Marsa on nyt ihan virallisesti FI JVA! Kennelliiton jalostustietokanta on tänään päivitetty.
Viime lauantaina kohoteltiin kuoharia hyvässä seurassa Kauhavalla ja nyt sitten odotellaan milloin kunniakirja kolahtaa postilaatikkoon.
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
tiistai 30. heinäkuuta 2013
This and that...
Aina kun siivoaa, löytää jotain mielenkiintoista. Kun siivoaa tiedostoja, löytyy kuvia joiden olemassaoloa ei muistanut.
 |
| Mökkivahdit, 2011. |
 |
| Marsa mökillä, kesä 2011. |
 | |||
| Repe mökillä, kesä 2011. |
 | |
| Repe 6.6.2004. |
 |
| Väpä, 2008. |
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Eilisestä...
Se eilinen sitten livahti ihan käsistä. Kun tulin metsästä ja sain syötyä & suihkuteltua, jäi kamojen kasaan laittaminen vielä kesken, kun oli aika istahtaa kuulemaan tuloksia.
Kyseessä oli siis Lakeuden Noutajakoirayhdistyksen mestaruuskoe Kauhavalla. Kokeeseen osallistui 24-koirakkoa, joista 4 kpl AVO-luokassa ja loput VOI-luokassa. AVO-luokan mestariksi tuli Agrosofens Sockerdröm "Twii" ensimmäisessä mejä-kokeessansa (48 p.). Onnea Eeva ja Jussi!
Marsa oli kokeen kolmanneksi paras, saaden 46 p. Nyt kun ne makaukset saatiin merkattua, niin jäljelle oli tepasteltu aivan tuoreet hirvenjäljet, jotka hieman laittoivat neidin päätä pyörälle. Ja oli sielä metsässä muutakin ihmeellistä, esim. valtavan suuri sieni jota piti hieman varovaisesti nuuskia, jos se vaikka hyökkäisi päälle. Piti minunkin käydä ihan varmistamassa että siellä tosiaankin oli vain tuo hervoton tatti eikä esim. käärmettä. No, kun Marsa totesi, että mitään kummempaa ei tapahdu, se nosti taas hännän heilumaan ja jatkoi matkaa.
Tähän asti Marsa on joskus mennyt kulmat aavistuksen pitkäksi, tai tehnyt pienen varmistuskaarroksen kulman ulkokautta ennen kuin on jatkanut matkaa. Nyt se oikaisi ensimmäisen kulman n. kymmenisen metriä ennen kulmaa suoraan seuraavalle osuudelle. Minulla nousi kylmä hiki otsalle, kun en ollut varma oliko se oikaissut katkon vai ihan tavallisen kulman. Onneksi katko oli kuitenkin vasta toisella kulmalla ja se meni ihan hyvin. Viimeinen kulma meni ihan esimerkillisesti, ei yhtään yli eikä oikoen.
Makauksista merkattiin kaikki. Toinen ehkä aavustuksen nopeasti minun makuuni, mutta kaikki muut nätisti hetkeksi pysähtyen ja nuuskien.
Mestaruuden voitti cockerspanieli Speck Line Goretex 48 p. ja toinen oli labukka Vimpulan Fiina Irmeli 47 p.
Polveni kesti viikonlopun koettelemuksen. Iho on tosin arka kun jouduin siinä kelissä pitämään tukea joka hautoi polveani ihan kiitettävästi. Kipu ei ole nyt läheskään samaa luokkaa kuin viimeksi kokeen jälkeen, jospa se tästä hiljalleen hellittäisi.
Marsan agilityn jatkis on nyt mennyt ihan poskellensa. Sirja loukkasi polvensa eikä voi juosta. Minä kävin kertaalleen varovasti ohjaamassa, mutta en nyt uskalla lähteä tämän polveni kanssa juoksentelemaan. Että se siitä.
Kyseessä oli siis Lakeuden Noutajakoirayhdistyksen mestaruuskoe Kauhavalla. Kokeeseen osallistui 24-koirakkoa, joista 4 kpl AVO-luokassa ja loput VOI-luokassa. AVO-luokan mestariksi tuli Agrosofens Sockerdröm "Twii" ensimmäisessä mejä-kokeessansa (48 p.). Onnea Eeva ja Jussi!
Marsa oli kokeen kolmanneksi paras, saaden 46 p. Nyt kun ne makaukset saatiin merkattua, niin jäljelle oli tepasteltu aivan tuoreet hirvenjäljet, jotka hieman laittoivat neidin päätä pyörälle. Ja oli sielä metsässä muutakin ihmeellistä, esim. valtavan suuri sieni jota piti hieman varovaisesti nuuskia, jos se vaikka hyökkäisi päälle. Piti minunkin käydä ihan varmistamassa että siellä tosiaankin oli vain tuo hervoton tatti eikä esim. käärmettä. No, kun Marsa totesi, että mitään kummempaa ei tapahdu, se nosti taas hännän heilumaan ja jatkoi matkaa.
