sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Sataa, sataa, ...
Tässä taas miettii oman harrastuksensa jäkevyyttä: istun autossa ja vettä sataa taivaan täydeltä. Arto on opastamassa eilen tekemäämme jälkeä (kokeen kolmanneksiviimeinen), sitten mietitään ehtisimmekö purkaa jälkemme ennen kuin lähden Marsan kanssa kokeen viimeiselle jäljelle. Todennäköisesti päädymme siihen, että puramme vasta Marsan mentyä omansa. Mutta tuo viimeisen jäljen kirous jatkuu siis edelleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti