Hiljalleen kohti arkea

©Sirja 

Onko täällä muutakin kuin possu?
©Arto

Mitäs sinä sait?
©Arto

Joulu meni rattoisasti lepäillen, syöden ja kaikkia mahdollisia pelejä (trivial pursuit, wii -pelit yms.) pelaillen. Ihanaa perheen yhdessä löhöämisen ja puuhastelun aikaa. Koirien kanssa tuli käytyä muutamalla pidemmällä lenkillä, mutta kunnon lonkkatuloksille voi kohta heiluttaa hyvästit, sen verran jäistä ja liukasta on jokapuolella.

©Arto

Eilinen meni kahden nuoren neidin matkassa ale-hulinassa Jyväskylässä. Me siis todellakin lähdimme kaupoille klo 9.00 ja palasimme takaisin klo 20.00! Sitä kassien määrää! Mutta ihan hyvää käyttövaatetta ja muuta vastaavaa neidit kyllä löysivät. Minä kuljin lähinnä tavaroiden kantajana ja osittain myös maksajana mukana. Omat ostokseni keskitin tälle aamulle paikalliseen urheiluliikkeeseen, josta matkaan tarttui uusi ulkoilupuku ja icebugit, sellaiset varrelliset.

Päivällä nappasin auton käyttööni Arton ruokatunnin ajaksi ja hurautin Marsan ja damien kanssa paikkaan jossa arvelin olevan vain vähän jäätä. Arvio osoittautui oikeaksi ja saimme tehtyä hyvän muistitreenin ja sitten piiiitkällä kuivalla suoralla linjalle lähetystä. Neiti oli aivan täpinöissään. Se meinasi mennä solmuun jo kun huomasi minun kaivelevan dameja kassista mukaani metsään. Vähän ne palautukset olivat taas "sinne päin", melkein käteen, mutta joka kerta toi damit heti ja aivan suoraviivaisesti takaisin. Enemmänkin tuo olisi halunnut treenata, mutta tehtiin sitten vain lopuksi rivakka kävelylenkki (niitä icebugeja testaten) ja ennätettiin ajoissa kotiin palauttamaan auto.

HYVÄÄ JOULUA!

Repe kotiutui viime lauantaina, sillä tosin kesti viisi päivää uskoa että Marsan juoksut todellakin ovat ohi.  Se oli rasittava, Marsakin tuijotteli sitä kuin halpaa makkaraa: "missä olit silloin kuin sinua olisi tarvittu..."
No nyt on taas rauha talossa ja kaikilla hyvä tahto!
Hyvää Joulua kaikille!

PS. tuo tonttulakki on oikeasti roikkunut tuossa kuvattaessa, sitä ei ole lisätty jälkeenpäin

Kuudestoista päivä

Mun puolesta nää Marsan juoksut vois alkaa loppumaan! Tänään on kuudestoista päivä ja minä alan olla kurkkuani myöten täynnä. Tänään olisi nuorten noutajien treeneissä ollut ohjelmassa ohjausta ja markkeerauksia, me ollaan niiiin jumissa täällä kotona. Jos ei olisi noin pitkä ajomatka (70km suuntaansa), niin olisin voinut mennä yksikseni seuraamaan treeniä. Minäkö kärsimätön?

Sitä kun miettii, että esim. ohjausta, tai ihan mitä tahansa, pitäisi päästä treenaamaan ja saada niitä suorituksia tehtyä paljon, että ne uppoaisivat neidin takaraivoon, niin tällainen tauko tuntuu aivan käsittämättömän raivostuttavalta. Ja en nyt edes tarkoita niitä Jykylän treenejä vaan meidän omia harjoituksia, sillä niissähän tuo neiti lähinnä oppii, yhteiset treenit on vielä enemmälti minua varten. Onko sittenkin niin, että nuo jästipäät urokset ovat enemmän minun juttuni. Tai ehkä tähän tottuu...
Katsotaan vaan, niin minun tuurillani tämä neiti vetäisee vähintään neljän viikon juoksut ja aloittaa seuraavat viimeistään puolen vuoden kuluttua; )

No, Repelle tämä on ensimmäinen ja viimeinen vierailukeikka neidin juoksujen vuoksi. Sitä odottaa alkuvuodesta pieni toimenpide, josta sillä ei onneksi ole vielä aavistustakaan. Seuraavien juoksujen aikana se saa olla kotona ihan kaikessa rauhassa. Meidän pikku eunukki!

Rauha (kuva:Sirja Kylmälä)

Rauha, yksi perheemme "koirista" on jäänyt esittelemättä. Se on vahtinut etukuistilla ulko-oveamme viimeiset kuusi vuotta. Rauha on siis melko pitkään esitelty ainoana tyttökoiranamme.