Tähän asti Marsa on joskus mennyt kulmat aavistuksen pitkäksi, tai tehnyt pienen varmistuskaarroksen kulman ulkokautta ennen kuin on jatkanut matkaa. Nyt se oikaisi ensimmäisen kulman n. kymmenisen metriä ennen kulmaa suoraan seuraavalle osuudelle. Minulla nousi kylmä hiki otsalle, kun en ollut varma oliko se oikaissut katkon vai ihan tavallisen kulman. Onneksi katko oli kuitenkin vasta toisella kulmalla ja se meni ihan hyvin. Viimeinen kulma meni ihan esimerkillisesti, ei yhtään yli eikä oikoen.
Makauksista merkattiin kaikki. Toinen ehkä aavustuksen nopeasti minun makuuni, mutta kaikki muut nätisti hetkeksi pysähtyen ja nuuskien.
Mestaruuden voitti cockerspanieli Speck Line Goretex 48 p. ja toinen oli labukka Vimpulan Fiina Irmeli 47 p.
Polveni kesti viikonlopun koettelemuksen. Iho on tosin arka kun jouduin siinä kelissä pitämään tukea joka hautoi polveani ihan kiitettävästi. Kipu ei ole nyt läheskään samaa luokkaa kuin viimeksi kokeen jälkeen, jospa se tästä hiljalleen hellittäisi.
Marsan agilityn jatkis on nyt mennyt ihan poskellensa. Sirja loukkasi polvensa eikä voi juosta. Minä kävin kertaalleen varovasti ohjaamassa, mutta en nyt uskalla lähteä tämän polveni kanssa juoksentelemaan. Että se siitä.
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Lämpöä riittää
Nyt on jäänyt paha "kirous" päälleni, mulla on nimittäin taas kokeen viimeinen jälki. Tällä kertaa olen viimeisen jäljen oppaana. Eli kun muut jo hyvin syöneenä odottelevat koepaikalla, että alkaisi nyt se tulosten luku, minä painan lettisuorana metsässä keräämässä piilomerkkejä pois. Ja kun viimein palaan majalle, toivon että sielä on vielä lämmintä pesuvettä ja ruokaa jäljellä.
Marsalla oli päivän kolmas jälki ja me olimme metsässä tuossa puolen päivän aikoihin. Ei palellut yhtään! Tänä vuonna me taidetaan kerätä näitä hellekisoja. Kyllä oli neidillä taas hikinen urakka. Rämmittiin suolla, joka oli kuin turkkilainen sauna tällä kelillä, ilma oli kuumaa ja kosteaa. Mutta Marsan suorituksesta lisää sitten kuin tulokset on luettu. Nyt odottelen sorkkaa saapuvaksi ja lähden sitten taas metsään.
Marsalla oli päivän kolmas jälki ja me olimme metsässä tuossa puolen päivän aikoihin. Ei palellut yhtään! Tänä vuonna me taidetaan kerätä näitä hellekisoja. Kyllä oli neidillä taas hikinen urakka. Rämmittiin suolla, joka oli kuin turkkilainen sauna tällä kelillä, ilma oli kuumaa ja kosteaa. Mutta Marsan suorituksesta lisää sitten kuin tulokset on luettu. Nyt odottelen sorkkaa saapuvaksi ja lähden sitten taas metsään.
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Vkonloppu
Viikonloppu tuli löhöiltyä mökillä. Kuvasatoa:
 |
| Hirrrmuinen kävynnoutaja tulossa! |
 |
| Sirja ja Marsa |
 |
| Repe |
 |
| Vahtipaikalla |
perjantai 19. heinäkuuta 2013
Reino Kuuppa
Repen anaalirauhanen on nyt sitten poistettu. Reilun vuoden se tasaiseen tahtiin ehti kiusata, mutta eipä kiusaa enää. Operaatio näyttäisi sujuneen hyvin, koira on ihan pirteä ja haava siisti, massu toimii normaalisti, ei näyttäisi olevan mitään kipuja.
Mutta meillä on pohkeet mustelmilla kun se röyhkeästi tökkii tuolla kuupallansa. Muutoinkin liikkuu kuin sarvikuono ja työntää voimalla kaiken irtaimiston tieltänsä, keittiöstä kuuluu kaamea meteli kun se tutkii pöydänalustaa ja tönii tuoleja pois edestä. Kauluriin on ilmaantunut paljon kolhuja, on kuitenkin vielä yhtenä kappaleena.
Parane pian pikku "Reino Kuuppa".
Mutta meillä on pohkeet mustelmilla kun se röyhkeästi tökkii tuolla kuupallansa. Muutoinkin liikkuu kuin sarvikuono ja työntää voimalla kaiken irtaimiston tieltänsä, keittiöstä kuuluu kaamea meteli kun se tutkii pöydänalustaa ja tönii tuoleja pois edestä. Kauluriin on ilmaantunut paljon kolhuja, on kuitenkin vielä yhtenä kappaleena.
