Hullua hommaa!

Tämä on ihan kipeä harrastus! Auton mittari näytti +31astetta kun lähdin Marsan kanssa koejäljelle. Uittopaikkaa ei ollut, joten kanisterista vaan vettä päälle ennen metsään menoa. Aivan hullua touhua!
Puolessa välissä jälkeä oli pitkä, jyrkkä ylämäki jota kivutessamme aurinko porotti koko ajan suoraan niskaamme. Rankkaa oli, mutta kunnialla selvittiin! Marsa sai ykköstuloksen, 44 pistettä. Lisään arvostelun viimeistään huomenna.

Hellettä, treeniä ja koejälki

Päivät katoavat käsistä... Maanantaina kävimme kovassa helteessä ajamassa Marsan kanssa läpi treenijäljen. En saanut koiraa juomaan riittävästi aamupäivän aikana ja sen huomasi loppumatkasta, koko porukka oli hieman nuukahtanutta. Mutta kunnialla selvittiin pois. Makauksista kaikki eivät kiinnostaneet, mutta yllätys yllätys, ne joissa ei ollut lisätty verta vaan oli vain pomputettu sientä, olivat kaikkein kiinnostavimpia. Kumma heppu!
Eilen kävimme tekemässä ihan aidon, oikean koe-jäljen Leppälahdessa. Tänään siis suuntana iltakoe, joka alkaa klo 16. Ja minulla opastettavani (+ purettavana) oman ryhmäni viimeinen jälki. Lämpöä tulee riittämään, Marsa parka.

En ole vuosiin ollut iltakokeissa. Ehkä viimeisin niistä oli sen verran "karmaiseva" kokemus, ettei ole tullut moisia edes katsottua. Joskus vuosia sitten olin iltakokeessa, enkä silloin ollut lomalla vaan osallistuin työviikon aikana. Sain etukäteen tietää että jäljentekoparikseni tulee ensikertalainen voittajajäljen tekijä. No, me Arton kanssa hankimme oman jälkeni kartan ja sovimme kokeen järjestäjän kanssa, että kävimme tiistaina töiden jälkeen suunnistamassa sen.
Keskiviikkona töihin ja illalla suunnistamaan ja verettämään parini kanssa hänen jälkensä ja vielä illan pimetessä verettämään oman jälkeni.
Torstaina seitsemäksi töihin ja sieltä suoraan kokeeseen. Väpän kanssa kierros metsässä, oman jäljen opastus ja purku.
Joskus ilta kymmenen pintaan suuntasimme kotiin. Ja taas perjantaina seitsemäksi töihin. Juu, ei oikein ole iltakokeet tuon kokemuksen jälkeen houkutelleet. ;)

Tänään täytyy yrittää juottaa Marsaa riittävästi ja sitten vain toivotaan että päästään metsän suojaan koejäljelle. Jos tulee suuria aukkoja tai muuten avointa maastoa, niin ne voivat tällä helteellä olla tosi tukalia paikkoja.
Peukut pystyyn!

Juhannusta...

Treenit jatkuvat, sillä seuraava koestartti lähenee uhkaavasti. Nyt tuli kyllä tehtyä sellainen ryteikköjälki, etten ihan äkkiä muista että moista olisi tehty, paitsi yksi Repen treeni viime kesältä (jolta se olisi ottanut 50 pistattä, ehkä siksi että niin kurjalla jäljellä ei tee mieli risteillä).
Juhannus on kulunut rattoisasti mökillä: hyvää seuraa, hyvää ruokaa, sauna koko ajan lämpöisenä ja tietysti muutama erä scrabblea.
Repe on ollut lääkekuurilla "persausrauhastensa" vuoksi, ja siksi myös uintikiellossa. Mutta ei se ole rantaan hinkunutkaan. Kun Marsa tai me ihmiset olemme uineet, Reiska on ollut sisällä mökissä kuuntelemassa radiota juuri sen verran kovalla, ettei sillä ole ollut mitään aavistusta siitä että muut iloittelevat järvessä. Taitaa olla Reiskalla pieni operaatio edessä syksyllä...
Huomenna sitten nähdään miten neiti Marsa tänään rakennetusta haasteesta selviää.

