Summa summarum

Vuosi alkaa olla lopuillaan. Yleensä tässä vaiheessa katsastetaan kulunutta vuotta ja mitä se on mukanaan tuonut. Onko saavutettu se, mitä on suunniteltu.

Minulla oli Marsalle vuodelle 2012 vain yksi tavoite, eikä se ollut kovin pieni: taipparit hyväksytysti läpi. Muulla ei olisi niin kiirettä, mutta tämä oli se iso juttu joka olisi hyvä saada pois päiväjärjestyksestä, että voi sitten rauhassa keskittyä kaikkeen muuhun.
Pari "kuivaharjoittelua" siihen tarvittiin, kolmannella yrityksellä taipparit saatiin läpi. Kaksi ensimmäistä kaatui lähinnä neidin "mörkökauteen" ja yleisön ujosteluun. Variksia lähdettiin kyllä innolla hakemaan, mutta aina palatessa suu loksahti auki, varis putosi ja täytyi ryhtyä ihmettelemään katselijoita. Onneksi aika teki tehtävänsä ja itsevarmuutta alkoi löytyä.

Koska tuo mejä on laji joka on sydäntä lähellä, emme malttaneet ryhtyä vain odottelemaan taippareiden kustannuksella, vaan kävimme myös muutamassa kokeessa testaamassa mihin neidin rahkeet tällä hetkellä riittävät. Viisi starttia kertyi ensimmäiselle koevuodelle: AVO-luokasta yksi kakkostulos ja kaksi ykköstä, eli siirto VOI-luokkaan. VOI-luokasta yksi kakkostulos ja yksi ykköstulos.
Ihan hyvä, että saatiin tuo avo-luokka pois päiväjärjestyksestä, nyt pääsee keväällä jatkamaan voittajaluokan kuvioiden treenaamista. Vaikka olisi se niin kiva kokeissa tehdä ja opastaa avo-luokan jälkiä, helppoja ja vaivattomampia. ; )

Näyttelyrintamalla ei ollut minkäänlaisia tulostavoitteita. Kunhan nyt saataisiin vaikka se H tälle vuodelle, niin voisi hyvillä mielin jatkaa mejäilyä (JVA:han tarvitaan H). Ajatus oli, että kävisimme tasaisesti vuoden mittaan 4-6 näyttelyä, pari ulkona ja pari sisällä. Täällä hieman syrjemmällä asuvan ja hiljaisilla lenkkipoluilla kiertävän pienen koiran kun on hyvä päästä välillä ihmettelemään kunnon hulinaa.
Marsa ei vielä tähän mennessä ole ennättänyt kasvattaa kunnon karvaa. Syksyllä hyvään alkuun päässyt turkki tipahti täysin pois elokuun juoksujen jälkeen ja on se vieläkin novascotian karvaton koira. Arvostelut ovat kyllä olleet ihan hyviä: kaksi kertaa on saatu EH ja kolme kertaa ERI. Laukaassa kesäkuun lopulla PN 3 ja ensimmäinen SA.
Marraskuussa Jyväskylän KV-näyttely meni sitten aivan yli odotusten. Reippaasti esiintynyt neiti oli tuomarille mieleen ja ensimmäisen sertin ja VSP:n lisäksi kotiin oli viemisinä CACIB. No huh huh! ; )

Pääasia on kuitenkin se, että neidistä on kuoriutunut aivan mahtava koirakaveri, paras ystävä. Pois en vaihtaisi mistään hinnasta!

HYVÄÄ JOULUA!

Kaksi yötä jouluhun...

Aika karkaa käsistä. Joulu lähenee ja kiire pahenee. Viime viikonlopun damiruutu -treenin jälkeen ei ole ennätetty tehdä mitään järkevää...

Siivoaminen on rankkaa!

Tänään oli yläasteen ja lukion joulujuhla. Eetu & Sikke esittivät pari biisiä: Swedish House mafia - Don´t you worry child sekä Nomy - Hold your head up high.

Sinun silmiesi tähden...

Viikonloppu karkasi taas kerran käsistä. Lauantaina ennätin tehdä Marsan kanssa piiiitkän metsälenkin ja treenasimme yhdellä damilla vasemmalle ohjaamista. Luminen metsä oli kuin suoraan satukirjasta. Liikkuminen oli kuitenkin helppoa kun lunta ei ollut kuin n.15cm.

Tänään on sitten ollut se vuoden "toiseksi tärkein" päivä, koska käytin Marsan silmäpeilauksessa. Ell. Päivi Kallioniemi kurkisti Marsan silmiin ja totesi ne paitsi erittäin kauniiksi, myös terveiksi. Vasemmasta silmästä löytyi kaksi ylimääräistä ripseä, eli merkinnäksi papereihin saatiin distichiasis. Ja taas voi huokaista helpotuksesta, ei mitään pahempaa!

Perjantai...

Marsa tutustui Sirjan läppäriin eilen illalla, kun kone jäi vähäksi aikaa lattialle ilman käyttäjää.

"Tuolla on tolleri!"

Päivän korttisaaliissa esiintyi yhteisenä tekijänä "mamman silmäterä". Sara ja Sirja olivat vähän askarrelleet.  ☺

Viikonloppua

Perjantain koira "-harrastus" toteutui vaihteeksi ilman nelijalkaisia ystäviämme, olimme Keuruun Seudun Kennelkerhon pikkujoulussa Pöyhölän rantasaunalla. Ilta oli mukava: ruoka hyvää, sauna lämpöisenä, Joulupukki ja Muori kävivät jakamassa lahjoja ja tuli taas naurettua kaiken maailman jutuille. Keli oli melkoinen Antti -myrskyn kolistellessa kattopeltejä, mutta se ei tahtia haitannut.

Lauantaina oli sitten aika tehdä pieni treeni. Kävin ensin Marsan kanssa pitkällä kävelyllä. Oli n.10 astetta pakkasta ja lunta pyrytti, mutta metsän suojassa oli hyvä kävellä. Mukanani raahasin kahta damia.
Ensin tehtiin lyhyempi linja, sitten kierrettiin damin samalle paikalle jättämisen jälkeen pieni lenkki ja tehtiin linjalle lähetys hieman kauempaa. Sitten taas dami samaan paikkaan, toinen dami n. 90 asteen kulmassa sivulle. Ensin sivulla olevalle damille lähetys, ja sitten dami vanhasta paikasta. Lopuksi tehtiin vielä muutama ohjaus oikealle. Dami oli helppo saada tasaisemmallekin maalle hieman piiloon, kun lumesta sai tehtyä pienen suojapenkereen.
Marsa oli tyytyväinen: nouti innolla, nappasi damit suuhunsa vauhdilla, palautti suoraviivaisesti ja suoraan käteen. Työskentelyhalua olisi ollut vielä pidempäänkin treeniin, mutta tämä oli mielestäni riittävästi. Lopuksi tehtiin vielä n. puolen tunnin lenkki metsässä.

Olen yrittänyt etsiskellä Marsalle sopivia huskyvaljaita talven hiihtolenkkejä varten. Ei ole vielä löytynyt ja Väpän vanhat valjaat ovat aivan liian suuret, neiti pystyy kävelemään niistä ulos. Toivottavasti tänä vuonna saadaan jäälle hyvät lumet ja päästään aloittelemaan hiihtoa, se olisi niin mukavaa puuhaa. Viime vuonna ei jäällä ollut monenkaan viikon aikana hyvä lumikeli, tosin Marsakin oli silloin vielä liian nuori moisiin rientoihin. Pakkasta on luvassa koko ensi viikoksi, toivottavasti järvi jäätyy hyvin ja sitten tulee riittävästi lunta hiihtämiseen; )