Tänään kävin Marsan kanssa kävelyllä. Viime päiville tyypillinen levottomuus väistyi hetkeksi, kun neiti sai taskustani variksensiiven kannettavakseen. Jotain toivoa on siis vielä jäljellä.

Toinen etukuistin vartija!
(kuva:Sirja Kylmälä)

"Näin kulutan aikaa...

Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. Lunta satoi sen verran, että edellisenä iltana suunniteltu suppilovahveroiden keräily jäi väliin. Onneksi ei myöskään ollut pakottavaa tarvetta lähteä Tampereelle Niihaman koiranäyttelyyn. Viime vuonna siellä tuli paleltua Väpän kanssa, onneksi ei silloin vielä ollut aavistustakaan että näinkin pian sytyttelisin samaiselle koiralle hautalyhtyyn kynttilää.

Hiljaiseloahan tämä nyt on. Jos eivät meidän kaksi koiraa yleensäkään rymyä kotioloissa, niin nyt yhden kanssa on tosi hiljaista. Marsalla alkaa olla "parhaat hetket" käsillä, se on ulkoillessa hieman levoton, sisällä lähinnä nukkuu omassa punkassansa. Välillä tulee rapsuteltavaksi ja tyrkkii nimenomaan takapäätään rapsuttelun kohteeksi ; ) Ei se onneksi ole ainakaan vielä kaivanut eteisestä Arton saappaita. Joku on joskus väittänyt, että hänen narttunsa kauppaa itseään ohimennessään vaikka kumisaappaalle.
Ulkona sitten olisi virtaa ihan kunnolla. Marsa touhottaa ja singahtelee, jos vaikka jossain sattuisi lymyämään sopiva sulhasehdokas. Merkata täytyy tiheään tahtiin. Ja olisihan niitä sulhasia, naapurissakin kaksi tolleriurosta, jotka ovat aivan varmasti haistaneet neidin sulotuoksut.

Sinänsä tämä pakollinen tauko on tullut hyvään saumaan, viimeisten parin sunnuntain aikana keli on ollut kehnonlainen, jos olisi pitänyt ajella Jyväskylään treenaamaan. Mutta kyllä minä jo kaipailen niitä meidän omia touhuiluja. Se on niin mukava katsella iloisesti työskentelevää noutajaa! Hieman hirvittää, että kun ennätän tuudittautua tähän joutilaiseen elämään niin joudun vielä tosissani ottamaan itsestäni niskaotteen, että saan palautettua taas itseni ruotuun, ahkeraan treenaukseen.

Viikonloppua

Repe lähti sitten eilen hoitopaikkaansa. Kiinnostus Marsan perään alkoi hiljalleen kasvaa. Olisi se vielä varmaankin voinut olla päivän tai pari kotona, mutta laskettiin että on parempi kotiutua uuteen paikkaan "hoitohenkilökunnan" viikonloppuvapaiden aikana.
Repe on aiemmin ollut pariin otteeseen hoidossa pari päivää, eikä sillä ole yleensä ollut minkäänlaisia sopeutumisongelmia, se on aika easy kaveri. Jos ihan totta puhutaan, niin se on ihan huippu-ukko. Enemmän tämä käy kotijoukkojen psyyken päälle.
Tytöt eivät olleet riemuissaan, kun kuulivat että Repe viedään hoitopaikkaan. Minullekin on palautunut mieleen, miksi lapset ja koirat on aina ja joka paikassa mukana. Kerran yritettiin pitkää viikonloppulomaa Tahkolla niin että koirat oli hoidossa, mutta se oli aika kamalaa. Sittemmin onkin etsitty mökki johon saa koirat mukaan. Ei vaan osaa rentoutua ilman että koko lauma on kasassa. Nytkin ollaan keväällä lähdössä viikoksi Ylläkselle, lapset ja koirat tiukasti matkassa.

Viikonlopun suunnitelmat meni muutenkin hieman uusiksi. Sara aloitteli jo loppuviikosta flunssaa, kuume kohosi raketin lailla korkeuksiin ja pientä kuumetta riittää edelleenkin. No, eipä tarvinnut kuskata neitiä ees taas tallille ja takaisin, mikä muutoin olisi ollut ohjelmassa joka päivä; )

Marsa heitti taas tassut seinälle.

Perjantai-iltana oli jo pakko laittaa pöksyt Marsalle, siihen asti meni ihan hyvin ilmankin. Aluksi se yritti kävellä takajalat suorana ja ihan vinossa, mutta nyt se ei enää kiinnitä niihin mitään huomiota.


Huomaa miten häntä on aseteltu.



Illalla oli vielä ohjelmassa Koop Arponen trion hyväntekeväisyyskonsertti Keuruun uudessa kirkossa. Kirkko täynnä, hieno tunnelma.

Flute Of Shame