa lämpöäni. En uskaltanut aamulla edes ajatella kuumemittaria, parempi kun ei tiedä... Ja on tuo Marsakin väsynyt, Reiska saa touhuta ihan rauhassa!
Huomenna on vuorossa toinen treenipäivämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti