Vuosi alkaa olla lopuillaan. Yleensä tässä vaiheessa katsastetaan kulunutta vuotta ja mitä se on mukanaan tuonut. Onko saavutettu se, mitä on suunniteltu.
Minulla oli Marsalle vuodelle 2012 vain yksi tavoite, eikä se ollut kovin pieni: taipparit hyväksytysti läpi. Muulla ei olisi niin kiirettä, mutta tämä oli se iso juttu joka olisi hyvä saada pois päiväjärjestyksestä, että voi sitten rauhassa keskittyä kaikkeen muuhun.
Pari "kuivaharjoittelua" siihen tarvittiin, kolmannella yrityksellä taipparit saatiin läpi. Kaksi ensimmäistä kaatui lähinnä neidin "mörkökauteen" ja yleisön ujosteluun. Variksia lähdettiin kyllä innolla hakemaan, mutta aina palatessa suu loksahti auki, varis putosi ja täytyi ryhtyä ihmettelemään katselijoita. Onneksi aika teki tehtävänsä ja itsevarmuutta alkoi löytyä.
Koska tuo mejä on laji joka on sydäntä lähellä, emme malttaneet ryhtyä vain odottelemaan taippareiden kustannuksella, vaan kävimme myös muutamassa kokeessa testaamassa mihin neidin rahkeet tällä hetkellä riittävät. Viisi starttia kertyi ensimmäiselle koevuodelle: AVO-luokasta yksi kakkostulos ja kaksi ykköstä, eli siirto VOI-luokkaan. VOI-luokasta yksi kakkostulos ja yksi ykköstulos.
Ihan hyvä, että saatiin tuo avo-luokka pois päiväjärjestyksestä, nyt pääsee keväällä jatkamaan voittajaluokan kuvioiden treenaamista. Vaikka olisi se niin kiva kokeissa tehdä ja opastaa avo-luokan jälkiä, helppoja ja vaivattomampia. ; )
Näyttelyrintamalla ei ollut minkäänlaisia tulostavoitteita. Kunhan nyt saataisiin vaikka se H tälle vuodelle, niin voisi hyvillä mielin jatkaa mejäilyä (JVA:han tarvitaan H). Ajatus oli, että kävisimme tasaisesti vuoden mittaan 4-6 näyttelyä, pari ulkona ja pari sisällä. Täällä hieman syrjemmällä asuvan ja hiljaisilla lenkkipoluilla kiertävän pienen koiran kun on hyvä päästä välillä ihmettelemään kunnon hulinaa.
Marsa ei vielä tähän mennessä ole ennättänyt kasvattaa kunnon karvaa. Syksyllä hyvään alkuun päässyt turkki tipahti täysin pois elokuun juoksujen jälkeen ja on se vieläkin novascotian karvaton koira. Arvostelut ovat kyllä olleet ihan hyviä: kaksi kertaa on saatu EH ja kolme kertaa ERI. Laukaassa kesäkuun lopulla PN 3 ja ensimmäinen SA.
Marraskuussa Jyväskylän KV-näyttely meni sitten aivan yli odotusten. Reippaasti esiintynyt neiti oli tuomarille mieleen ja ensimmäisen sertin ja VSP:n lisäksi kotiin oli viemisinä CACIB. No huh huh! ; )
Pääasia on kuitenkin se, että neidistä on kuoriutunut aivan mahtava koirakaveri, paras ystävä. Pois en vaihtaisi mistään hinnasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti