Yhtä nopeasti kuin Repen kiinnostus Marsaa kohtaan heräsi, se myös lopahti. Ainakin nyt tietää, että se "havaitsee" juoksujen parhaat päivät. Onneksi se ei missään vaiheessa alkanut pihisemään ja vinkumaan Marsan perään.
Neiti varmaankin tiesi, ettei vanhasta herrasta ole enää mihinkään. Pari kertaa se kävi vähän tyrkyttämässä itseään, mutta pääsääntöisesti tyytyi vaan luomaan pitkiä katseita kulmiensa alta.
Yksi erittäin näkyvä seuraus näistä juoksuista on ollut, karva lähtee. Ja sitä lähtee aivan älyttömästi! Ei voi kohta enää sanoa, että neiti on "bikineissä", ei se on lähinnä kuin kynitty kana. On se lykky, etten ilmoittanut sitä Toller Showhun (joka olisi tänään), en olisi kehdannut viedä kehään!
Juoksut on nyt siis onnellisesti ohi, voimme taas palata normaaliin elämään!
Viime viikolla tehtiin Marsalle pieni mejä-treeni, se meni (vastoin odotuksiani) ihan hyvin. Mutta muutoin tämä kesän linja, treenit-tauolla-milloin-mistäkin-syystä, tuntuu jatkuvan.
Treenissä totesin, että neidillä tuntuu olevan hassu tapa katkolla. Se nostaa kuonoaan suuntaan josta jälki jatkuu, ikään kuin rekisteröi uuden suunnan. Mutta se lähtee tekemään rengastusta päinvastaiseen suuntaan, kait varmistaakseen ettei jälki nyt sittenkin ole sielä... Ja saattaa tätä tehdessään ajautua liian kauas. Outo otus!
Kihniössä, jossa olin kokeessa oppaana, minulla kävi hyvä tuuri. Koira jäljelläni oli todella hidas, puolet matkasta etenimme reilut kymmenen askelta ja pysähdys -taktiikalla. Koko matkalla en joutunut ottamaan ainuttakaan juoksuaskelta vaan etenimme verkkaista kävelyvauhtia. Syvä helpotuksen huokaisu! Ensi viikolla taas rautatiputukseen, kahdeksatta kertaa! Ehkä tämä tästä hiljalleen.
Tänään on mejän keski-suomen piirinmestaruus, kohta voi ryhtyä jännittämään tuloksia. Jo aika monen vuoden ajan mestari on ollut tolleri tai mäykky, saa nähdä kuinka käy tänään. Kokeessa on mukana kovia koiria, saas nähdä kenellä on tänään se hyvä päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti