Tällä viikolla on tuo treenaminen jäänyt melko vähiin. Pakkanen on ollut koko viikon kovaa ja tiistai - torstai olin sairaslomalla vatsatautia potien. Paljoa ei siis ole saatu aikaiseksi.
Totesin, etten ole ikinä ollut näin tiukan silmälläpidon alaisena, Marsa on vahtinut minua herkeämättä koko viikon. Kun öisin vaelsin sängyn ja vessan väliä, se kulki koko ajan perässäni. Välillä teki jo mieli komentaa sitä pysyttelemään paikallaan, kun se herkeämättä kulki perässäni. Mutta itsehän tuo pestinsä on valinnut. Meidän aiemmat koirat eivät ole moiseen sortuneet, hyvä kun ovat silmiään raottaneet lähtiessäni liikkeelle. Mamman silmäterä siis vahtii myös mammaa omalta osaltaan;)
Sisällä on harjoiteltu vähän palauttamista, se on sujunut ihan mukavasti ja Marsasta on ollut hauskaa pamauttaa damin käteeni. Paljon on siis vielä matkaa siihen, etä se malttaisi istua eteeni dami suussa odottamaan. Mutta katsotaan nyt mihin asti koskaan edes edetään, ehkä minun kärsivälisyydelläni ei enää tästä eteenpäin.
Tänään on Keuruun koiranäyttely ja Arto ja Sirja ovat perheemme edustajina näyttelyssä töissä. Minä hoidan kuskin virkaan, eli vein ensin Arton töihin klo 8.00 ja sitten Sirjan klo 9.00. Onneksi junnunoutajien treenit peruttiin jo pari päivää sitten pakkasen vuoksi, en siis ole joutunut luopumaan mistään oleellisesta. Pakkasmittari näytti aamulla -29℃.
Koko sunnuntaille on luvassa niin kovaa pakkasta, että omat harjoituksetkin on parasta pistää vielä jäihin. No, ainut homma johon tämä vkonloppu on ollut kelvollinen on pakastimen sulattaminen, ei tarvinnut kuin nostaa kamat pakkasesta pihalle, eivät ne sielä sulaneet kun oli kylmempää kuin pakastimessa!
Vein Marsan kävelylle uusi pomppa päällänsä, vähän se ihmetteli ja ravisteli muutamaan otteeseen, oletti kai takin tippuvan pois. Pomppa ei kuitenkaan hievahtanutkaan ja loppu matkasta Marsa hipsutteli eteenpäin aivan tyytyväisenä. Tähän mennessä takki on ollut sen päällä vain parin automatkan ajan, joten on korkea aika saada siihen pientä siedätyshoitoa. Neiti näet heittäytyi aivan avuttomaksi kun pomppa laitettiin päälle, se ei pystynyt muka hyppäämään autoon tai nousemaan portaita.
Repe on toipunut operaatiostaan paremmin kuin hyvin. Haava on ollut ensimmäisestä päivästä lähtien täysin siisti ja vuotamaton. Repe ei ole kertaakaan sitä valittanut, enkä muutoinkaan huomannut että leikkaus olisi haitannut sen oloa. Perjantaina lähti tötterökin pois päästä, mitä Repe varmaankin hieman harmitteli, kun sen kanssa sai niiiiiiin paljon huomiota. Tähän mennessä en ole siis katunut operaatiota vielä lainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti