Mökkirannassa

Lauantaina jatkettiin "kuivahiihtoa", homma pelitti ihan mukavasti ja Marsakin tuntui tykkäävän. Välillä se yritti vähän tarjota sivullakävelyä, mutta siirtyi pienen kehoittelun jälkeen kävelemään eteeni.

Tänään karattiin aamusta Marsan kanssa kahdestaan mökille. Vein Sirjan ensin iltapäivän konsertin treeneihin ja hurautin sitten Manniskylälle. Keli oli aivan upea!
Kun oli vähän leikitty ja istuskeltu ihmettelemässä auringonpaisteessa kylpevää Keurusselkää, ryhdyttiin tekemään muutama treeni.
Meidän seuraaminen on ihan kamalaa, jopa minä tiedän että se on ihan liian ilmavaa. Marsa kulkee välillä liian kaukana sivulla, välillä melkein poikittain edessä. Välillä menee pieni pätkä ihan kohdallaan. Ja istumiset menee pääsääntöisesti poikittain viereeni. Talvella on kyllä yritetty käyttää teitä reunustavia lumivalleja hyväksi ja niiden avulla on saatukin ihan hyviä suorituksia aikaiseksi, mutta aakeen laakeella ollaan taas niin poikittain että heikkohermoisempaa hirvittäisi ;)

Seuraavaksi käytettiin hyväksemme sitä suurta kenttää, järveä. Eli tehtiin kaksi pitkää linjaa. Ensimmäisen palautus oli taas pientä kruisailua, piti hieman konahtaa. Toinen meni sitten ihan nappiin.

Mökin viereinen kalliorinne näytti niin hyvältä, että tein siihen hakuruudun. Osa kalliosta oli sulaa ja kivien välinen lumi kantoi jopa minua, joten alueella oli helpompi liikkua kuin kesäkelissä ikinä. Jätin Marsan mökin kuistille odottelemaan ja vein kuusi damia, sekä pyykkipoikiin kiinnitetyt kuitunauhat (joiden avulla damit on helpompi löytää jos koira ei tuo kaikkia) rinteeseen.
Hain Marsan ja ajattelin, että katson vähän millaisella työskentelyinnolla neiti toimii ja päätän sitten sen mukaan montako damia pyydän hakemaan. No, hakuinto ei missään vaiheessa osoittanut laantumista, joten Marsa sitten haki minulle tasaiseen tahtiin kaikki kuusi damia.
Kun damit oli haettu, kävin vielä kierroksella hakemassa kuitunauhat pois. Marsa oli tehtävistä vapautettu ja "singahteli" mukanani. Jossain vaiheessa se katosi näkyvistäni ja hetken kuluttua näin sen juoksevan määrätietoisesti luokseni. Neiti pysähtyi eteeni ja kappas, sen suussa oli kuitunauha pyykkipoikineen. Se oli käynyt hakemassa yhdessä puskassa matalalla olleen nauhan ja toi sen minulle: "näitähän sinä etsit!!"  Ihana murunen!!! ♥

"Moottorikelkka menee tuolla..."

"Luulitko että lähtisin perään?"

Vietimme vielä vähän aikaa jäällä. Aurinko paistoi ihan täysiä ja tuulta ei ollut lainkaan. Kelloa oli kuitenkin pakko vilkuilla, sillä Soittajapoikien konserttiin piti vielä mennä iltapäivällä.

Vasta mökiltä tavaroita kasatessani hoksasin että minulla oli yksi variskin matkassa, dementia alkamassa? Ei siinä auttanut muu, kuin antaa tipu Marsalle kannettavaksi. Minä kannoin kaikki kassit ja neiti sai tuoda vaakun. Matkalla autolle pysähdyttiin neljä kertaa ja neiti sai tuoda vaakun minulle. Ensimmäisellä kerralla se ensin vähän ihmetteli komentoani tuoda vaakku näytille, mutta kaikilla seuraavilla kerroilla varis tömähti vauhdilla käteeni.

Iltapäivän konsertti oli upea. Varsinkin juhlaorkesterin esitys, jossa oli mukana sekä tämänhetkisen orkesterin soittajia, että suuri määrä vanhoja soittajia joista muutama ammattimuusikoita. Suur kiitos kaikille esiintyneille!

Päivän kuvasaldo by kännykkäkamerani.