Kauhavan MEJÄ-koe

Taas yhtä koeviikonloppua rikkaampana. Tai ainakin hyvin ulkoilleena ja ryytyneenä.

Olimme siis Marsan kanssa Kauhavalla yhdistyksen mestaruuskokeessa. Viime vuoden mestaruus ei uusiutunut, toisia oltiin, mutta hyvä näin.
Marsa teki päivän viimeisellä jäljellä ansiokkaan työn. Juuri silloin kun olimme metsässä ei enää hirveästi satanut, mutta voimakkaat tuulenpuuskat olivat aika tehokkaana häiriönä. Erityisesti piirtyi mieleeni muutaman kymmenen metrin pituinen ylämäkipätkä joka oli aukeata, paljasta kalliota ja sammaltuppoja. Siitä oli koko aamun jatkunut sade tehokkaasti huuhtonut veret pois. Enpä ole nähnyt Marsan ennen tekevän sellaista jäljestyskuviota, mutta se meni n.kymmenen metrin levyistä siksakkia todella hiljalleen edeten, kunnes pääsimme kohtaan jossa oli maanpeitteenä kasvillisuutta ja tuoksu voimistui.
Katkon suorittamisesta tuli tulostenluvussa erityiskehut. Se lämmitti mieltä.

Lämmöstä puheenollen, enpä ole ennen heinäkuun mejäkokeessa palellut yhtä paljon kuin nyt viikonloppuna. Opastin kolmannen jäljen, joten ennätimme Arton kanssa käydä purkamassa sen ennen Marsan suoritusta. Kastuin läpimäräksi ja metsään menoamme Marsan kanssa tienlaidassa odotellessani, läpimärkänä, sateessa ja tuulen piiskatessa hampaat kalisivat ja paleli niin vietävästi. Ihana tämä kesäinen sää! Ihan vähän tuli ikävä niitä monia +32 asteen hellekokeita... ;D  No, onneksi pääsin heti jäljen jälkeen saunan lämpöön!

Venni kävi kylässä!

Venni oli henkilökuntansa kanssa sukulaisvierailulla lähiseudulla, ja ennätti onneksemme pyörähtää myös meillä kyläilemässä. Sateinen sääkin väistyi hetkeksi ja koirat saivat temuta pari tuntia rannalla. Muutama kuvakin tuli napattua:

Venni haaveilee.

Mette ja Venni.

Tuijotuskisa, kenen pallo...

Mette, aina lähellä.

Marsa vahtipaikalla.

Koko kööri rannalla.

Marsa, Mette ja Venni.

Trio!

Kuvat©Arto

Ilmajoella, viime viikonloppuna...

Kesä on menossa, vaikka kelistä ei aina välillä sitä uskoisikaan. Pidin pari päivää vapaata ja ne sattuivat tuurilla kesän ensimmäisille hellepäiville. Nyt pitäisi vielä painaa muutama viikko todella tiiviisti töitä, sitten vähän helpottaa. Viikonloput tuntuvat kuluvan tavalla tai toisella MEJÄn ympärillä pyörien. Edellinen viikonloppu meni Sysmän kokeessa, vaihteeksi ilman omia koiria ja nyt viimeisin viikonloppu Ilmajoella Marsan kanssa startaten.

Ilmajoki olikin minulle uusi koepaikka. Yövyimme (Arto ja minä) muutaman muun kokeeseen osallistujan kanssa koepaikalla, vaikka alkuperäissuunnitelmana oli käydä nukkumassa la-su välinen yö kotona. Onneksi Sara lupasi hoivata Repeä, niin saimme mekin nukkua kunnon yöunet, eikä tarvinnut nousta hirmuisen aikaisin.

Maastot olivat Pohojanmaalla aika tasaisia, mutta eri metsätyyppejä meidänkin tekemällemme jäljelle osui. Ojia oli vain muutama, normaalia vähemmän kun yleensä saa hyppiä jatkuvasti jonkinlaisen montun yli. Hyttysiä ja kärpäsiä riitti enemmän kuin tarpeeksi...

Jälkien arvonta meni loistavasti! Marsa sai päivän toisen jäljen ja itse opastin kolmannen. Eli pääsimme liikkeelle heti aamusta ja ennen puoltapäivää oli oma jälki jo purettuna! Pääsimme siis koepaikalle lämmittämään saunaa ja nauttimaan aivan uskomattoman hyvästä ruokatarjoilusta. Pöydästä löytyi mm. kolmea eri sorttia itse leivottua leipää sekä sienisalaattia. Tuo sienisalaatti oli kyllä aivan huippu! Enkä todellakaan ollut ainut joka sitä ihasteli.

Marsan osuus reissusta ei mennyt aivan putkeen. Jäljistä päätellen metsässä oli yön aikan liikkunut melkoinen delegaatio kauriita tms. pieniä hirviäeläimiä. Paikoitellen maa oli tiheänään jälkiä ja polkuja. Marsa sitten kävi näitä jälkiä aina välillä ihmettelemässä ja siinä ne pisteet sitten vähenivät. Eikä niitä paljoa jäänyt jäljelle!
Muutoin oli kyllä mukavaa, juttu luisti ja porukka oli rentoa. MEJÄ -henkeä parhaimmillaan!