Parane pian pikku "Reino Kuuppa".
 |
| "Et viittis ottaa tätä pois?" |
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
1-2-3, 2-2-3
Jee, valssin tahtiin siis! (Valssi on agilityn ohjauksen peruskuvio, usein ensimmäinen ohjauskuvio jota harjoitellaan.) Eli Marsalla alkoi maanantaina KSKK:n agilityn jatkokurssi. Ei meillä tuon aksan suhteen ole minkäänlaisia tavotteita, mutta kun tuo neiti tykkää niin kovasti tehdä jotain, mitä tahansa, niin tässä on nyt aivojumppaa ja liikuntaakin vähäksi aikaa.
Viimeksi eilen ajattelin, että on tullut tehtyä moka tuota virallista nimeä Marsalle valittaessa. Sen pitäisi olla workaholic tai jotain muuta vastaavaa. Tämä pakkaus kun odottaa joka päivä pääsevänsä tekemään jotain, ja jos en keksi sille mitään järkevää treeniä niin se alkaa kantaa mulle sitä irtaimistoa johon ylettää. Istu siinä sitten koneella tai katsomassa telkkaa kun syliin tungetaan lenkkaria, varvastossua, sanomalehteä ja jotain pyykkikorista pihistettyä (eilisen saldo kun istuin sohvalla lukemassa kirjaa). Kaikki kama tungetaan syliini ja sitten jäädään eteen istumaan toiveikkaana: tehtäiskö jotain?
Viimeksi eilen ajattelin, että on tullut tehtyä moka tuota virallista nimeä Marsalle valittaessa. Sen pitäisi olla workaholic tai jotain muuta vastaavaa. Tämä pakkaus kun odottaa joka päivä pääsevänsä tekemään jotain, ja jos en keksi sille mitään järkevää treeniä niin se alkaa kantaa mulle sitä irtaimistoa johon ylettää. Istu siinä sitten koneella tai katsomassa telkkaa kun syliin tungetaan lenkkaria, varvastossua, sanomalehteä ja jotain pyykkikorista pihistettyä (eilisen saldo kun istuin sohvalla lukemassa kirjaa). Kaikki kama tungetaan syliini ja sitten jäädään eteen istumaan toiveikkaana: tehtäiskö jotain?
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Huomenta
No niin. Ylituomarin alkupuhuttelu alkoi klo 5.00, eli tänään ei nukuttu myöhään. Minulla on taas näin "aamusta" aikaa, sillä opastan toiseksiviimeisen jäljen ja Marsalle jäi arvonnassa kisattavaksi päivän viimeinen jälki. Jälleen kerran...
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Kohti viikonloppua
Alkuviikko kului taas töissä, tuli kutsu palata lomalta purkamaan ruuhkaa. Mutta tänään pidän vielä yhden kesälomapäivän, kun "tulipalo" on nyt sammutettu. ; )
Eilen mentiin Marsan kanssa taas läpi yksi treenijälki. Minua vähän hirvitti, kun kaksi viimeistä metsäkeikkaa ovat olleet tosi rankkoja ja vaikeita. Ajattelin että homma ei Marsasta ehkä olisi enää niin kivaa, mutta onneksi olin taas kerran niiiin väärässä.
Neiti puhkui intoa jo kotoa lähdettäessä, kun tiesi pääsevänsä hommiin. Metsässä liikuttiin varmasti ja sopivaa vauhtia. Kaikki makaukset, niitä oli aika monta, löytyivät ja loppua kohden makausten merkkaaminen parani. Ihan ensimmäistä ei malttanut kuin nuuhkaista yli kulkiessaan.
Sorkkakin löytyi ja sitä ihmeteltiin pitkään. Oli nimittäin ihan hervottoman suuri hirvensorkka. Mutta sitkeästi Marsa sen kantoi autolle saakka.
Hyvä treeni siis, mutta mutta... Viikonloppuna on seuraava koe ja yleensä oikein huono viimeinen treeni on tietänyt (tai ainakin Väpällä tiesi) hyvää koetta. Mutta ehkä Marsalla hyvä treeni tietää hyvää koetta!
Eilen mentiin Marsan kanssa taas läpi yksi treenijälki. Minua vähän hirvitti, kun kaksi viimeistä metsäkeikkaa ovat olleet tosi rankkoja ja vaikeita. Ajattelin että homma ei Marsasta ehkä olisi enää niin kivaa, mutta onneksi olin taas kerran niiiin väärässä.
Neiti puhkui intoa jo kotoa lähdettäessä, kun tiesi pääsevänsä hommiin. Metsässä liikuttiin varmasti ja sopivaa vauhtia. Kaikki makaukset, niitä oli aika monta, löytyivät ja loppua kohden makausten merkkaaminen parani. Ihan ensimmäistä ei malttanut kuin nuuhkaista yli kulkiessaan.
Sorkkakin löytyi ja sitä ihmeteltiin pitkään. Oli nimittäin ihan hervottoman suuri hirvensorkka. Mutta sitkeästi Marsa sen kantoi autolle saakka.
Hyvä treeni siis, mutta mutta... Viikonloppuna on seuraava koe ja yleensä oikein huono viimeinen treeni on tietänyt (tai ainakin Väpällä tiesi) hyvää koetta. Mutta ehkä Marsalla hyvä treeni tietää hyvää koetta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)