Treeniä pukkaa

Parin viikon kesäloma alkoi, joten mikäpä sen mukavampaa kuin rämpiä pitkin metsiä. Teimme Marsalle treenin melko ikävään maastoon, vanhaa kuivaa kaadettua pikkupuuta riitti lähes koko matkalle. Marsaa maaston vaikeakulkuisuus ei tuntunut haittaavan, meille maasto oli haastava.
Makauksia oli runsaasti ja kaksi katkoa. Katkot eivät ainakaan tähän mennessä ole olleet ongelma vaan kulmat, joten niitäkin oli reippaasti. Kaikki makaukset löytyivät, pari nuuhkaistiin nopeasti ja parille pysähdyttiin toosi pitkäksi aikaa.
Katkot sujuivat hyvin ja kulmista yksi meni rengastaen n. jälkinarun suuruisen lenkin. Kaiken kaikkiaan siis hyvin onnistunut treeni. Ja minulle se oli hyvä "narusulkeinen", sai olla kärppänä että naru kulki siinä ryteikössä ilman että tarttui mihinkään kiinni.

Keuruun mejä

Kauden ensimmäinen mejäkoe takana. Olin itse koevastaava, joten se tavallinen omaan opastukseen ja muuhun keskittyvä touhu jäi vähemmälle huomiolle. Päällimmäisenä mielessä oli pitkä lista kaikkea mahdollista muistettavaa.
Lauantain jälkitalkoot sujuivat hyvin. Aina kun puhelin soi, sain pienen kohtauksen kun pelkäsin että joku kilpailija ilmoittaa jonkinlaisesta katastrofista. Onneksi kaikki kuitenkin saivat jälkensä tehtyä kunnialla ja minäkin uskalsin nukkua muutaman tunnin koetta edeltäneenä yönä.
Koepäivä valkeni aurinkoisena ja saimme melko rivakasti ensimmäiset koirakot metsään. Marsan tuomariryhmässä oli ensin kolme AVO-ryhmän koiraa, joten aamusta jäi aikaa olla koepaikalla. Arvonnoissa Marsalle osui päivän toiseksiviimeinen jälki ja itse opastin viimeisen.
Jäljelle lähtiessämme oli pilvistä ja melko kovia tuulenpuuskia.Onneksi matkalle ei sattunut aukkoja, vaan saimme kulkea metsän suojassa ja tuuli ei juurikaan haitannut. Treeninpuute ilmeni aivan kuten olin arvellutkin, makaukset mentiin huolimattomasti, vain kaksi tuli merkattua. Viimeisellä kulmalla tuli sitten työtapaturma. Kulmalta suoraan eteenpäin jatkunut polku houkutteli enemmän kuin vasemmalle kääntynyt jälki. Polkua seurattiin sitten hukkaan asti.
Koe saatiin kunnialla loppuun ja kokeen keskuspaikkakin siivottua sen verran ajoissa että ennätimme vielä grillailla kotona. Illalla ei tarvinnut nukkumattia houkutella.
Kotona on nyt kaikki nurkat täynnä laatikoita joissa on koetavaraa, tämä päivä menee niitä setviessä. Olen myös onnistunut hukkaamaan sen listan, johon olin merkinnyt kokeen tulokset, toivottavasti se löytyy jostain laatikosta.

Treeniä

Tänään tehtiin Marsan kanssa vuoden toinen mejätreeni. Se meni ihan hyvin. Alussa meinasi vähän unohtua mitä oltiin tekemässä, mutta loppua kohti suoritus parani. Viikonloppuna olisi ensimmäinen koestartti, ja ajatuskin siitä hirvittää! Mutta kun ei millään ole ennättänyt tehdä useampaa treeniä, niin tällä nyt sitten mennään.

Tuurissa

Tänään Tuurissa Miljoonakoira koiranäyttelyssä. Marsa sai hyvän arvostelun. Tollereita oli ilmoitettu 19 ja näistä narttuja 13 kpl. ROPpi oli Copperfox`s Carina ja VSP Hedera´s Go For It. Kamera jäi tietysti kotiin, eli tältä reissulta ei ole kuvia.
Näyttelyn jälkeen käytiin vielä hieman shoppailemassa, joten koko päivähän tähän reissuun sitten saatiin menemään.

Putkeen

Reilu viikko hävisi Saran yo-juhlien valmisteluun ja muuhun aiheeseen liittyneeseen touhuiluun. Sunnuntai meni siivoillessa ja tavaraa roudatessa. Marsa on ollut aivan ihmeissään kun hänelle ei ole liiemmälti aikaa riittänyt. Lähinnä tehty pakolliset lenkit ja ruokahuolto on pelannut, ei muuta. Neiti on katsellut minua surullisesti hieman kauempaa ja tuonut välillä lahjukseksi kenkää tai jotain muuta löytämäänsä irtaimistoa.
Eilen kuitenkin Marsa pääsi taas Sirjan kanssa perehtymään agilityyn ja minä olin kameran kanssa mukana.